Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Vahvistetaanko kieliloukkua?

Sasu Ölander
Blogit Megafoni 30.9.2011 09:09

Nykyiset hallituksen budjettileikkaukset pakottavat valtion kouluja vähentämään tuntimääriä. Peruskouluissa maahanmuuttajille suunnatut kielikurssit ovat vaarassa vähentyä niiden vapaaehtoisuuden takia. Niitä muodostetaan sen mukaan kun on rahaa ja oppilaita. Vapaaehtoisuus vaarantaa maahanmuuttajien tasa-arvoisen mahdollisuuden integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Kurssien lakkauttamisen takana voi olla myös muitakin motiiveja.

Yksi niistä liittyy varmasti siihen, miten maahanmuuttaja liitetään usein somaleihin tai arabeihin. Heihin liitetään hyvin usein negatiivisia stereotyyppejä heidän kyvystä oppia ja ymmärtää asioita. Arabit nähdään usein terroristeina ja Somalit sosiaalipummeina. Mustiin on yleisesti liitetty erilaisia negatiivisia stereotyyppejä heidän oppimiskyvystä ja henkisestä tasosta. Miksi elintasopakolaisia pitäisi kouluttaa?

Koulun ja vanhempien välinen keskustelu on hyvin korostettua nykyisessä systeemissä. Ongelmaksi nousee maahanmuuttajavanhempien kohdalla kielimuuri. Vanhemmat eivät joko puhu suomea tai se on kangertelevaa. Silloin koulu ei saa tärkeää informaatiota maahanmuuttajalasten opinnollisista vaatimuksista. Se johtaa lyhytnäköisiin budjettileikkauksiin, joka kohdistuu kielikursseihin ”Mitä pahaa voisi siitä seurata, kun kyllä he oppivat suomea sosiaalisilla tavoilla. Koulussahan sinun on pakko käyttää kieltä.” Tällainen logiikka tuhoaa maahanmuuttajien mahdollisuuden päästä eteenpäin. Ei lukiossa saati yliopistossa voi puhua puolikielistä suomea. Sellainen suomi ei myöskään käy työpaikalla. Maahanmuuttaja on tehty valmiiksi työttömäksi.

Työttömyydestä seuraa helposti jumittuminen ja ghettoutumista. Maahanmuuttajasukupolvet jumittuvat lähiöihin ilman toivoa paremmasta. Samalla kantasuomalaiset muuttavat pikku hiljaa pois. Värillisten kaupunginosilla tämä ilmiö saattaa saada vainoharhaisia piirteitä. Valkoiset suomalaiset luulevat, että koko lähiö on vallattu, kun he näkevät värillisiä kaupoissaan, päiväkodeissa ja kouluissaan. Paniikin omaisesti he sitten muuttavat pois rahojensa kanssa. Tätä kutsutaan White Fly -ilmiöksi.

Kantasuomalaisten on järjestettävä laki, joka takaa maahanmuuttajalle tietyn määrän suomen kielen kursseja. Häntä ei myöskään saisi päästää läpi armoarvosanoilla. Oppilas opiskelee suomea kunnes se menee sujuvasti suullisesti ja kirjallisesti.

Sasu Ölander

Keskustelu

Tässä HBL:n kirjoituksessaan toimittaja Johanna Westman toteaa, että suomenkielisten oppimaa pakkoruotsia tarvitaan palveluammatteihin, kun taas ruotsinkielisen nuorison tulee tähdätä ”kulttuuria kantaviin” ammatteihin:
(koko artikkeli luettavissa googlaamalla)

HBL, 18.1.2008:

”…Ju fler som studerar på svenska, desto fler kan antas vara intresserade av svenska som arbetsspråk – och desto större är utsikterna till att behovet av svenskspråkig arbetskraft kan fyllas. Alla jobb är inte direkt kulturbärande i serviceyrken räcker det med fungerande skolsvenska. Individuella studie- och karriärval över språkgränsen neutraliserar varandra….”

”…Mitä useampi opiskelee ruotsiksi, sitä usemman voidaan olettaa olevan kiinnostunut käyttämään ruotsia työssään – ja sitä suuremmat ovat mahdollisuudet, että ruotsinkielistä työvoimaa saadaan täyttämään ruotsinkielisten tarpeet. Mutta kaikki työtehtävät eivät ole suoraan (ruotsinkielistä) kulttuuria ylläpitäviä, palveluammateissa riittää toimiva koulussa opittu ruotsintaito…”

”Yksi niistä liittyy varmasti siihen, miten maahanmuuttaja liitetään usein somaleihin tai arabeihin. Heihin liitetään hyvin usein negatiivisia stereotyyppejä heidän kyvystä oppia ja ymmärtää asioita. Arabit nähdään usein terroristeina ja Somalit sosiaallipummeina. Mustiin on yleisesti liitetty erilaisia negatiivisia stereotyyppejä heidän oppimiskyvystä ja henkisestä tasosta. Miksi elintasopakolaisia pitäisi kouluttaa.”

Pelkästään tässä kappaleessa on niin iso pino kielioppivirheitä, että täytyy vain hämmästellä, että tällaistako Suomen Kuvalehti nykyisin julkaisee?

Melko asiallinen kirjoitus muutamaa pikku seikkaa lukuunottamatta:

Kaikki maahanmuuttajat eivät tarvitse suomen kieltä työpaikoilla. Minulla on useita kymmeniä maahanmuutaja ystäviä jotka eivät tarvitse pätkääkään suomea työpaikalla. Toki työpaikan ulkopuolella eläminen on helpompaa jos kieltä osaa mutta englannillakin tulee kyllä toimeen. Tosin kaikki maahanmuuttaja ystäväni ovat tulleeet tänne työperäisenä muuttajina, ja täytyy toki sanoa että ovat kyllä opiskelleet suomen kielen ihan omatoimisesti. EN sitten tiedä ovatko he keskimääräistä älykkäämpiä kuin pakolaiset, todennäköisesti sillä kaikilla on kuitenkin korkeakoulututkinto.

Toinen seikka mikä iski silmään: ”Kantasuomalaisten on järjestettävä laki, joka takaa maahanmuuttajalle tietyn määrän suomen kielen kursseja.”
Ei missään tapauksessa riittävä vaan lakiin pitää kirjoittaa myös että noille kursseille on pakko osallistua tai osoittaa kokeella riittävä kielen taito. Vähintäänkin siinä tapauksessa jos tarkoitus on käyttää hyväksi yhteiskunnan tarjoamia tukia. Kokeena voisi hyvin olla hyväksyttävästi suoritettu suomenkielen ylioppilaskirjoitus.

Kurssittaminen, ikävä kyllä, ei ole mikään yleispätevä integroinnin apukeino, jos ja kun kurssitettavilla monesti ei ole merkittävää halua ja tarvetta kielen oppimiseen.
Tunnen useita maahanmuuttajia, ja selväksi on tullut sekin, että kurssit ovat usein samankielisten sosiaalinen tapahtuma ja keskinäinen seurustelukerho, ja kurssin jälkeen elämä jatkuu omien joukossa, kuten ennenkin, eikä juuri mitään edistystä tapahtunut. Useat näistä tuttavista ovat istuneet suomenkielen kursseilla yhteensä puolitoista vuotta, ja kielitaito on ”hyvää päivää, terve terve”-tasoa.
En tarkoittanut tätäkään yleistykseksi, ja toki jostain on aloitettava.
Kuitenkin esimerkiksi useat vanhemmat ns. paluumuuttajat tuskin oppivat suomea kunnolla koskaan.

Maahan muuttaa keharimaiden pystyvin aines, joka haluaa itselleen ja perheelleen paremman elämän. Me emme suo sitä heille erilaisten pelkojen vuoksi. Ay-demarit pelkäävät ahkeria työmiehiä, jotka tekevät töitä venkoilematta. Murtaen tapahtuva puhuminen ei haittaa, kun osaa riittävästi sanastoa. Yhtä hoopolta kuulostaa härmäläisten mongerrus syntyperäisten ulkomaalaisten korvissa. Suvaitsevaisto ei halua ammattitaitoisia ja kieltä oppimaan kykeneviä, vaan erilaisia elätettäviä, jotta pääsisi hoivaamaan oman työpaikan saamiseksi. Toinen tavoite on epäjärjestyksen saaminen yhteiskuntaan ja hiljainen vallankumous. Koulut on jo saatu sekaisin 60-luvun lopulta lähtien ja nyt tehdään loppuisku, kun luokkaan ahdetaan omien häiriköiden lisäksi ulkomaalaisia oppimisvaikeuksellisia seurauksin, että open resurssit menevät näiden uuskansalaisten parhaaksi. Matemaattiset lahjakkaat omat on tasa-arvon nimissä jätetty heitteille. Se alentaa osaamistamme ja elintasoamme. Tulevaisuudessa on pakko palata ykistyisoppareihin, jonne menevät lahjakkaat, kurinalaisuuteen kotona kasvatetut lapset niin koto- kuin ulkoperäiset, se paras eliitti.

Suomea ei opi kursseilla vaan elävässä elämässä.
Kaiken kokenut.

Kyllä Suomessa pitkään asuvien – siis muidenkin kuin oppivalvollisten ja maan kansalaisten – kuuluu saa kielikoulutusta. Kulut kuuluu panna ensisijaisesti heidät tänne kutsuneiden tai palkanneiden työnantajien tai oppilaitosten piikkiin ja, jos kielitaidottomat ovat pakolaisia ja eikä heillä ole varsinaisesti tänne kutsujia, niin sitten yhteiskunnan laskuun. Muut opetelkoot suomea itse ja omalla kustannuksella tai pyytäkööt kieltä jo hallitsevia tuttuja ja sukulaisia opettamaan.

Kuka täällä kielioppia vaatii, tämähän menee ihan mahdottomaksi? Eivät kaikki voi olla Roman Schatz:eja, joka osaa suomea paremmin kuin me itse. Mamujen kielikursseilla kieliopilla voi pyyhkiä persettä, kunhan vaan oppivat julmetun määrän sanoja ja huom. kuuntelua ja sen ymmärtämistä niin että tietävät mistä puhutaan ja voivat vastata; siinä kaikki mitä keskusteluun tarvitaan. Sanoja…sanoja. Eikä ääntämiselläkään ole väliä, kunhan on sinne päin. Taatusti eivät kielioppivirheet enää työpaikan saantia estä mutta ”harvasanaisuus” kyllä.

Mamuille on heti alkuun sanottava, ettei ole väliä miten puhuu, kunhan puhuu!

Kielioppia opetettakoon sitten heidän lapsilleen.

”Kuka täällä kielioppia vaatii, tämähän menee ihan mahdottomaksi?”

Ei kielioppi ole mikään päälleliimattu hienosteleva koriste, vaan se on merkityksen luomisessa tärkeä siinä missä sanatkin. Ajatus siitä että voisi harjoitella kuuntelemaan ja opetella julmetusti sanoja on aika mieletön.

Monipuolisesti kieltä opettavan kielikurssin ja kielen arkielämässä käyttämisen yhdistelmä on must.

Toinen asia on se, että suomalaiset voisivat olla vähemmän herkkähipiäisiä sen suhteen, miten suomea puhutaan. Puheessa vieras aksentti tai pienet kielioppivirheet eivät ole katastrofaalisia.

Olen ollut ulkomaalaisille järjestetyillä ruotsin, saksan ja englannin kielen kursseilla Ruotsissa,Saksassa ja Iso-Britanniassa. Ensimmäisellä jo 1960-luvun alussa.

Ihmettelen,että Suomessa vasta aletaan heräillä asiaan. Noiden kurssien opetusohjelmia muistellessa ohjelmassa oli mm.:

-laulua ja leikkiä
-opintokäyntejä
-kulttuuria
-historiaa
-yhteisiä illanviettoja
-paikallista ruokaa

Ei tehty opintokäyntejä Kelaan vaan esim. tärkeille historiallisille paikoille ja selitettiin niiden merkitystä kansakunnalle.

Kerran olin itse oppaana maahanmuuttajille Jyväskylän yliopiston kampuksella. Kyllä kurdien silmät avautuivat kun kerroin,että yliopistoa edelsi ensimmäinen suomenkielinen opettajaseminaari. Että Suomessa ei saanut suomenkieliset lapset opiskella omalla kielellään, ei mitään korkeampaa opetusta suomeksi aikoinaan jne.

Suomalaiset saivat taistella kovasti saadakseen oikeuden omakieliseen opetukseen ja opiskeluun.
Kolahti ainakin kurdeilla

Venäläiset tukkäsivät kun kerroin,että kaikki edellä mainittu tuli mahdolliseksi vasta Venäjän ansiosta Suomessa. Jyväskyläkin on Venäjän tsaarin perustama kaupunki jne.

Jos maahanmuuttajilla on vaikeuksia oppia suomea vaikka asuvat jokapäiväisessä kielikylvessä mahtaa olla varsinainen lysti pakkoruotsin kanssa.

Vai nähdäänkö sellainenkin tilanne, että maahanmuuttajat vapautetaan pakkoruotsista kuten terve järkikin sanoo, mutta valtaväestö jätetään yhä siitä kärsimaan?

Puheessa vieras aksentti tai pienet kielioppivirheet eivät ole katastrofaalisia, kirjoittaa Tarmo A. No eivät todellakaan. Riittää kun kuuntelee kansanedustajiamme kotimaan konferensseissa ja muita edustajiamme kv-areenoilla puhumassa vierasta kieltä.
Kuvitteleeko joku suomalainen puhuvansa täydellistä englantia tai ruotsia? Tai edes suomea…Täysin moitteeton kielitaito saattaa olla joillakin kielitieteilijöillä, mutta sittenkin, kun vierasta kieltä puhutaan sen kaikkein osuvimman idiomaattisten sanonnan käyttö ei tahdo onnistua. On asuttava vieraassa maassa vuosikymmeniä jotta todella rikas kielitaito kehittyy. Kielen ymmärtäminen ja puhuminen ovat kaksi eri tasoilla toteutuvaa taitoa.
Pakkoruotsista ulkomaalaiset saattavat selvitä helpommin kuin suomen kielestä, sillä monille ulkomaalaisille ruotsi on helpompaa kuin suomi lukuisine taivutussijoineen ja kaksoiskonsonantteineen.
Monet kansakunnat investoivat suuria summia oman kielensä opettamiseen ulkomaalaisille, ei vaan maahanmuutaneille vaan kaikille kiinnostuneille. Olen vakuuttunut ettei mikään muu lähennä ihmistä toiseen maahan samalla tavoin kuin kielitaito. Toisen kansan luonteen tajuaa syvällisesti vain puhumalla sen kieltä. Kielikylpyjä tarjotaan Suomessa aivan liian vähän. Siinä olisi kieltenopettajille yrittäjäsarkaa.
Kieli arvartaa jos mikä. On valitettavaa että monet suomalaiset ovat jääneet näkökannoiltaan kovin rajoittuneiksi muihin Euroopan kansanoihin verraten. Riittää kun kontrastoimme omia asenteitamme Suomen ruotsinkieliseen väestöön. Ruotsinkielisemme ovat avarakatseisempia, ennakkoluulottomampia ja kulttuuriystävällisempiä kuin me. Suomen ruotsinkielinen yläluokka ymmärtää paljon paremmin sellaisia ajan ilmiöitä kuin väestömme kansainvälistymistä. Arvostan ja kadehdin teidän avarakatseisuuttanne!

Työhönottajilla näyttää kyllä olevan se käsitys, että maahanmuuttajan käyttämän kielen tulee olla virheetöntä, sillä ilmoitusten mukaan ’erittäin hyvää’ suomen kieltä tarvitaan ’vaativissa asiakaskohtaamisissa’ mm. siivoojan työssä. Muutama päivä sitten haastateltiin televisiossa lääkärin tehtävissä olevaa maahanmuuttajaa, jonka suomen kielen taso oli aika ontuvaa. Eikö lääkärin kielen tason pitäisi olla kuitenkin vähintään samalla tasolla kuin mitä siivoojalta vaaditaan?

Maahanmuuttajan kielitaidon kannalta kieloppi on todellakin pelkkä päälleliimattu hienosteleva koriste.

Mitä iloa TarmoA:n kieliopin taidoista kun ajatukset menevät metsään? Kun opetetaan ummikolle kielioppia ja oikeinpuhumista, se on poissa hänen kapasiteetistaan. Sen sijaan suurella sanavarastolla hän pääsee nopeasti kommunikoimaan suomalaisten kanssa ja pian sanatkin alkavat ”vääntyä” oikeisiin muotoihinsa.

Oppiminen viivästyy jos mamu joutuu koko ajan miettimään puhuuko oikein vai tuliko kielioppivrheitä ja monet arastelevat puhumista tykkänään. Aikuinen mamu ei koskaan (poikkeukset poislukien) opi täydellistä suomenkieltä, mutta nyt jo nähdään että mamujen lapset puhuvat virheetöntä suomea.

Mistähän sellainen oletus tulee, että olisimme herkkähipiäisiä kielemme oikein puhumisesta kun emme ole. Joillekin on näköjään kaikki väännettävä rautalangasta.

Ehkä tulkinta tulee siitä että ihmiset haluavat auttaa jos joku ”kompastelee”. Tulkinta on virheellinen.

Näitä luetaan juuri nyt