Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Sosiaalinen väsymys iskee voimalla

Alma Suutari
Blogit Megafoni 8.10.2013 13:28

Kolmas kouluviikko. Maanantai. Raahaudun kotiin puoli viideltä kahdeksan tunnin pänttäämisen jälkeen. Läksyt kutsuvat vaativasti laukun pohjalla, mutta väsyttää niin vietävästi. Päässä pyörivät välituntien vilkkaat keskustelut, ja hymy on yhä liimautunut naamalleni.

Kuulostaako tutulta? Kesäloma vietetään usein perheen ja kavereiden kesken, eikä samanlaisia sosiaalisia tilanteita synny. Siksi kouluun palaaminen on ainakin minulle joka kerta yhtä iso järkytys. Kaikuvat käytävät ja lyhyet välitunnit pitävät vireystilaa korkealla. Usein tämän huomaakin vasta kotiin tullessaan.

Sosiaalinen väsymys on varmasti monelle hyvin tuttu ilmiö. Varsinkin näin syksyn alkupuolella kesäloman jälkeen. Sosiaalinen väsymys syntyy, kun ympärillä on jatkuvasti ihmisiä, puhetta, naurua ja muuta hälinää.

Useimmiten ihmisiltä odotetaan positiivisuutta ja puheliaisuutta, hiljaisena jää helposti muiden jalkoihin. Väsymys ja muut negatiiviset tunteet työnnetään päivän tunneiksi taka-alalle. Se on yllättävän kuluttavaa.

Olen sosiaalinen ihminen ja pidän siitä, että ympärillä on hälinää, mutta rajansa kaikella. Kahdeksan tunnin sosiaalisuuden jälkeen on aika loppuunpalanut olo. Se vie intoa muilta asioilta. Kun mukaan lisätään vielä huonosti nukutut yöt ja valtava läksymäärä, on oravanpyörä valmis. Usen säästän energiaa sitten vaikka lykkäämällä opiskelua. Kaikkea ei voi jaksaa.

Usein sosiaalista väsymystä joutuu selittelemään. Jotkut leimaavat sen heti epäsosiaalisuudeksi. Äitini tuntuu olevan hyvin huolissaan siitä, että vietän iltapäivät huoneessani istuskellen.

Minä tarvitsen paljon aikaa itselleni, ihan vain yksikseen. Siinä ei ole mitään kummallista tai outoa, päinvastoin. Sosiaalinen väsymys on luonnollinen asia. Koko ajan ei tarvitse olla ihmisten ympäröimänä, vaan aikaa on hyvä jättää myös itselleen.

Alma Suutari

Keskustelu

Muistankin, kun tulin kansakoulusta pitkän, sosiaalisen päivän jälkeen kotiin, ei sitä siinä muuta sitten enää jaksanut, kuin ehkä tehdä läksyt, mennä Internetiin ja hillua yksikseen loppuilta — monesti näin. Ei-niin-sosiaalista työtä taas tuntuu voivan tehdä vaikka 14 tuntia ja voimia riittää illalla ihmeesti mm. tiskaamiseen.

”Yksisuuntainen puolisosiaalisuus” se vasta lyökin voimalla.
Muinoin tuli vedettyä vajaan viikon kursseja äänessä koko ajan, sen jälkeen tunsi tulleensa kuin lihamyllyn läpi, ja oli mielellään viikon hiljaa. Puhetyöläiselläkin tosin muodostuu aikanaan helpottava rutiini.
Teille ei makseta, opettajille maksetaan, mutta hekin ansaitsevat empatiaa.

Näitä luetaan juuri nyt