Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Somen presidentti Pekka Haavisto

Reeta Niemonen
Blogit Megafoni 31.1.2012 13:57

Suomalaisista vain pieni osa on rasisteja tai ennakkoluuloisia. Kaikki, jotka eivät ole, haluavat nyt nopeasti ja helposti tuoda paremmuutensa julki äänestämällä presidentinvaaleissa Pekka Haavistoa.

Jos sillä, että viitsii kirjoittaa yhden numeron oikeaan lappuun, voi ostaa itselleen hyvän omantunnon, oikeamielisyyden ja täydellisen suvaitsevaisuuden, niin miksi kieltäytyä?

Haavistoilmiöhän on suomalaisille kaiken kaikkiaan kuin tilaustyö. Haavisto on se toivontuoja, jota me olemme odottaneet ja jonka me olemme ansainneet, vihreiden pelastaja ja jättiläisen kaataja.

Kun James Hirvisaari (ps) sanoo äänestävänsä Haavistoa, hehkutamme, että on se meidän Haavisto niin diplomaattinen kansanyhdistäjä, osaa rakentaa siltoja ja puhua kaikille.

Mutta kun niin ikään perussuomalaiset Timo Soini ja Jussi Halla-aho ilmoittavat kannattavansa vastaehdokas Sauli Niinistöä, niin eikös Niinistöstä tule sekunnissa arvokonservatiivi sortaja ja se ahdasmielinen ehdokas. Näkeehän sen jo siitäkin, ketkä sitä äänestävät.

Kivaahan tämä ei ole – kyseenalaistaa Haaviston suosiota. Hän on niin kerrassaan mukava, avoin ja suvaitsevainen, että minulla on huono omatunto jo valmiiksi. Ehkä juuri siitä syystä se on jäänyt tekemättä muiltakin. Ainakin media ja äänestäjät ovat Haaviston suhteen jo kauan aikaa sitten jämähtäneet uutuudenviehätystasolle, viettämään kuherruskuukauttaan ja huutelemaan ohikulkijoita liittymään svengiin Pekka-jengiin.

Mutta jos joku kieltäytyy kutsusta, alkavat he huudella vähän toiseen sävyyn. Haavistolaisten täydellinen suvaitsevaisuus ei sitten kuitenkaan ole niin täydellistä, että se yltäisi Niinistön kannattajiin saakka.

Suomessa edes suvaitsevaisimman ja rauhaarakentavimman ehdokkaan kannattajat eivät mielestään osoita huonoa makua levitellessään vastaehdokkaasta netissä Yhdessä köyhiä turpaan -pilakuvia. Nämä idealistit ovat muutenkin maailmanparannuksensa kanssa liikenteessä todella omaperäisin asein; jaetaan netissä pilakuvien lisäksi herjaavia blogitekstejä ja väitetään kiven kovaa, että kaikki muut ovat väärässä, tyhmiä, ahdasmielisiä ja sulkeutuneita, ja näin saadaan aikaiseksi vaaleihin väkisinkin tarvittava vastakkainasettelu.

Koska totta ihmeessä Haaviston tasa-arvoisuuden ylistäminen väistämättä sisältää ajatuksen siitä, että vastapuolelta sitä puuttuu. Suomella juhlitaan Haaviston myötä olevan vihdoinkin edes vähän toivoa, ja samalla todetaan siis Niinistö lähestulkoon toivottomaksi.

Mutta ei auta. Jonkunhan se pahis pitää olla, eikä tällaisissa kahdenvälisissä vaaleissa nyt niin hirveästi valinnanvaraa ole. Yhtäkkiä Niinistön kannattajat alkavatkin olla niitä sorrettuja, jotka saavat selitellä ja väistellä. Yhdessä niinistöläisiä turpaan!

Moni muukin asia on kääntynyt näissä vaaleissa ylösalaisin; ette varmasti olisi vielä vähän aikaa sitten uskoneet, että kenellekään olisi politiikassa kovin paljon hyötyä siitä, että on homo. Mutta kyllä siitä nyt on – ja homoushan tietysti tekee Haavistosta automaattisesti suvaitsevaisemman kuin Niinistö.

Eikä Niinistö voi mitään. Vaikka hän mitä tekisi, ministerin ja puhemiehen ja muun johtohahmon hommia, ja pyrkisi presidentiksi, niin homo hän ei ole, ja sille ei mahda mitään.

Tietenkään seksuaalisen suuntautumisen ei pitäisi olla mikään kovin tärkeä kriteeri presidenttiä valittaessa. Mutta nimenomaan Haaviston kannattajat ovat parhaillaan sorvaamassa näistä vaaleista seksuaalisuvaitsevaisuusvaaleja.

Mediakin on hirvittävän viehättynyt Pekkaan, ja jos se saisi päättää, niin nämä vaalit olisivat vain ytimekkäästi Haavistovaalit.

Ylen vaalilähetyksessä viikko sitten sunnuntaina, kun äänistä oli ratkaiseva osuus julkistettu, seurasi kamera huomiota herättävän monta minuuttia pelkästään riemusaatossa Musiikkitalolta Tavastialle purjehtivaa Haavistoa. Haavistosta siis tehtiin presidentinvaalien mielikuvavoittaja jo ennen kuin hänen ensimmäisen kierroksen 19 % äänisaaliinsa oli edes laskettu loppuun.

Sen jälkeenkin mediassa on leikitty monta päivää ajatuksella siitä, miten suunnattoman vinkeää ja jännittävää olisi, jos Haavisto olisi meidän presidentti – tarkemmin ajateltuna varmaankin niin maailmaan kuin kaikkiin sen asianlaitoihin tulisi täydellinen muutos.

Totta kai sellainen täyskäännöksen mahdollisuus kiinnostaa äänestäjiä. On nimittäin olemassa vielä yksi syy sille, miksi Haavistoilmiö on niin suosittu – ilmiöitähän ihmiset nimenomaan haluavat olla toteuttamassa. Kaikki haluavat olla ”yhtenä rintamana” osa jotain sellaista kuin ”kansannousu” tai ”vallankumous”, mikä kuulostaa tosi isolta ja upealta ja mistä voi sitten kertoa lapsenlapsille. Ei sillä itse asiassa ole niin paljon väliä, mitä siinä oikeastaan ollaan kumoamassa ja mitä sitten nostamassa valtaan, kunhan se on jotain uutta ja erilaista.

Tällaisia muoti-ilmiöitä sitä sitten ruokitaan, tykkäyksin, yhteiskuvin ja tekstipipoin. Mutta presidentin valintaa ajatellen ne ovat ilmiöinä valitettavasti aika paljon alle kuuden vuoden kestoisia. Jotain kannattajan uskollisuudesta kertoo se, jos hän etsiytyy poliitikon leireihin mielessään jotain sellaista kuin ”Robinin Frontside Ollie alkaa olla jo aika out, niin että mitähän sitä tällä viikolla hehkuttaisi?”

Kaiken tämän mediasimputuksen ja seksuaalisäntäilyn jälkeen onkin hyvä hetki pysähtyä miettimään sitä, mikä tällä hetkellä jätetään sanomatta. Vapautetaan sohvilla vesilasi edessään jo monta iltaa istuneet asiantuntijat vaivaamasta päätään ja kerrotaan heille, mikä on vastaus toimittajan esittämään kysymykseen: Mistä me nyt sitten äänestämme? Mitä eroa näillä ehdokkailla on?

Onhan mielipiteiden eroavaisuuksia löydetty, asevelvollisuuden järjestämisestä, verotuksesta ja kuntaliitostoimintatavoista. Mistään näistä ei presidentti tosin paljoa päätä.

Mutta on ehdokkaissa myös sellainen ero, että toista on tässä nyt jo (ainakin minun näkökulmastani) kokonainen elinikä seurailtu ja hän on aina ollut luotettava ja tasaisen varma suorittaja. Kun taas toinen, no hän on aika kiva. Niin ja monille uusi, ja sen takia aika jännä.

Niin että mitäs jos nyt lopetettaisiin se lietsominen ja keskityttäisiin olennaiseen.

Jokainen tietenkin saa lopulta ihan itse päättää, äänestääkö sen mukaan, mikä on järkevää, vai sen mukaan, mikä on omaatuntoa kohottavaa, kivaa, yhteishenkevää tai muodikasta.

Mutta se nyt ainakin on selvä, että presidentinvaalin arvokkaalle demokraattiselle luonteelle ei parhaimmalla mahdollisella tavalla tee oikeutta se, jos me käytämme sitä kansanäänestyksenä homoavioliitoista.

Reeta Niemonen

Keskustelu

Eniten ärsyttää mielipiteesi siitä, että Haavisto on ensisijaisesti homoseksuaali. Ei pätevä, miellyttävä sekä globaalisti ajatteleva loistava poliitikko, joka antaisi Suomelle arvoisensa edustajan. Usko pois, niin Niinistössä kuin Haavistossakin on muitakin puolia kuin seksuaalinen suuntautuminen.

Alustajalla unohtui, että nyt valitaan presidenttiä eikä tehdä perusteetonta omanarvon kohotusta. Haavisto on vihree, joka halua laskea meidän elistasoa uskontonsa villitsemänä.

Jos, niini kuka olisi maan Äiti ja kuka Isä. En ymmärrä tiettyä käyttäytymistä

En ymmärrä näitä keskusteluja Haavistosta.Sivari ja homo. Sekö on kansalle esimerkki ja Suomesta antava kuva. On paljon kansoja jotka eivät hyväksy homoutta. Sinnekkö lähetetetään Suomea edustamaan Haavisto?

Onpa asenteellinen ja propagandistinen juttu Haaviston kyvyistä toimia presidenttinä. Ehkä Somen presidenttinä voisi menestyä, mutta nyt valitaan Suomen presidenttiä. Hänelle ei riitä, että on mukava, avoin ja suvaitsevainen sekä aika kiva ja jännä. Näitä ominaisuuksia löytyy myös Niinistöstä, mutta nuo seikat eivät ole presidentin keskeisiä vaatimuksia. Onhan tosin Haavisto viettänyt aikaansa Helsingin Yliopistossa useita vuosia ja saanut kokoon jopa 28 opintoviikkoa erilaisilla kesäkursseilla ym, mutta tutkinnon suorittamiseen vaadituista160 opintoviikosta hän on kaukana. Tosin vierailevana professorina esiintyminen korvannee tuon niukan opiskelun? Vähemmän on tuotu esille, mitä kansainväliseen rauhansovitteluun liittyviä tuloksia hän on saanut aikaan. Näistä olisi mukava kuulla.

Kirjoitus ja etenkin kommentit herättivät kaksi ajatusta:

Onneksi meillä on demokraattinen yhteiskunta, joka järjestää vaaleja. Nämä vaalit yhdessä eduskuntavaalien kanssa osoittavat sen, että suomessa äänestäjillä on paljon sanottavaa politiikasta ja siihen suuri kiinnostus.

Toinen ajatus on kaiketi ”puolueellinen” ja se kuuluu näin: ehdokkaiden ominaisuuksia verrattaessa toivoisin että kommentoijat eivät sortuisi amerikasta kopioituun epä-älylliseen epätotuuksien levittämisen ja toistamiseen tähän tapaan:
jos Haavisto seksuaalinen suntautuminen olisi maailmalla matkustettaessa aito ongelma, hänet olisi jo ehditty pidättää monissa maissa. Mikäli jollakin on todistaa, että näin on käynyt ja, että se olisi aito ongelma soisin julkistettavan tämän tiedon.

Euroopassa yksistään on kolmessa maassaa tällä hetkellä päämies joka ei ole hetero.
Mikäli valtionpäämiehiä ylipäätään pidätettäisiin juuri mistään maailmalla matkustettaessa, olisi se välittömästi kansainvälinen uutinen ja todennäköisesti YKssa käsiteltävä. Suomalaiset ovst kansainvälisen mittapuun mukaan ihanan järkevää ja pragmaattista no-nonsense kansaa. Ainakin enimmäkseen. Älkäämme luopuko siitä.

Mahtavaa, kiitos. Sanoit sen, mitä varmaan monet ovat ajatelleet. Harmi vaan, että osalta kommentoijista sukupuolinen suuntaus on vienyt huomion pointiltasi. Lukutaito hakusassa. Parin viikon badge-fanipaitailu on kieltämättä ollut melko 70-lukulaista politikointia. Rohkea teksti!

Jollain palstalla oli mielenkiintoinen kommentti otsikolla ”Kiitos YLE:lle” ja toi esille erittäin tärkeän asian, jonka ainakin Yle, Mtv3, suomen Kuvalehti ja iltalehti voisivat tutkia ja julkistaa taustat. Hesariahan ei enää vuosiin ole tarvinnut laskea objektiiviseksi saati puolueettomaksi mediaksi, (vain esimerkkinä Guggenheim – käärmeen pyssyyn ajo) joten en sitä tässä laske tutkivaksi mediaksi. Lainaan siis suoraan mainittua kommenttia ja sen jälkeen kerron ajatukseni:
..//… (lainaus)En usko että Haaviston kampanjapäällikkö olisi ikinä kuuna päivänä painostanut mediaa toisen ehdokkaan haastatteluun liittyvässä asiassa. Kyllä tämä tämän asian julkisuuteen kertominen on äärimmäisen tärkeä asia. Toivottavasti YLE uskottavana mediana toisi esille myös sen kuinka gallupeja syöttävän Research Finland Insightin ja Taloustutkimuksen takana on ne omistava kokoomuslainen kansanedustaja Eero Lehti ja kuinka tämän vuoden presidentinvaaligallupit on tehty aivan eri aikavälillä kuin vuoden 2006 vuoden gallupit. Halutaanko tälläkin ”painostaa” kansaa äänestämään ”oikein”.? …/.(lainaus päättyy).
Niin, noista gallupeista on alkanut riehumaan niin synkkiä epäilyjä, että Yle, maikkari, suomen Kuvalehti ja Iltalehti voisivat vaikkapa yksissätuumin ja ensitöikseen julkistaa nettisivuillaan teettämiensä mielipidemittausten ns. ”taustadatan”. Kun he ovat ostaneet mielipide gallupit ja tutkimukset, on koko data tilaajana heidän omaisuuttaan. Eli julkisuuteen vaan kaikki. Nimittäin taustadata paljastaa myös kolme aivan oleellista tekijää: haastattelun kohderyhmä- ja aluevalinnan ja haastateltavien poimintasysteemin, kysymystenasettelun ja miten tuloksia on tulkittu ja yhteenvetoja tehty. Että julkisuuteen vaan koko data kaikista 1. ja 2. kierroksen mittauksista. Varmaan hyvä olisi moinen asia hoitaa jatkossa niin, että laki edellyttää läpinäkyvyyttä eli koko tutkimusdatan julkaisua/saatavuutta AINA jos tutkimus julkaistaan yhteenvetona jossain mediassa. Avoimuutta lisää niin mustat pilvet häviäisivät. Jotain mätäähän asiassa on. Jokainen muistaa varmasti vielä 1. kierroksenkin ihmeellisyydet gallupeissa. Ehdokas Väyrynen sanoi toistamiseen, että hänen kannatuksensa on huomattavasti gallupeja suurempi. Kuten olikin, eli gallupit ohjailivat vaalien tulosta jo etukäteen rankasti. Näin on varmasti nyt 2. kierroksella myös käynyt. Gallupit näyttävät mitä galluppien on jossain haluttu näyttävän.

Eipähän sitä olisi vielä 6 vuotta sitten uskonut Saulia äänestävänsä kun Tarja oli vastaehdokkaana, mutta näin vaan kävi.

Aika mielenkiintoisesti oltiin naamioitu puolueettomaksi kannanotoksi noinkin paljon Haaviston, ja hänen kannattajiensa, päälle kuraa heittävä teksti.

Kummallista, että noin moni kokee tekstin osuvan omaan nilkkaansa ja tuntee tarvetta puolustautua. Samaa ilmiötä olen nimittäin huomannut omalla FB-seinälläni (lähinnä muutaman ääriaktiivisen puolelta) ja mediassakin.
Nyt vaan toivotaan, että huomiosi koskevat vain pientä osaa haaviston kannattajista.

Jos tämän kirjoituksen tarkoitus oli olla karikatyyri ihmisestä tai kirjoituksesta, joka kääntyy kiihkoilussaan itseään vastaan, niin olipa aika hyvä! Tästä kulmasta katsottuna lopun kliimaksi on hilpeä.

Tuo maininta Robinin Frontside Olliesta vaan pistää miettimään, että onko tämä kuitenkin kirjoitettu tosissaan ja 16-vuotiaan ahtaan mustavalkoisesta näkökulmasta. Jos näin on, täytyy muistuttaa, että keskustelu homoudesta ja sitä seuranneesta suvaitsemattomuudesta on lähinnä Niinistön omien kannattajien masinoimaa. Tyypillinen olkiukko keskustelussa.

Kirjoittaja on kuitenkin taitava näppäimistöstään.

Rasvanahkaduunari:

”Olen oppinut elämässäni, mitä suulaampi henkilö on, sitä epärehellisempänä häntä pidän. Luikurit ja uuspeilit ja auervaarat puhuvat nopeasti, ettei heidän olematonta sanomaansa ehdittäisi ajatella. Se taas, joka puhuu harvakseltaan asiaa, on varmemmin luotettava. Eipä ole mitään vaikeuksia valita näistä kahdesta ehdokkaasta.”

Tämän perusteella et varmaankaan äänestänyt ainakaan Niinistöä. Hänhän avasi aina heti ensimmäisenä suunsa 2.kierroksen vaalitenteissä, ja kovasti alkoi peesaamaan Haavistoa suvaitsevaisuusasioissa, mikä oli kyllä hyväkin. Saatiin Niinistökin puhumaan muustakin kuin talouskasvusta.

Sitten vielä kommentoisin alkuperäistä blogitekstiä. Kirjoittajan pilkka taisi osua nyt omaan nilkkaan, kun Niinistön äänestäminen leimattiin ”järkeväksi” ja Haaviston ”muodikkaaksi”. Ja minun mielestäni media on kyllä jo 6 vuotta ollut tekemässä Niinistöä presidenttiä, joten parit artikkelit Haaviston presidenttiyden vaihtoehdosta eivät minusta tee mediasta puolueellista, pikemmin tasoittivat hiukan tilannetta.

Itse valitsin oman presidenttiehdokkaan kyllä jo ennen mitään pekka-ilmiötä tai mediahurmosta. On ala-arvoista ajatella että Haaviston (tai Niinistönkään) kannattajat olisivat lähteneet mukaan vain yhteishengen vuoksi. Toivoisin koko Suomeen parempaa yhteishenkeä, en vain joihinkin poliittisiin puolueisiin!

että mitä?!! tää oli aika järkyttävää lukemista. en ole sen enempää pekan kuin saulinkaan kannattajia, mut tää oli jo iha höpötystä! miten ihmeessä voi olla, onko kirjottaja ollu vähä katkera ku ei kuvattu saulin tenttiin kävelyä yhtä kauvan, tai kun lehdissä on ollut toisestakin ehdokkaasta juttua? roska- ja juorulehdet kirjottaa suoraan siittä ketä suosii, tai kestä ei pidä, mut kyllä ihan sanomalehet tekee molemmista juttua. ja eipä tuo homous varmasti oo ainoo asia joka on vaikuttanu, tai jos on nii joku mättää! aika hyvin oli joku aiempi kommentoija sanonu; kirjotus on ala-arvonen, piikittelevä ja puuttellinen, ja siittä olen samaa mieltä!

Meillä nyt ok presidentti. Mutta mikä näitä ihmisiä riepoo kun ennen vaaleja niin paljon kirjoitettiin just tämän tyyppisiä negatiivisia vain myötähäpeää nostavia juttuja.Reettakin vois miettiä josko menisit vaikka keittiötöihin siellä oppisit myönteisyyttä ja paljon muutakin.

Hyvin kirjoitettu. Kyseessähän on toki aivan vakava teksti, ja monien kannattaisi huomioida se. Reeta kannatti Niinistöä ja lukemalla kirjoittajan muita juttuja huomaa, että hän kirjoittaa pilke silmäkulmassa. Asiat ovat kuitenkin omakohtaisia, kuten esimerkiksi tämä näkemys presidentinvaaleista. Media pyöritti Haavistolaisuutta väsymiseen asti, ja median maailmassa kyseessä oli kova taistelu viimeisistä äänistä, jotka ratkaisevat koko vaalin. Lopputulos ei tosin jättänyt arvailuille sijaa. Haavisto oli mukava mies, jolla oli myös kokemusta ulkopoliittisista suhteista, mutta nyt oli Niinistön vuoro.

Katsoin dokumentin rauhantyöstö tänään ykköseltä,saivat sovittua Somaliassa missä seuraavan kerran tavataan ja milloin. Monta kertaa lenneltiin ympäri maailmaa,sitten se taho jonka kanssa neuvoteltiin liittoutui terroristijärjestön kanssa.Keskustelut loppivat.Somalit olivat pettyneitä YK:n panokseen.
Rauhantyö on pitkäjänteistä,monta vuotta pitää ihmisten lennellä ympärimaailmaa,jotta saadaan sovittua missä seuraavan kerran tavataan että sovitaan ketkä osallistuvat tapaamiseen.Sitten yhtäkkiä kaikki voi kaatua esimerkiksi sodan vuoksi.
Pekan mielestä on tärkeä ymmärtää että kriisissä on eri tasoja jotka kaikki vaikuttavat mahdollisiin neuvotteluihin.
Pekka tekee tärkeää rauhantyötä,sääli että Somaliassa soditaan edelleen.
Sääli jos rauhantyö loppuu koska Arhinmäen mielestä kehitysasiat pitää sitoa seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.Somaliassa on muslimiryhmä joka haluaa tappaa kaikki kristityt.
Monet kristityt ovat homoja. Paavon takia Pekka ei voi jatkaa varmaan rauhantyötä Somaliassa.

Näitä luetaan juuri nyt