Suomalaisuus on muuttumassa

Zahra Karimy

Osallistuin viime kesänä SuomiAreenassa paneeliin, jossa keskusteltiin monikielisistä suomalaisista nuorista ja Suomen monikielisestä tulevaisuudesta. Valitettavasti mielestäni paneelissa lokeroitiin monikieliset nuoret omaksi erityiseksi ryhmäksi. Paneelin keskustelun suunta lähti samaan suuntaan, mihin keskustelu on lähtenyt ennenkin: meistä ei puhuttu tavallisina suomalaisina nuorina. Minusta ja monikielisistä kavereistani tuntuu todella oudolta se, että meidät lokeroidaan yhdeksi ryhmäksi, joka tarvitsee ylimääräistä apua ja tukea, sillä mehän olemme yhtä suomalaisia kuin muutkin.

Suomessa asuu todella paljon maahanmuuttajataustaisia ja monikielisiä nuoria, jotka eivät tiedä missä heidän paikkansa tässä maailmassa on. Suomessa heitä pidetään ulkomaalaisina, mutta toisaalta heidän toisessa kotimaassaan heitä pidetään usein joko eurooppalaisina tai suomalaisina.

Olen itse kahden kulttuurin kasvatti ja taustani ovat Afganistanista. Olen ylpeä juuristani, mutta tunnen olevani enemmän suomalainen kuin afganistanilainen, kuten monet muutkin monikieliset- ja taustaiset nuoret. Vaikka identifioidun enemmän suomalaiseksi, jonka juuret ja taustat ovat Afganistanista, niin silti minua pidetään Suomessa liian monessa paikassa muukalaisena.

Suomalaisuus on muuttumassa. Tämän päivän Suomi on monikielinen ja monennäköinen. Tunnen paljon turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia, jotka ovat oppineet kolmessa vuodessa suomen kielen erinomaisesti ja ovat kotiutuneet Suomen yhteiskuntaan todella hyvin. Olemme  suomalaisia. Meitä pitäisi pitää yhtä lailla suomalaisina kuin muitakin.