Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Työ- ja opiskelupaikat tasaukseen

Alma Suutari
Blogit Megafoni 27.5.2013 18:18

Opinto-ohjaaja kehottaa etsimään unelmien opiskelupaikkoja. Pääsykokeista ja muista pääsyvaatimuksista puhutaan paljon. Liian usein jätetään kuitenkin mainitsematta todellinen haaste.

Monilla aloilla on nykyään kovin vaikeaa saada töitä. Ja vastavuoroisesti on aloja, joilla työvoimaa tarvitaan jatkuvasti ja halukkaita löytyy, mutta koulutuspaikkoja on aivan liian vähän.

Opiskelupaikka.fi-sivuston mukaan esimerkiksi psykologiaa pääsee opiskelemaan vain noin 3-10 prosenttia hakijoista, mutta silti monia potilaita jää hoitamatta työvoiman ja ajan puutten vuoksi. Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä.

Välillä tämä saa myös miettimään kannattaako unelmiensa opiskelupaikkaan ylipäätään hakea. Esimerkiksi luoville aloille riittää kysyntää, vaikka töitä ei ole tarjolla kaikille halukkaille. Henkilökohtaisesti en halua tästä kuitenkaan valittaa, koska olen taideopiskelija itsekin ja pidän kulttuuria ensiarvoisen tärkeänä.

Ehdotukseni onkin, että koulutuspaikkojen ja työpaikkojen määrää tulisi tasata. Ajat myös muuttuvat jatkuvasti, eikä voida olettaa että suhteet pysyisivät samoina, joten koulutuspaikkojen määrän tulisi muuttua tarpeen mukaan.

Voitaisiin esimerkiksi viiden vuoden välein arvioida työpaikkojen määrää ja asettaa opiskelupaikat sen mukaan. Näin opiskelijoiksi hakevat saisivat realistisen kuvan tulevista työllistymismahdollisuuksista ja työttömyysaste voisi parantua.

Alma Suutari

Keskustelu

Vai unelmien opiskelupaikkoja? Heitä on jo riittävästi. N 30% abeista aikoo taide-tai viihdealalle. Miksi? Kun kirjoituksissa kirjoitetaan terveystieto, äidinkieli ja englanti. Eihän tuolla paperilla pääse kuin viihdealalle.
Onko psykologillakin potilaita? Psykiatrilla ainakin on mutta kun se matematiikkakin pitäisi kirjoittaa niin eihän sinne voi edes pyrkiä.

Koko ylioppilassysteemi pitää miettiä uudelleen. Nyt kouluja rankataan sen mukaan miten kirjoitukset menevät. Hyvinhän ne menevät lukiossa , jonne pääsee peruskoulun 9,5 keskiarvolla. Sensijaan lukiossa, jonne kaikki halukkaat otetaan, terveystieto mahdollistaa sn että yleensä pääsevät ylioppilaiksi.

Meillä ikäluokasta kirjoittaa n puolet. Se on liian paljon. Määrän sijasta tulisi panostaa laatuun. Silloin avautuu työpaikkoja muillekin kuin taiteilijoille.

Olen Tapanaisen kanssa samoilla linjoilla. Lukion, ja koulutuksen yleensäkin, tulee olla monipuolista sekä yleissivistävää, mutta jos ~30% abeista aikoo taidealalle, on opinto-ohjauksessa vakavia puutteita. Lukioiden opinto-ohjaajilla ja lasten vanhemmilla tulisi olla sen verran realismin tajua, etteivät turhaan tukisi lasten toivottomia haaveita. Todellisuus lyö aika lujaa, kun käteen jää turha yo-todistus tai humanistisen alan korkeakoulututkinto.

Itse panostin aikanaan lukiossa kaiken energiani matematiikkaan ja luonnontieteisiin, vaikka lempiaineeni olivatkin kuvataiteet ja historia. Matematiikan Laudaturilla pääsin sitten heti heittämällä sisään haluamaani yliopistoon, jossa voin nyt opiskella käytännössä mitä ikinä haluan. Samaan aikaan uskontoa, yhteiskuntaoppia ja terveystietoa kirjoittaneet ja lentäviä unelmia haaveilleet opiskelijatoverini ovat lähteneet hakemaan lisävauhtia ammattikouluista ja ammattikorkeakoulujen sisäänheittolinjoista.

Eli matematiikka ja luonnontieteet ovat ns. parempia kun humanistiset ja ihmistieteet? Näinhän asia ei tietystikään ole ja Hyderinkin mielipide tulee kyllä vielä muuttumaan.Esimerkiksi luonnontieteellisillä aloilla on myös melkoinen työttömyys ja ”turhia tutkintoja”. Toki matematiikka ja luonnontieteet avaavat paljon ovia ja vievät varmasti paremmille palkoille Suomessa kuin humanistitieteet. Muualla Euroopassa humanisteja arvostetaankin huomattavasti enemmän. Johtuu suomalaisten kapeasta omasta historiasta ja liiallisesta käytännöllisyyden korostuksesta ja konsensuksesta..ei saisi mielellään erota joukosta. *Luovuus uupuu tästä maasta..sen kruunaa mm tämä ilmi tullut Marimekon plagiointi.

Mutta ristiriita Hyderinkin kommentissa oli että lempiaineesi oli historia mutta kuitenkin koet sen jatko-opiskelun ”turhana”? Tätä en ymmärrä. Mutta ehkä kun kasvat niin huomaat että olisi ollut vain parempi opiskella mistä todella pitää ja soutaa omaa kanoottia..mutta mene ja tiedä? Saas nähdä miten käy..onnea matkaan.Onnea kuitenkin opiskelupaikasta.valitse viisaasti jatko..vaikka lopulta se on vain todennäköisyyteen perustevaa hakuammuntaa.ei koskaan tidä mihin suuntaa maailma heittelee.

Muutenkin aivan turhaa tämä dikotomia ihmistieteiden ja luonnontieteiden välillä..Aivan tyhmää touhua. Kaikkia tarvitaan ja olisi mukavaa että jokainen saisi persoonalleen oikean aineen ja ammatin..Ja eikös noita taideaineita ja humanistisia aineita nyt ole aika lailla karsittukin.Ammattikoululaiset ovat myös todella tärkeitä.toivottavasti niistä ei nyt liikaa leikata.

Tiedoksesi vain neokant, minä nimenomaan en verrannut eri tieteenaloja sellaisenaan keskenään ja minä nimenomaan sanoin, että arvostan monitieteellistä opetusta sekä hyvää yleissivistystä. Se mitä kritisoin, tai ainakin oman kommenttipalstailmaisuni rajoissa yritin kritisoida, oli eräiden tieteenalojen ylikoulutusta ja nuorten epärealististen unelmien paapomista.

Kylmä tosiasia on, että useimmilla minun sukupolveni nuorilla on aivan liian kauaslentoisia suunnitelmia elämälleen ja useimmat näistä ihmisistä tulevat kokemaan suuria epäonnistumisen kokemuksia. Ensin tuhlataan vuosia rampatessa pääsykokeissa ja preppauskursseilla. Siinä sivussa asutaan kotona ja tehdään pätkätöitä tai väliaikaisopintoja. Näistä ei ole tietenkään aikomustakaan koskaan valmistua, mutta pitää tehdä jotain, että äiti ja Kela pysyvät poissa niskasta. Sitten, kun viimein päästään sisään jollekin huippusuositulle korkeakoulualalle, vaikkapa liikuntatieteisiin, historiaan, psykologiaan, musiikkikasvatukseen jne., ollaan niin hirveän onnellisia ja opiskellaan yliopistossa mukavasti se ~5 vuotta. Saat maisterin paperit käteen ja kappas, huomaat, että valtavan suosion ja oppilaitosten määrärahajakoperusteiden takia, Suomessa koulutetaan alallesi viisi ammattilaista jokaista sopivaa työpaikkaa kohden. Saadaksesi nollaurasi edes jonkinlaiseen nousuun, joudut luomaan valtavasti henkilökohtaisia suhteita ja jahtaamaan vuosikaupalla työharjotteluja, koeaikoja ja pätkätöitä ympäri valtakuntaa ja mahdollisesti myös ulkomaita. Ja jos olet hyvin hyvin onnekas, pääset siinä kolmen-neljänkympin hujakoilla vakitöihin alalle, josta olet silloin pari vuosikymmentä sitten lukiossa haaveillut.

Monenko niistä lukion abeista, jotka unelmoivat noista huippusuosituista aloista, luulet lopulta pääsevän tuon polun loppuun?

Mitä minun henkilökohtaisiin valintoihini tulee, niin valitsin omat prioriteettini jo aika varhaisessa vaiheessa. Haluan korkeakouluttautua. Haluan valmistua työelämään nopeasti, 30-vuotias opiskelija on mielestäni hyvin surullinen olento. Haluan saada tässä yhteiskunnassa korkean toimeentulon. Haluan ilman rahahuolia perustaa perheen, kun olen vielä nuori. Näiden asioiden rinnalla mieltymykseni Pohjoismaiden historiaa, museologiaa tai öljyvärimaalausta kohtaan ovat täysin toissijaisia.

Kylläpä on kapeakatseisia kommentteja lukuunottamatta nimim. neokanttia.

Itse olen elekroniikkainsinööri, ties kuinka monetta vuotta työttömänä/sairauslomalla. Asentajaksi olen ylikoulutettu, insinööriksi taas liian keskinkertainen (huono en ole arvosanojen perusteella ainakaan.) Elektroniikka- ja sähköteollisuuden työpaikat ovat pitkälti kadonneet Suomesta, mutta alalle on massakoulutettu valtavasti väkeä. Myös esim. kemian diplomi-insinööreillä esiintyy paljon työttömyyttä. Ei ole mitään työvoimapulaa, paitsi ehkä tohtoreista, jotka osaavat suunnitella integroituja piirejä sujuvasti.

Kaveri on tietojenkäsittelyn alan maisteri, eikä meinaa saada irtisanomisensa jälkeen uutta työpaikkaa. Työttömien kurssilla oli niin ikään irtisanottuja DI:tä ja muuta korkeasti koulutettua sakkia.

Tekniikan aloille koulutetaan ylipäätään aivan liikaa porukkaa. Ehkä olen itsekin lopulta liian keskinkertainen, vaikka se on vaikea myöntää. Lisäksi olen täyttänyt jo 30 ajat sitten, joten ei kai tässä auta muu kuin oleskella eläkeikään saakka, kun työelämään olen selvästi liian vanha.

Se siitä matemaattisten alojen varmuudesta työllistäjänä. Ne ovat kapea-alaisia tutkintoja kaikki teknisen alan tutkinnot… Opiskellaan teoria jostakin mutterin vääntämisestä tai mikroliuska-antennin mitoituksesta, joista aiheista inssi/dippatyöt tehdään. Jos työpaikkoja ei sitten löydykään, et kelpaa mihinkään lähialallekaan, koska siellä hiukan toisenlaiset mutterit ja toiset työnhakijat kilpailemassa työpaikoista.

Ei laajan matikan opiskelu koitunut minulle miksikään hyödyksi taloudellisessa ja sosiaalisessa mielessä. Jollakin lukion/yliopiston/amk:n matikalla ei tee arkielämässä juuri mitään. Ne ovat vain asioita, jotka on kiva tietää, muttei niistä hyötyä ole. Arjen tarpeisiin riittää vallan hyvin PERUSkoulun matikka.

Nyt jälkeen päin huomaa, kuinka olemattoman yleissivistyksen lukion suorittaminen vähimmäisvaatimuksilla antaa. Itse suoritin niin vähän kursseja kuin mahdollista. Ihmettelen, ettei filosofia ollut ainakaan 1990-luvulla pakollista.
En ole varma, onko se nytkään, kai siellä yksi pakollinen kurssi löytyy. Nyt tietysti valitsisin toisin, enkä panostaisi suvun vaatimusten mukaisesti matikkaan.

Yhtä tuttavaa lainaten (tekniikan tohtori fysiikasta): ”lukion matikka on sitä että opetellaan puhelinluettelo ulkoa” Toki se auttaa korkeakoulupaikan saamisessa, ja periaatteessa tarjoaa mahdollisuuden työelämäänkin.

Koulussa pitäisi ehdottomasti olla jotain sosiaalisten taitojen opetusta. Taideaineet voisivat myös auttaa itsensä ilmaisussa, siinä mielessä blogistin tapaan piden taideaineita tärkeänä. Itse en koskaan kotoa saanut kannustusta osallistua keskusteluihin ja yhtään mihinkään, ja 1990-luvulla taidejuttuja ja muuta luovaa oli minimaalisesti tarjolla.

Ja mikä ongelma se on, jos 30% abeista aikoo taide- tai viihdealalle???? Lopuista osa suuntautuu varmasti ah, niin varmoille matemaattisille aloille.

Yritän tiivistää kommenttiani lainauksien avulla:

”Lukion, ja koulutuksen yleensäkin, tulee olla monipuolista sekä yleissivistävää, mutta”

Käsittääkseni lukio on 1990-luvun jälkeen kehittynyt paremmaksi, ja tarjoaa yleissivistyksen.

”jos ~30% abeista aikoo taidealalle, on opinto-ohjauksessa vakavia puutteita.”

Miten niin? Mitä jos opinto-ohjaus toimiikin hyvin tässä tapauksessa?

”Lukioiden opinto-ohjaajilla ja lasten vanhemmilla tulisi olla sen verran realismin tajua, etteivät turhaan tukisi lasten toivottomia haaveita.”

Kyllä haaveita kannattaa aina tukea. Sitä paitsi opinto-ohjaajilla ON realismin tajua, kun selvästi ymmärtävät automaation merkityksen. Koneet korvaavat yhä enemmän ja enemmän ihmistyötä. Tekniikan alat eivät yksikertaisesti työllistä entiseen malliin lukuunottamatta niitä aloja, joita ei voi ulkoistaa Suomesta. Terveydenhuoltoalallekaan ei voi 100% abeista tunkea, eikä kaupalliselle jne.

”Todellisuus lyö aika lujaa, kun käteen jää turha yo-todistus tai humanistisen alan korkeakoulututkinto.”

Ei välttämättä. Onpahan ainakin itsensä ilmaisu ja vuorovaikutustaidot hallinnassa, toisin kuin insinööreillä.

Näitä luetaan juuri nyt