Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Tavallisuuden pelko voi johtaa masennukseen

Anniina Rintala
Blogit Megafoni 5.11.2011 22:04

”Jokainen on hyvä jossakin” ja ”Löydä oma juttusi!”. Näitä kahta fraasia voi nykyään bongata lähes jokaisesta elämäntaito-oppaasta, naistenlehdenkannesta, terveystiedonkirjasta sekä murrosikäisille suunnatusta lehtisestä, jossa kannustetaan kahlaamaan läpi vaikeimmatkin aknen ja angstin sävyttämät vuodet.

Osa ihmisistä välttelee aivan tarkoituksella edellä mainittuja julkaisuja. Väitän kuitenkin, että myös näiden ihmisten mieleen nuo kaksi fraasia ovat tarrautuneet hanakasti ja he ovat sisäistäneet ne vastoin tahtoaan.

Yksilöllisyyden ihannointi voi olla osa syy masennukseen, erityisesti nuorten. Masentunut 25-vuotias tuttavani jakoi ajatuksen kanssani. Hän koki, että on jäänyt jälkeen muista nuorista, jotka vaikuttavat löytäneen elämälleen suunnan. Hän myös pelkäsi, että ehkä aika loppuu kesken, eikä koskaan tulekaan löytämään ”omaa juttuaan”, sitä missä on hyvä. Hän kun ei ollut koskaan tehnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Nykypäivänä olisi toivottavaa olla erottuva ja itsekäs. Kannattaa myös uskaltaa valittaa riittävästi, sillä vähään tyytyväinen ihminen kantaa usein hölmön leimaa. ”Oma juttu” siis kannattaa olla sellainen, että se vakuuttaa muut siitä, että on löytänyt elämälleen suunnan ja jonkun syvemmän merkityksen, mieluiten jostain yleisesti tunnetusta ideologiasta. Itsensä brändäämistä voisi verrata siihen, mitä muusikkokin tekee; kaikille muille on helpompaa, jos osoittaa selvästi, mitä genreä edustaa. Aito persoonallisuus ei ole toivottavaa. Se on vain epämääräistä.

Humanistinen psykologia uskoo, että hyvissä olosuhteissa ihminen tekee valintoja, jotka johtava aitoon minuuteen ja itsensä toteuttamiseen. Todellisuudessa kenelläkään ei käy näin hyvä tuuri, vaan syntymästä lähtien ympäristö pakottaa toimimaan muiden ehdoilla. Vanhemmat opettavat puhumaan heidän sanoillaan ja koulu opettaa ajattelemaan yhteiskunnan ehdoin. Konsensusajattelu ulottuu myös ystävyyssuhteisiin asti: ystävää on vaikea tukea asiassa, josta on eri mieltä.

Aito minuus ja siihen pohjaava toiminta vaikuttaa siis siintävän kaukana normaalista elämästämme. Ehkä juuri tästä syystä innostumme itämaisista elämäntapaohjeista, joogasta ja meditaatiosta. Niiden avulla voimme perustella muille, miksi teemme asioita, jotka tuntuvat meistä hyviltä kuten mantran mutiseminen, mutta näyttävät muiden silmiin sekopäisiltä. Se, että joku muukin tekee jotakin yhtä tyhjänpäiväistä tai sekopäistä saa toiminnan vaikuttamaan kelvolliselta.

Lapselleni haluaisin opettaa, että näennäisesti pienikin teko, esimerkiksi ruuanlaittaminen, voi johdattaa meidät omaan sisäiseen maailmaamme, sinne minne meistä jokaisen tarvitsee välillä päästä uppoutumaan voidaksemme taas antaa ympärillä oleville enemmän. Tässä mielessä ”oman jutun” löytäminen on tarpeen. Jokainen ei koe hurahtavansa ruokaalaittaessa mielensä syövereihin, mutta saattaa kokea saman esimerkiksi lukiessaan hyvää romaania. ”Oman jutun” ei tarvitse olla sellainen, joka tekee vaikutuksen muihin. Se voi jopa olla jotakin epäitsekästä: toisten auttamista.

Tuttavanikin nauttii ruuanlaittamisesta ystävilleen. Hän ei kuitenkaan koe sen olevan riittävän omaperäistä.

Anniina Rintala

Keskustelu

Nykynuoret syntyvät aikana jolloin maailmanmeno tarjoaa loppumattomana virtana uusia ideoita ja tavoitteita, joita nuori ei pysty saavuttamaan ja sisäistämään, ja kehittämään niistä oman sisäisen maailmansa minän, koska prosessi on jatkuvasti liikkeessä ja muutoksissa.

Ongelmaa ei myöskään helpota ihmisten välinen eriarvoistuminen menestyviin ja ei-menestyviin, kauniisiin ja kriittisesti itseensä suhtautuviin, varakkaisiin ja varattomiin, ym.
Nykyaikana jos milloin on helppoa pudota ahdistusloukkuun.

Sisäisen eheyden saavuttamiseksi käydään psykoterapioissa kiihtyvään tahtiin Suomessakin, mitä mm. jenkeissä on harrastettu samoista syistä jo vuosikymmeniä laajamittaisesti.

Liian monimutkainen ja kiireinen elämäntapa lisäksi pinnallistaa ihmisen tavat selvitä ja sopeutua päivästä toiseen, mikä ei jätä kunnollista tilaa myös elämästä nauttimiselle . Jos elämästä tulee huolien ja masennuksen täyttämä putki, on jotain vialla myös kansakunnan elämäntavoissa ja elämänideologiassa. Asiaa ei helpota myöskään kahtiajako kaupunkielämään ja maaseutuelämään. Hyvät ja huonot puolensa molemmissa.

Filosofi Jean-Jacques Rousseaun(1712-1778) pohdintaan yhteiskuntasopimuksesta saattasi kannattaa alkaa nykypoliitikkojenkin tutustua ennenkuin on myöhäistä korjata yhteiskunnnan palautumatonta vinoutumista hyvinvoijiin ja pahoinvoijiin, selviäjiin ja pysyvästi kärsiviin.

”Itsensä brändäämistä”
Miksi kaikki yritetään brändätä? Minä en juo tuota moskaa.

Tärkeintä olisi, että ihminen löytäisi aidon intohimon ja kiinnostuksen kohteen, josta nauttii muiden mieliöpiteistä riippumatta. Jostain syystä etenkin naisille suunnatut lehdet myyvät suojapakattuun kaasuun perustuvaa todellisuutta ihmisille, jotka eivät todennäköisesti tule koskaan olemaan tyytyväisiä mihinkään, vaan koettavat ostaa itselleen onnea. Surullista, inhottavaa ja kyynistä.

Masennusta on vatvottu ties kuinka kauan ja se on noussut Suomessa aika vakavaksikin ongelmaksi, -jota ei ole edelleenkään ratkaistu !
Tutkimusten mukaan lääkkeet eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Omasta mielestäni ratkaisu pitää löytää muualta, ja tekstisi on juuri sitä, toisenlaista pohdintaa ja se antaa uuden kannan asian ratkaisuun.
Kantasi on tosi hyvä siitä, että yhteiskunnan luomat ihanteet ja normit, halutut luonteenpiirteet ja osaamiseen ja omaan juttuun painostus luo ihmisille sietämättömiä paineita suoriutua elämästä. Tämä on asia jota pitäisi muuttaa, masentuneissa ihmisissä ei ole mitään vikaa, he eivät ole itse sitä valinneet.

Näitä luetaan juuri nyt