Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Tuntemattomille juttelu kannattaa

Blogit Megafoni 22.1.2010 12:07
Anna Sojunen

Suomessa ihmiset tuskin koskaan kommunikoivat tuntemattomien kanssa matkustaessaan julkisilla kulkuneuvoilla. Kulttuurissamme pidetään outona juttelun aloittamista täysin vieraalle ihmiselle, etenkin jos ei ole varsinaista asiaa.  Omat kokemukseni tuntemattomille juttelemisesta ovat kuitenkin positiivisia.

 Kerran istuin bussin takaosassa lukemassa lehteä, jonka hauskalle artikkelille nauroin hiljaa itsekseni. Lähellä istuneet pojat ihmettelivät käyttäytymistäni ääneen, joten aloin jutella ja kertoa heille artikkelista, jolle nauroin. Keskustelu jatkui koko bussimatkan ajan. Selvisi, että meillä on yhteisiä tuttuja ja toinen pojista jopa asui aivan lähelläni. Nykyään juttelemme pojan kanssa bussissa kuin vanhat tutut.

 Toinen mielenkiintoinen kohtaaminen tapahtui illalla bussipysäkillä. Olin fiiliksissä juuri soittamastani biisistä, ja muista välittämättä lauloin sitä ääneen. Lisäksi soitin näkymätöntä pianoa. Samaa bussia odottanut mies kysyi, mitä biisiä harjoittelin. Vastasin hänelle ja jatkoimme keskustelua vielä bussissakin. Noin kaksikymmentä minuuttia kestäneen matkan aikana vaihdoimme ajatuksia muun muassa kulttuurista. Tälläkin kertaa maailma osoittautui pieneksi: kyseinen mies opiskeli elokuvaleikkaajaksi ja oli ollut mukana tekemässä erästä koulussani näytettyä lyhytelokuvaa.

 Jälkeenpäin ajateltuna oli todella kannattavaa olla noudattamatta kirjoittamatonta sääntöä siitä, että tuntemattomille ihmisille juttelu on epäsopivaa. Sain matkakeskusteluista hauskoja muistoja ja bussimatkani kuluivat miellyttävämmin kuin vain maisemia katsellen.

 Usein ajatellaan, että antaa itsestään hullun kuvan, jos lähestyy tuntematonta kiinnostavan oloista henkilöä spontaanilla juttelulla. Jos kuitenkin käyttäytyy asiallisesti, ihmiset vastaavat usein avoimuudella ja sosiaalisuudella. Jos taas juttelun aloittaminen tuntuu hankalalta, suosittelen suhtautumaan tilanteeseen ”kannattaa tehdä ja katua kuin katua ettei tehnyt” -asenteella. Aina on vähintään viidenkymmenen prosentin mahdollisuus saada aikaan hymy tai hyvä mieli sekä kanssamatkustajalle että myös itselleen.