Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Talous kusee

Okko Karvonen
Blogit Megafoni 16.5.2012 12:26

Pyöräilin eräänä keskiviikkoaamuna kouluun länsihelsinkiläisten esikaupunkialueiden katuja ja polkuja pitkin. Kaduilla oli aamulla rauhallista, ei merkkiäkään rikollisuudesta tai huomattavasta ilkivallasta. Välillä hiljaisuuden rikkoi linja-auto, joka kuljetti työ- ja koulumatkalaisia.

Kahdella ensimmäisellä tunnilla oli matematiikkaa. Koulutettu matematiikanopettaja opetti meille toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa. Teollistuneen hyvinvointivaltion vauraalla pääkaupungilla oli matematiikan tuntien jälkeen varaa tarjota runsaat määrät keittoa sadoille nuorille, joista se odottaa tulevaisuuden veronmaksajia. Lisäksi tarjolla oli erilaisia leipävaihtoehtoja sekä ruokajuomaksi vettä ja maitoa. Ilmaista ruokaa saa päivittäin hakea käytännössä niin paljon kuin haluaa.

Tässä tiivistyy hyvinvointivaltion olemus. Se on valtio, jossa kansalaiset maksavat tuloistaan ja kulutuksestaan paljon veroja, jotta verorahojen turvin olisi varaa kustantaa yhteiset julkiset palvelut, tulonsiirrot sekä runsas määrä muita yleisiä hyödykkeitä – kyllä, Suomi on hyvinvointivaltio.

Äskeisestä kuvauksesta ainakin tiet ja polut, joita pitkin pyöräilin aamulla kouluun, palkatut opettajat, koulukirjat sekä kouluruoka on kustannettu verovaroin. Tämän rahoittavat pääasiassa työtuloistaan veroa maksavat kansalaiset, mutta muutkin osallistuvat siihen maksamalla arvonlisäveroja.

Runsas työllisyys takaa sen, että hyvinvointi-Suomi saa paljon verotuloja oman turva- ja palveluverkkonsa rahoittamiseen. Kun vapaan ja demokraattisen valtiomuodon, toimivan oikeusjärjestelmän, runsaan työllisyyden, laadukkaat julkiset palvelut sekä tulonsiirrot laskee yhteen, ei paljon muuta tarvitakaan, jotta hyvinvointivaltio on valmis.

Ominaista on myös se, että verotus on lisäksi rakennettu tuloeroja tasaavaksi, esimerkiksi progressiivisen ansiotuloveron kautta. Työikäiset kannattelevat nuoria sekä vanhoja maksamalla heidän palvelunsa verotulojen muodossa. Hyvinvointivaltio on valtio, jossa pidetään heikommasta huolta.

Tutkimusten mukaan suuri osa suomalaisista kannattaa hyvinvointivaltiojärjestelmää. Se on osoittautunut erittäin toimivaksi, turvalliseksi, vakaaksi, rauhalliseksi ja helpoksi ymmärtää. Hyvinvointivaltio vastaa suomalaisten arvomaailmaa. Lisäksi hyvinvointivaltio on tuloksekas. Suomalaisnuorille kouluissa tehtyjen PISA-tutkimusten tulokset ovat maailman huippua. Hyvinvointivaltiojärjestelmä onkin toiminut Suomen lisäksi hyvin myös muualla. Ainakin Tanskassa ja Ruotsissa vallitsee Suomen hyvinvointivaltiota muistuttava talousjärjestelmä ja sen piirteitä on nähtävissä myös monissa muissa Euroopan valtioissa.

Hyvinvointivaltiolla on kuitenkin ongelma. Se ei ole kovin suosittu Euroopan ulkopuolella eikä sen tulevaisuus näytä kovin hyvältä. Kaikkia maailman maita ei voi kuitenkaan kutsua hyvinvointivaltioiksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on huomattavan erilainen Suomeen verrattuna.

Yhdysvaltain kokonaisveroaste, eli vuoden aikana maksettujen verojen ja muiden veroluonteisten maksujen prosentuaalinen määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen, oli 2000-luvulla tehdyssä vertailussa vain noin 28 prosenttia, kun se Suomessa on 44 prosenttia. Laaja palvelu- ja turvaverkko tarvitsee toimiakseen myös verotuloja, eikä alhaisilla veroprosenteilla sen luominen ole mahdollista.

Yhdysvaltain julkisia palveluja tai sosiaaliturvaa ei yleisesti pidetä läheskään yhtä kattavana kuin Suomessa. Yhdysvalloissa tuloerot ovat huomattavasti korkeammat ja se näkyy muun muuassa syrjäytyneiden määrässä ja köyhien huonommissa yhteiskunnallisissa mahdollisuuksissa. Rapakon toisella puolella ilman ammattia ja kunnon tuloja on vaikeampi hankkia koulutusta ja sitä kautta päästä töihin ollenkaan. Seuraa syrjäytymisen kierre, jonka katkaisemiseen tarvittaisiin – ainakin minun logiikallani – hyvinvointivaltion antamia mahdollisuuksia.

Hyvinvointivaltion tulevaisuus ei näytä hyvältä. Vaikka Suomi on vuonna 2012 vielä selkeästi hyvinvointivaltio, ei Suomessakaan ole aihetta tuudittautua jo saavutettuihin etuihin. Teollisuusmaiden järjestö OECD:n mukaan Suomessa tuloerot ovat kasvaneet maailman kolmanneksi nopeiten vuosina 1985-2008. Neuvostoliiton romahtamisen sekä kasinotalouden romahtamisen myötä seurannut 1990-luvun lama nosti suomalaisen työttömyyden pysyvästi ennennäkemättömiin lukemiin. Lamasta selvittiin Suomessa leikkaamalla hyvinvointivaltion palvelu- ja turvaverkkoa ja alentamalla veroja, jolloin tuloerot sekä syrjäytyneiden määrä lähtivät nousuun.

Hyvinvointivaltiojärjestelmää on rapautettu Suomessakin. Ansiotuloveroprosenttia on itse asiassa alennettu Suomessa jatkuvasti jo noin 20 vuotta, minkä vastapainoksi julkiseen palvelu- ja turvaverkkoon jää yhä vähemmän ja vähemmän rahaa. Samalla kuitenkin eläkeikäisten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa ja tämä palvelu- ja turvaverkkoa tulisi rahoittaa yhä enemmän. Kuitenkin veronalennuslinjaa on jatkettu lamasta nousemisen jälkeen nousukaudellakin, kun siihen ei välttämättä olisi ollut tarvetta. Suomi ei ole ainoa hyvinvointivaltio, jossa ansiotuloveroja on laskettu. Muutama vuosi sitten länsinaapurissa tehtiin suuri ansiotuloveroprosentin leikkaus, joka on kustannettu melko pitkälti työttömyyskorvauksia ja eläkkeitä heikentämällä.

Suomi ei siis ole ainoa valtio, joka on laskenut veroprosenttejaan. Mielestäni on järkevää alentaa veroprosentteja tai leikata julkisia menoja silloin, kun siihen on oikeaa tarvetta – esimerkiksi lama-aikaan keveämpi verotus ruokkii talouskasvua ja auttaa taloutta lähtemään raiteilleen. Myös velkaantuneisuudesta täytyy pitää huolta, eivätkä liian suuret julkiset menotkaan ole hyvä asia. Kuitenkin monet valtiot ovat alkaneet yhä enenevässä määrin kilpailemaan keskenään siitä, mikä niistä verottaa yrityksiä ja suuria pääomia keveimmin. Kun minimaaliset veroprosentit houkuttelevat yrityksiä, pääomia ja sijoittajia veroparatiiseihin, ne karkaavat Suomen kaltaisista hyvinvointivaltioista ja heikentävät hyvinvointivaltion edellytyksiä.

Seurauksena on hallitsematon lumipalloilmiö, jossa eri valtiot alentavat kilpaa verotustaan saadakseen mahdollisimman paljon sijoittajia, yrityksiä ja pääomia sijoittumaan kyseiseen valtioon. Kun veroprosentit pienenevät, hyvinvointivaltion turva- ja palveluverkkolle jää entistä vähemmän rahaa ja se johtaa kansalaisten sosiaaliturvan, eläkkeiden, palveluiden ja muun tarpeellisen leikkaamiseen. Mukaan joutuvat nekin valtiot, jotka eivät itse veronalennuskilpailuihin osallistu – kun suuryritys lähtee Ruotsista Monacoon, jää Ruotsille entistä vähemmän verotuloja ja sen on pakostakin jouduttava leikkaamaan esimerkiksi maan nuorten kouluruoasta.

Minun mielestäni valtiolliset veronalennuskilpailut ovat moraalisesti erittäin vakava vääristymä. Valtioiden tehtävä ei ole tuottaa voittoa – yritysten on. Jos valtio haluaa pitää huolta kaikista kansalaisistaan laajan turvaverkon avulla, joka vaatii paljon verotuloja, sen ei pitäisi joutua kärsimään siitä. Valtioiden tulisi olla ihmisiä, ei hallitsematonta kapitalismia varten.

Äskeinen verojenkierto-ongelma on vasta alkua. Hyvinvointivaltion rakenteisiin kuulu talouden ohjaaminen ja sääntely, jota toteutetaan paitsi erilaisilla veroilla, myös erilaisilla laeilla ja muilla säädöksillä. Tässä tulee vaikea asia, joka on ainakin itselleni vaikea tajuta ja selittää. Niin sanotun tavanomaisen talouden, reaalitalouden, rinnalle on syntynyt siitä irrallinen virtuaalitalous.

Reaalitalous tarkoittaa sellaista taloutta, jossa kulkevalla rahalla on jokin selkeästi käsitettävissä oleva vastike. Esimerkiksi yhden opettajan kuukausipalkka on reaalitalouden kannalta käsitettävissä olevaa rahaa, koska sen vastike on opettajan antama työpanos. Reaalitalous on vielä melko helposti ymmärrettävää, ihmisten taloutta. Virtuaalitalous on taas täysin käsittämätöntä, hallitsematonta, pimeää ja mystistä. Siinä pankit luovat rahaa käytännössä itsestään valtaisia määriä suhteessa siihen, mitä reaalitalous tuottaa. Pankit tuottavat virtuaalirahaa muun muuassa myymällä pörssissä johdannaisia, esimerkiksi velkakirjoja, ja muuttamalla niitä jollain tavalla rahaksi. Virtuaalitalous tuottaa jatkuvasti monta kertaa enemmän rahaa kuin reaalitalous. Virtuaalitalouden omistaa käytännössä yksin 20-30 maailmalla toimivaa pankkia sekä niiden johtajat. Kun reaalitaloutta voidaan ohjata eri suuntiin esimerkiksi verojen kautta, virtuaalitaloutta ei hallitse tai sääntele demokraattisella tavalla juuri kukaan.

Oletetaan, että koko maailman yhteenlaskettu työvoima, yhteensä monta miljardia työtätekevää, tuottaa reaalitaloudessa tietyssä ajassa tavaroita ja palveluita tietyn rahan edestä. Samaan aikaan 20-30 pankkia luovat itselleen käytännössä tyhjästä monta kertaa enemmän rahaa, enimmäkseen vastikkeetonta, tekemättä käytännössä mitään sen eteen.

Pankeilla ja niiden virtuaalirahalla on lähes rajattomasti valtaa talousjärjestelmässä, mutta vastuuta ei ole nimeksikään. Jos irlantilainen pankki kaatuu, se kaatuu yleensä niin sanotusti valtion syliin eli Irlannin valtio alkaa rahoittaa pankkia omista verovaroistaan myöntämällä sille pankkitukea. Irlantilaisten pankkien toiminta rahoitetaan siis leikkaamalla irlantilaisten omista terveyskeskuksista.

Pankkitukijärjestelmä on yleisesti levinnyt laajalle koko maailmaan, myös Suomeen. Käytännössä valtiot siis kustantavat pankeille mahdollisuuden luoda itselleen käsittämättömiä määriä rahaa tyhjästä. Kun valtioiden on lahjoitettava osa yhteisistä hyvinvointiresursseista virtuaalitalouden luomiseen, teollisuustyöntekijän eläkkeeseen jää vähemmän rahaa.

Virtuaalitalous ei ole käytännössä mitenkään demokraattista tai poliitikkojen hallittavissa ja tavallisen kansalaisen on mahdotonta vaikuttaa siihen. Lisäksi virtuaalitalous rahoitetaan pitkälti reaalitalouden kustannuksella. Töissä käyvä tavallinen kansalainen, esimerkiksi ruokakaupan myyjä, rahoittaa pankkituen kautta maksamillaan verotuloilla sitä, että pankit voivat luoda itselleen tähtitieteellisiä summia rahaa tyhjästä. Samalla hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa virtuaalitalouden kulkuun.

Kenen mielestä virtuaalitalous on reilu asia?

Oma ratkaisuni ongelmaan on pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenteiden levittäminen koko maailmaan. Aluksi veroparatiisien matalia veroprosentteja on välittömästi nostettava. Veronkierron estämiseen tarvitaan mukaan mielellään koko maailma, jotta se toimii parhaiten. Sen lisäksi on lisättävä pankkien toimintaa koskevaa sääntelyä ja purettava virtuaalitalouden ylivalta – tai ainakin tuotava se huomattavasti lähemmäs reaalitalouden, ihmisten talouden tasoa.

Valtioiden tehtävä ei ole rahoittaa pankinjohtajien miljardibonuksia, vaan omien kansalaistensa sosiaaliturva. Tobinin vero on hyvä idea – jos siitä saisi jalostettua toimivamman, koko maailman kattavan veron, jota ei olisi mahdollista kiertää, sitä voisi kokeilla. Lisäksi talousrikoksista on säädettävä kovempia tuomioita valtioissa, joiden oikeusjärjestelmässä niiden tuomiot ovat liian vähäisiä. Näillä keinoilla voisimme saada käännytettyä talouden ihmistä varten nykyisestä, päinvastaisesta tilanteesta.

Okko Karvonen

Keskustelu

No onpa oikein järkeviä ja hyviä huomioita nuoren polven tulevalta vaikuttajakansalaiselta.
Ja nämä ehdotukset ovat aivan toteuttamiskelpoiset, kunhan saadaan kehittymään konsensus niiden toteuttamiseksi. Mutta tässäpä mutta seisookin: tapahtuuko se vasta globaalin äärimmäisen taloudellisen romahduksen vaaran edessä?

Vaikka pakko olisikin paras opettaja, on rahan ja keinottelun mahti maapallolla niin väkevää että hirvittää. Sosiaalisesti ajattelevassa nuorisossa on meidän toivomme muutosten maailman kehittymiseksi. Tai muuten piru meidät perii.

Tällaisia Okko Karvosen kaltaisia Frodoja tarvitaan että maailma pelastuu, ja sen parempi jos taloudellisesti tasa-arvoinen Suomi voisi olla heidän globaalien toimintojensa ja vaikuttamisiensa esimerkillinen Kotikontu.

Muuten hyvä kirjoitus, mutta pari kysymystä jäi auki. Miten Tobinin-vero vero auttaisi tässä tilanteessa, edes jos siitä saataisiin kehitettyä kuvailemasi kaltainen?

Tobinin-vero on vero, joka perittäisiin valuuttakaupasta. ”Virtuaalitaloudessahan” käydään kauppaa erilaisilla futuureilla yms., joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä valuuttakaupan kanssa, eivätkä ne siten edes olisi kyseisen veron alaisia. Muutenkin taloustieteilijöiden yleinen konsensus on, että Tobinin-vero tappaisi valuuttakaupan, koska siitä saatavat voitot ovat liikuteltaviin rahasummiin verrattuna hyvin pieniä, eli valuuttakauppa ei olisi enään kannattavaa, eli sitä ei enään harjoitettaisi. Tämä lamaanuttaisi koko maailmantalouden.

Suurin syy miksi talous kusee, on se mekanismi jolla raha syntyy. Rahaa tulee markkinoille vain lainoina pankeista, eli jokaisella eurolla on kannettavanaan itseään suurempi velka. Eli toisin sanoen maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Samasta syystä johtuen näitä velkoja ei koskaan tulla pystymään maksamaan.

Pankit kirjaavat heti myöntämänsä lainat saataviinsa ja siten myönnetyt lainat paisuttavat pankkien taseita. Pankilla on siis heti enemmän rahaa, vaikka takaisinmaksusta ei olisi tietoakaan. Nykyisen käytäntöjen mukaan pankkien täytyy sijoittaa edeleen tämä kasvanut pääoma, eli siis todennäköisesti antaa se uutena lainana eteenpäin. Jos pankilla on siis miljoona euroa alussa, voi se lainata tämän saman rahan käytännössä niin monesti kuin se haluaa. Miljoonasta voidaan siis ”keinotekoisesti” saada vaikka uutta pääomaa vaikkapa 50 miljoonaa, jolla ei siis sinällään ole välttämättä mitään oikeaa vastiketta, vain oletus siitä, että kaikkki maksavat velkansa ja korkojen ansiosta summa vastaa lopussa lainatun rahan määrää.

Näitä luetaan juuri nyt