Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Uskonnon opetus pois kouluista!

Vilma Mannermaa
Blogit Megafoni 13.12.2011 20:18

Nykyään Suomessa uskonnon opetuksessa toimiva järjestelmä aiheuttaa turhia menoja ja tekee eri uskonnoista sekä mihinkään uskontoon kuulumattomista eriarvoisia. Kaikkien eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon tilalle tulisi rakentaa kokonaan uusi oppiaine, joka sisältäisi etiikkaa sekä maailmanuskontojen piirteiden tunnistamista.

Kirkkohistoriaa, Raamatun lukua, uutta ja vanhaa testamenttia, Jeesuksen elämää, Jumalan käskyjä… Sitä kaikkea on koulun uskonnon opetus. Paitsi, jos on jonkun toisen uskontokunnan jäsen. Jos oppilas ei kuulu evankeliluterilaiseen kirkkoon, opetetaan hänelle omasta uskonnostaan vastaavat asiat. Niille taas, jotka eivät kuulu mihinkään uskontoon, on väsätty elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma, jonka opettaja voi tulkita haluamallaan tavalla ilman, että apuvälineinä olisi lukuisia kirjasarjoja ja opetusvälineitä. Opetusryhmäkin on pieni ja sen oppilaat ovat kerääntyneet koko koulun luokilta.

Yhteen kouluun mahtuu monta eri ryhmää jo ainoastaan uskonnon opetuksen takia. Evankelisluterilaiseen uskonnon opetukseen kuuluu todennäköisesti lähes kaikki oppilaat. Loput ryhmistä ovat pieniä muutaman oppilaan ryhmiä, sillä koulun tulee järjestää uskonnon opetus, jos koulussa on yli 3 saman uskontokunnan edustajaa. Jos sopivaan ryhmään ei ole tarpeeksi oppilaita ja vanhemmat haluavat lapselleen uskonnon opetuksen, tulee oppilaan käydä toisessa koulussa uskontonsa tunneilla. Ryhmien määrän kasvaessa kasvaa myös opettajien määrä. Joku opettajista ehkä osaa opettaa kahta uskontoa, mutta harvoin yksi ja sama henkilö osaa opettaa kristinuskoa ja islamia.

Miksi järjestelmä on yhä käytössä? Se aiheuttaa turhia menoja ja päänvaivaa sekä myös sen pienen eron oppilaiden välille. Tuo ei ole koskaan uskonnon tunneilla. Tuo taas käy niillä oudoilla tunneilla naapurikoulussa. Yhdysvalloissa ei ole pitkiin aikoihin opiskeltu uskontoa kouluissa vaan uskontokunnat ovat saaneet itse järjestää opetuksen halukaille. Samainen järjestelmä toimisi hyvin myös Suomessa. Jos vanhemmille on oikeasti tärkeää, että heidän lapsensa oppii lukemaan Raamattua, niin eivätköhän he voi itse pyytää kirkolta jotain henkilöä opettamaan sitä lapselleen. Samalla katoaisivat mitättömän kokoiset elämänkatsomustiedon ryhmät, jotka istuvat iltapäivällä neljään asti koulussa muiden lähdettyä kotiin.

Uusi oppiaine haastaisi lapset ja nuoret ajattelemaan itse ja katsomaan maailmaa objektiivisemmin. Se pienentäisi kuilua uskontojen välillä poistammalla erottelun ja nuoret pääsisivät keskutelemaan näkemyksistään kaikkien kanssa eivätkä vain samaan uskontoon kuuluvien. Kaikki saisivat saman mahdollisuuden opiskeluun, kun jokaisella opettajalla olisi mahdollisuus valita yhtä laadukkaat kirjasarjat. Jokainen opiskelisi saman opetussuunnitelman mukaisesti ilman, että on epäselvää, mitä kurssilla oikein oli tarkoitus käydä läpi.

Vilma Mannermaa

Keskustelu

Kyllä uskonnon voisi mielestäni poistaa kouluista. Lisäksi voisi poistaa elämänkatsomustiedon ja sisällyttää kaiken uskonto/filosofia/yms. jutut vaikka historiaan ja yhteiskuntatieteeseen.

Herroille Epailevaan ja ET

Johanneksen evankeliumin kirjoittajaksi oletetaan miestä, jolla tiettävästi oli mahdollisimman todistusvoimainen lähde – Jeesuksen äiti. Ei ole varmaa että tämä Johannes Teologi olisi sama Johannes, joka oli läsnä Golgatalla, ja hänen evankeliuminsa on jo uutta teologiaa siinä missä synoptikkojen kirjoitukset olivat enemmän elämäkerrallisia. Myös Apostoli Paavali oli sekä ajallisesti että maantieteellisesti hyvin lähellä henkilöitä, jotka olivat nähneet sen kaiken, mukaan lukien Jeesuksen veljet. Näitä seikkoja ei kirkko mitenkään salaa, eikä yritä ketään harhauttaa.

Kristinuskon historia on monumentaalista historiaa, jota kyllä kannattaa opettaa kouluissa, mutta tunnustuksellisen osion suhteen voitaisiin jo luoda vähän nykyaikaisempi näkökulma. Äskettäin lausui korkeasti oppinut luterilainen kirkonmies televisiolähetyksessä kommentoiden kolleegansa edistyksellistä kantaa suunnilleen siten, että ellei usko neitseelliseen syntymään ei ole oikealla alalla.

Pah! Lukion uskontoon kuuluu kolme pakollista kurssia, eivätkä ne kaikki käsittele pelkästään jeesusjumalakristinuskoa, vaan myös etiikkaa elämän osa-alueilla ja muita uskontoja. Lisäksi on valittavissa kursseja, joissa kerrotaan muista uskonnoista.

Mielestäni uskonto on tärkeä oppiaine koulussa, mutta sitä voisi muokata hieman yleismaailmalliseksi. Kirkkohistorian kurssi on nimittäin niiiiiiin sieltä kuin vain voi olla.

@exoppilas

Pah vain itsellesi! Luepa tuolta yltä kommenteista kuinka kävin läpi (nopeasti) mitä uskonnon kurssit sisältävät, dokumentti löytyy opetushallituksen (oph.fi) sivulta.

Ihan pieni muokkaus nimittäin tuskin riittää että sen päivittäisi vastaamaan tämän päivän tarpeita.

Mutta parempi olisi lopettaa Uskonto erillisenä oppiaineena koska se on ehkä vähiten tärkeä koulun oppisuunnitelmassa. Sikäli kun ei ole vain tarvetta jankata aihetta oman uskonnon näkökulmasta löytyy siihen kyllä parempiakin vaihtoehtoja. Asiasta enemmän yllä olevissa kommenteissa.

Jermolai: kiinnitin huomiota ilmaisuihisi ”ei ole varmaa” ja ”oletetaan”. On epäilty, että J:n aikoihin olisi ollut useampia saarnamiehiä, joiden toiminnasta tarinat on kerätty.

Aivan! Milläs J:n veljesten henkilöllisyys varmistettiin? DNA-näytteistä?

Herra Epailevaan.

Niitä saarnamiehiähän epäilyksittä oli silloin liikkeellä, erilaisia hyötyjiä ja vääriä profeettoja, mutta eksegeetikot ja kristologit tietääkseni eivät kyseenalaista ainakaan synoptikkojen Jeesuksen aitoutta, ja Johanneksen Jeesus on jo uutta teologiaa.

Paavalin käsite ”ylösnousemusruumis” selittää paljon. Jeesus oli häneen uskovien sydämissä ja näkyi ja kuului ulospäin, kun moni koki tavanneensa hänet ja huomasi vasta jälkeenpäin ”että se oli Herra”. Uusi oppi pysyi kuitenkin niin hyvin apostolien käsissä, että se pääsi juurtumaan eurooppalaiseen uskonmaailmaan ja kasvoi lopulta valtauskonnoksi.

Raamatun jutut on kansantajuisesti selitettyinä jo sata vuotta sitten Asa Jalaksen kirjoina. Asiat on kerrottu järkiperäisesti. Niitä työväenliike levitti ja kirkonmiehet olivat kauhuissaan kun heidän oppiensa jalustat murrettiin. Siksi papit vihasivat totuutta ja parempaa elämää vaativia työläisiä. Ne ovat keräilyharvinaisuuksia, mutta jokaisen uskon puolesta kiihkoilevan pitäisi ne ehdottomasti lukea ja tekee ne hyvää muillekin. Oikeastaan saisivat olla pakollisia teologisissa ettei uskottaisi ihan mitä tahansa totena.

Jermolai: Nyt asetat ymmärtääkseni tämän ”todistusaineiston” Jeesuksesta historiallisena henkilönä oikeisiin raameihin, eli ei ole jäämistöä tms. autenttisia todistekappaleita. Kyseessä on teksteihin kirjattu, sittemmin raamattuun koottu toisen käden tieto, jonka todenperäisyyteen luottaminen meneekin uskonasioiden puolelle.

Olen ajatellut asiaa siten, että jos kerran ihmeitä ei näytä tapahtuvan nykypäivänäkään, kuten vetten päällä kävely, veden muuttaminen viiniksi – puhumattakaan neitseestä syntymisestä tai ylösnousemuksesta, niin kuinka niitä olisi voinut tapahtua tuhansia vuosia sitten eläneiden beduiinien keskuudessakaan. En pitäisi mahdottomana ajatuksena sitäkään, että noina aikoina on joku taitava silmänkääntäjä/taikuri järjestänyt näitä näytöksiä, jotta on saanut vakuutettua yleisönsä jumalallisesta taustastaan. Karismaatikot yrittävät kokouksissaan näitä todistuksia järjestää, vaikka on helppo huomata että ilmiöt menevät joukkopsykoosin ts. hypnoosin piikkiin.

Olen pahoillani, mutta minulle kysymys näiden jumaluudesta todistavien asioiden aitoudesta on ollut kriittinen ja siis sittemmin se kamelin selän katkaisija.

Antakaa ateistit uskovaisten säilyttää lapsenuskonsa. Ateistit ovat noin sata vuotta yleensä opettaneet kommunistista tai yleensä vasemmistolaista uskontoa Jeesuksen opin sijaan. Tulokset ovat tältä ajalta hirvittävää luettavaa. Nyt on sitten tulossa mm. ilmeisesti Islami sijalle. Pitkään kansaa ovat sekoittaneet erilaiset enemmän tai vähemmän vahingolliset uskonlahkot. Poliittisten ja kirkollisten uskontojen uhreja on olemassa sankat joukot. Tämä luterilainen oppi on menettänyt sairaat kiihkonsa pahimmat särmänsä. Siksi sitä voi sietää kohtuudella. Kun ollaan vaatimassa jotain kulttuuriin kuuluvaa asia poistoon, niin pitää ajatella mitä tulee tilalle. Mitään parempaa ei ole mielestäni näkyvissä.

Kyllä uskonto on missä tahansa kulttuurissa niin keskeinen kulttuuritekijä, että sen perusteiden tuntemus kuuluu yleissivistykseen. Euroopan oloissa pääuskonto on tietenkin kristinusko, mutta globalisoituvassa maailmassa on tarpeen tuntea ainakin keskeisimmät piirteet muistakin maailmanuskonnoista. Siksi uskonnolla on paikkansa yleissivistävän koulun opetusohjelmassa. Toisaalta uskonto on hyvin henkilökohtainen identiteetin osanen, ja kukin uskonto esiintyy totuusvaatimuksin. Siksi on vakaumuksenvapauden takia tarpeen, että koulu kunnioittaa kotien valintoja tarjoamalla ainakin perusopetuksessa ns. oman uskonnon opetusta kullekin uskontoryhmälle, myös uskonnottomille, joille ET on suunnattu. Tunnustuskuntien tasapuolinen kohtelu on tietysti oikeutettu vaatimus. Suvaitsevuuskasvatus voi onnistua parhaiten juuri siten, että lapset jo pienestä pitäen huomaavat, että on olemassa erilaisia uskontoja ja uskonnollisia identiteettejä, jotka voivat elää sovussa rinnakkain. Tässä on kaikkien ryhmien opettajilla suuri vastuu.

ysahama: Perinteiden kunnioittaminen ei voi mitenkään olla perustelu sille tuntimäärälle, minkä koululaiset kristinuskontoa joutuvat opiskelemaan. Yleissivistyksen kannalta voisi opetusta reilusti tasapainottaa muiden uskontojen ja niihin kuuluvien perinteiden, sekä elämänkatsomustiedon opettamiseen.

Heh. Päivää.
Kyllä dna-tutkimusmenetelmät olivat jo tuohon aikaan melko pitkällä Rooman valtakunnassa. Mutta vielä kiintoisampi kysymys mielestäni olisi se, jonka esimerkiksi muuan Väinö Linnan henkilöhahmo lausuu Pohjantähti-trilogian ehkä kakkososassa: ”Ja mistä Kaini sen muijan sai? Olis niin kun mukava tietää.”

Uskonnon opetus kouluissa kohdistuu meihin , jotka kuulumme kirkkoon jäseninä .Me toivomme lapsillemme kasvatusta siihen uskoon, jota jo vanhempamme ovat tunnustaneet. Jäseniä kirkoissa on noin 85 % mutta syntyneistä lapsista varmasti useamman tausta on kirkon jäsenyydessä.
Suuret perheet ovat monella taholla vielä tavallisia aktiivikristittyjen parissa. Eli uskonnon opetus vastaa toiveita ja todellista tilannetta lapsia hankkivien parissa. Uskontokuntiin kuulumattomalla on tämä et jonka oppisisältöä sitten voinee toivoa kehitettäväksi jos on jotain huomautettavaa siltä osin. Yli 15 v voi jo vanhempien suostumuksella vaihtaa uskontokuntaa mutta tämä uskonnonopetus siis menee uskontokunnan mukaan. Meitä lähellä olevassa koulussa on noin 200-250 oppilasta joista kolmella et. Nämä ovatkin sitten voineet verkottua maakunnallisesti, eli opetus annetaan jotenkin etänä eli aika harvojen hommaa on . Uskonto on mielestäni myös melko omaksuttavissa oleva aihekokonaisuus, fysiikkaa , ranskaa ja venäjääkö sitten tilalle muka otettaisiin ja millä oppimenestyksellä saako kysyä ? Ja sama ruotsin kohdalla , jos ei ruotsia opi helpolla niin kiinaa tai venäjääkö sitten voisi oppia, ja onko niillä aina sitten muka enemmän käyttöä kuin ruotsilla. Toki itärajan maakunnissa voisi olla venäjä hyvä asia ruotsin sijaankin. Valtion virkaan haluava voisi sitten nopeasti kiriä ruotsin tai ottaa sitä vasta lukiossa y.m.

Olen sitä mieltä että uskonnon opetuksen sisällön olisi muututtava, mutta blogitekstin otsikkoon en yhdy. Uskonnot ovat aina olleet tärkeä osa kulttuureja, joten pidän hyvin tärkeänä että ne ovat osana opetusta. En pidä ongelmaa lukioissa niin suurena kuin ylä ja ala-asteilla. Lukioissa myös se paljon haukuttu kirkkohistorian kurssi kertoo paljon Rooman valtakunnan hajautumisesta ja eri kulttuurierojen synnystä, mm. reformaatio oli tärkeä tekijä joka erotti mm. sveitsin, englannin ja saksan aatemaailmat toisistaan ja antaa siten vankan pohjan kyseisten kulttuurien eroista ja niiden syistä. Monet kommentoijista kertovat että uskonnon opetus ei ole niin uskonnolista kuin luullaan, mutta se riippuu täysin opettajasta.
Mielestäni uskontoa ei pitäisi yhdistää muihin oppiaineisiin, ja mielestäni myöskään toivottua etiikan opetusta ei tulisi opiskella enempää, sitä on jo tarpeeksi ja eettisten arvojen oppimiseen ei vaadita kirjoja. Vilma sanoo kommentissaan että etiikan opiskelu on vain termistön lukua, mitä muuta sen pitäisi olla, kun ei siellä voida arvojen syvempiä merkityksiä opettaa..
Monet kirjoittavat uskonnon lukiosta, joten eikö se kerro jo, että se on suosittu aine. En pidä sen kokonaan poistamista reiluna, on hyvin eri asia kirjoittaa uskonto, historia ja filosofia.
Mielestäni Vilmalta on hassusti sanottu että uskonnon opetuksen poistaminen laskisi kuilua uskontojen välille. Uskonnot ovat osa kulttuuria, ja nykyään pidetään nimenomaan tärkeänä kulttuurierojen säilyttämistä integraation sijaan.
Kommenttissani ei ole kyse että puolustan nykyistä uskonnon opetusta. Puolustan lähinnä uskontojen tuntemisen tärkeyttä, mitä lukiokurssit palvelevat hyvin. Alemmissa koulutasoissa suhde uskonnon opiskeluun tulisi olla pintapuolisempi, syvemmät opit ja rukousten ulkoaluku tulisi jättää kirkon vastuulle.

Mielipiteen kirjoittaja kirjoittaa: ”Kaikkien eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon tilalle tulisi rakentaa kokonaan uusi oppiaine, joka sisältäisi etiikkaa sekä maailmanuskontojen piirteiden tunnistamista.”
Kaikkien kouluissa opetettavien uskontojen opetussuunnitelmat sisältävät sekä etiikkaa, että maailmanuskontojen piirteiden tunnistamista! Mihin kirjoittaja pyrkii? Siihen, että vapaa-ajattelijat saisivat vähemmistökantansa enemmistön normiksi? Ei kuullosta kovinkaan demokraattiselta. Vapaa-ajattelijoille on oma opetuksensa eli ET. Olisi hyvä muistaaa, että jos uskonnonopetus poistuu kouluista, silloin myös ET poistuu.

Vai että uskonnon opetus pois kouluista. Minne?
Piiloon kunkin uskontosuunnan / -lahkon vai vastaavan sisäsiittoisuuteen?

Se jos mikä olisi erittäin vaarallinen tie, joka johtaisi väistämättömästi kansalaistemme aina vain suurempaan vastaklkainasetteluun – täysin tekaistuin syin. Kenen etu se olisi?
Kaikkien hajaannusta ja anarkiaa haluavien ääriryhmien – ainakin.

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Mutta vakavasti puhuen, kyllä meillä kannattaisi säilyttää kodin, koulun ja kirkon (seurakunnan) muodostama kolminaisuus. Esimerkiksi ortodoksisen liturgian muodot palautuvat aikoihin jolloin ihmisiä opetettiin seurakunnan toimesta osallistumaan palvelukseen. Niinpä siinä yhä edelleen on osallistujien myötäelettävänä ihmisen vaiheet luomisesta ylösnousemukseen asti. Nämä kun omaksuu jo lapsena kotona on ripille mennessään yhtä kuin (vähintään) yhden kovatasoisen lukiokurssin käynyt. Tarkoitan tällä sitä, että uskonnonopetuksen tunnustuksellista osuutta voitaisiin kotien tuella painottaa enemmän seurakunnan suuntaan. Tämä on tietysti resurssikysymyskin, muut kirkot tuskin alkavat muotoilla palveluksiaan opetuspaketeiksi.

Joskus keskiajalla kehiteltiin filosofipiireissä ajatusmallia kahdesta eri totuudesta samanaikaisesti.
Onko meillä käytössä kaksi totuutta kun opetamme lapsille kristinuskoa? Olisiko nuorelle suuri helpotus vai identtiteettikriisin paikka jos hänelle yläasteella opettaja kertoo että ruokkimisihmeen ruokalistalla on ollut kalan ja leivän lisäksi pääruokalajina Jumalan sana? Että ajan tavan mukaisesti tapaus tallentui Jeesuksen kannattajien käytännöllisteologiseen taistelukirjallisuuteen ihmeenä?

Etiikkan siirtyminen on huonoimpia ideoita vähään aikaan. Suurin osa Suomessa elävistä uskoo Jumalaan, joten miksi pitäisi menetellä ateistien halujen mukaan? Itse olen muslimi lukiolainen, ja matkustan mielelläni puoli tuntia tai enemmänkin toiseen kouluun sen takia, että pääsen opiskelemaan omaa uskontoani. Ajatuksesi siitä, että nämä jotka eivät kuulu valtauskontoon syrjäytyvät on täysin harhakuvaa. Pienemmän opiskelijamäärän ryhmät alentavat kynnystä toiseen henkilöön tutustumiseen, kun vierellä ei olekkaan sitä kaikkein parasta kaveria vieressä, jonka kanssa voi juoruilla vaan tunnilla pitääkin etsiä joku uusi kehen tutustua. Sanoit tekstissäsi että uusi opetusmenetelmä lisäisi sitä, että pitäisi ajatella itse. Itselläni ei ole luonnollisesti kokemusta muiden uskontojen tuntien opetuksen sisällöstä, mutta useimmiten se tunti joka antaa eniten ajateltavaa on uskonnontunnit. Uskonnontunnit ovat saaneet minut ajattelemaan perusteellisemmin miksi uskon Jumalaan enkä siihen hömpötykseen, että olisin täällä vain sattuman takia. Taloudellinen menetys on mielestäni huono syy antaa kasvavan lapsen opiskella omaa uskontoaan.

Näitä luetaan juuri nyt