Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Suomifutis nousuun

Henri Miettinen
Blogit Megafoni 2.4.2013 08:33

Jalkapallon ystävävänä minua ihmetyttää se, miksi Suomen maajoukkue ei ole yrityksistä huolimatta päässyt arvokisoihin. Viime kuussa Suomi pelasi komean 1-1 tasapelin MM-karsintaottelussa hallitsevaa maailmanmestaria Espanjaa vastaan. Tavoitteena olisi päästä vuoden 2016 EM-kisoihin, jonne pääsee mukaan vain 24 joukkuetta.

Maajoukkueella on menossa sukupolvenvaihdos, ja se näkyy pelikentällä tasapeleinä Georgian tasoisia heikkoja maita vastaan. Miten saataisiin aikaiseksi pitkäkestoista menestystä, josta voitaisiin olla ylpeitä?

Asiasta on keskusteltu paljon. Kiihkeimmät syyttävät menestymättömyydestä jääkiekon suosiota, joka vetää lahjakkaita junioreita futiskentän sijaan kaukaloon.

Itse koen ongelmaksi median kärsimättömyyden. Iltapäivälehtien toimitukset odottavat heti menestystä, vaikka todellisuudessa menestyvän joukkueen rakentaminen kestää kauan. Sen on myös huomannut nykyinen päävalmentajamme Mika-Matti Paatelainen.

Muistan, kun vuonna 1997 Suomi oli lähellä päästä MM-jatkokarsintoihin tanskalaisen Richard Möller Nielsenin johdolla, ja kymmenen vuotta myöhemmin, kun valmentajana oli Roy Hodgson, Suomi olisi tarvinnut vain maalin päästäkseen EM-kisoihin. Näihin kokemuksiin pohjautuen olisi hyvä, jos jatkossakin haettaisiin valmennusoppia ulkomailta.

Kun katsoo Ruotsin menestystä jalkapallossa, tulee mieleen, pitäisikö heiltä ottaa mallia juniorityön kehittämisessä. Ruotsi pääsi vuonna 2009 alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa välieriin.

Konkreettisia toimia olisi palkata ammattitaitoiset valmentajat ja kerätä parhaat nuoret jalkapalloakatemioihin Saksan malliin, jossa taitavimmat nuoret harjoittelevat kahden ammattivalmentajan johdolla. Toisaalta kylmä ilmastomme aiheuttaa ongelmia, sillä talvisin pitää harjoitella hallissa, kunnes lumet sulavat.

Kotimainen pääsarjamme Veikkausliigankin voisi tehdä yleisöä kiinnostavaksi, jos HJK ei voittaisi joka vuosi, vaan mestaruudesta kamppailisi ainakin neljä joukkuetta. Palloliitolla on siis paljon työtä tehtävissä, mutta uskon että kärsivällisyys palkitaan menestyksellä tulevaisuudessa.

Henri Miettinen

Keskustelu

Tulokset riippuvat periaatteessa kolmesta asiasta: taktiikasta, taidosta ja tuurista. Suomen taktiikka Espanjaa vastaan onnistui täydellisesti, pelaajat toteuttivat valmentajan taktiikkaa ja matkassa oli myös ripaus tuuria. Suomi pelasi Royn kaudella periaatteessa hyvin samansisältöisellä taktiikalla eli ensin puolustus kuntoon ja sitten vasta hyökkäys, Pelitapa ”tuomittiin” tylsäksi, mutta se tuotti tulosta eli siitä yhdestä maalista jäi kisapaikka kiinni. Baxter avasi peliä ja omissa alkoi soida – pelaajien taitotaso ei laajalla rintamalla riittänyt ”kannattamaan” uutta hyökkäävämpää taktiikkaa. Samaan aikaan vaadittiin uusien pelaajien laajamittaista mukaanottoa maajoukkueeseen aivan kuin vanhat eivät olisi hyviä. Tapahtui liian nopea muutos (=taktiikan muutos + uusien ”ei niin taitavien” pelaajien sisäänajo) ja tulokset olivat sen mukaisia. Nyt Mixu on lähtenyt rakentamaan aivan uutta kokoonpanoa uudella taktiikalla. Näyttäisi siltä, että parin vuoden kokeilujen ja sisäänajon jälkeen tulosta alkaisi tulla. Vielä kun Suomen helmasynti eli kuinka voitetaan etukäteen heikommat joukkueet (= rutiini) saadaan kuntoon, niin usko tulevaan on vahva. Meillä on kuitenkin hyviä uusia ja jo hyvää eurooppalaista kokemusta omaavia pelaajia ringissä. Mixun ja pelaajien näytön paikka on seuraavat karsinnat, jossa pitäisi tulosta tulla.

Suomalaisen jalkapallon ongelmana on, että fyysistiä ominaisuuksia ei harjoiteta. Valmentajien taso on erittäin heikko tässä suhteessa. Peruskäsitteet ovat kateissa. Tosiasia on, että suomalainen jalkapallo ei kehitä juuri ollenkaan peruskestävyyttä, voimaa, nopeutta, liikkuvuutta ja nopeuskestävyyttä. Se mitä on riittävästi, on tekniikan ja taktiikan harjoittaminen. Valitettavaa on sitten, että tekniikkaa ja taktiikkaa jaksetaan pelissä toteuttaa vain vartin verran. Se ei riitä mihinkään, ei ainakaan huippumaita vastaan. Tästä esimerkkinä mm. Teemu Pukki, joka siirryttyään Schalkeen joutui heti kuntokuurille mm. voiman lisäämiseksi. Palloa hän ei harjoituksissa juuri nähnyt. Tiedän, mistä puhun; olen suomalaisen jalkapallon kasvatti ja sittemmin siirtynyt jo muihin lajeihin, kun valmennusosaamista oli muissa lajeissa (ei joukkuelajeissa) huomattavasti paremmin. Ratkaisu on siis yksikertainen, mutta sen tunnustaminen onkin sitten toinen juttu. Toivotaan, että herääminen tapahtuu pian ja Suomi-futis voi sen myötä nauttia uusista litmasista ja kv. menestyksestä.

Näitä luetaan juuri nyt