Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Sinun asiasi kuuluvat minulle

Blogit Megafoni 13.12.2012 09:30
Emilia Kettu Toivanen

Ihminen on luonnostaan itsekäs eläin. Köyhän köyhyys on hänen oma vikansa. Kyllä yhteiskunnan pitää perustua kilpailuun – heikot sortuvat, vahvat jäävät – koska se on luonnonlaki. Ihminen nyt on vaan niin itsekäs luonnostaan.

Ihmisen itsekkyyden luonnollisuuteen vetoaminen on helppo perustelu, jolla ihmisen on turvallisen lämpöistä perustella itselleen omaa, itsekästä käytöstään. Kun satutamme toisia ihmisiä, esimerkiksi omaa etua tavoitellessamme, ”mielemme alkaa kehittää syitä, miksi niin on oikein, koska muuten emme kestä itseämme”, kirjoitti Anu Silfverberg kolumnissaan Sinä olet natsi (17.8.2012, Nyt-liite, HS).

Ihminen on itsekäs eläin, koska sillä on eläimelliset vaistot ja se joutuu käymään eloonjäämistaistelua. Vastaava ajattelu kajahtaa individualismin hurraahuutona kapitalististen markkinatalouksien tuulissa jenkkilipun liehuessa taustalla. Jos palaamme samoille alkukantaisille savanneille, vuosituhansille ennen Kristusta, jonne edellä mainittu argumenttikin kuuluu, ja mietimme ihmisen muinaisia selviytymiskeinoja ja laumakäyttäytymistä, voimme samalla tavoin perustella, että ihminen on luonnostaan yhteisöllinen eläin.

Ihminen on laumaeläin. Laumassa on alun perinkin pärjätty paremmin kuin yksin. Ryhmässä ei haittaa, jos ei osaa ihan kaikkea yksinään. Laumasta löytyy aina joku, jolla on joltakin toiselta puuttuva taito tai ominaisuus. Lauma sekä tuo turvaa että tukee kaikkia jäseniään selviytymisen ja eloonjäämisen tiellä.

Sama pätee yhteiskuntaan.

Siskoni kouluttautuu opettajaksi muun muassa siksi, että koulu on pienoismalli yhteiskunnasta. Kun pääsee vaikuttamaan koulumaailmaan, pääsee vaikuttamaan yhteiskuntaankin. Samat lainalaisuudet ja periaatteet tuntuvat toimivan samoin kummassakin järjestelmässä. Ei yksilöiden ihmisyys muutu miksikään, vaikka yhteisön koko kasvaa.

Tutkija Noora Ellonen on perehtynyt siihen, millä tavalla koulun yhteisöllisyys vaikuttaa nuorten masentumisriskiin. Tutkimuksesta ilmenee, kuinka tärkeää yhteisöllinen ilmapiiri on koulussa jokaisen nuoren kannalta. Sosiaalisesti tukeva ilmapiiri koulussa – eli opettajien ja oppilaiden välinen yhteisöllisyys – vähentää siis kaikkien nuorten riskiä masentua, vaikka osa nuorista ei edes erityisemmin kokisi saavansa yksilöllistä apua opettajilta.

Kouluyhteisö (vrt. yhteiskunta) ei siis toimi kaikkien nuorten kannalta toivotulla tavalla, jos osa nuorista kokee kouluilmapiirin hyväksi ja osa huonoksi. Epätasa-arvoinen kokemus koulumaailmasta ja etenkin kokemus siitä, että opettajat kohtelevat oppilaita epätasa-arvoisesti vain lisäävät nuorten riskiä sairastua masennukseen.

Samalla tavoin yhteiskunta toimii paremmin, kun kukaan ei tipu lauman ulkopuolelle. Jokainen yhteiskunnan jäsen hyödyttää yhteiskuntaa jollakin tavalla. Joukko on yhtä vahva, kuin sen heikoin lenkki on. Kun joillakin menee yhteiskunnassa huonosti, se vaikuttaa lopulta sen jokaiseen yksilöön. Myös sinuun.

Samat periaatteet ja lainalaisuudet tuntuvat olevan voimassa sekä yksittäisten ihmisten kohdalla että yhteiskunnassa. Esimerkiksi tiukka taloudellinen tilanne ahdistaa ja stressaa niin Eurooppaa kuin minibudjetilla Helsingin Kontulassa opiskelijaluukussa elävää nuorta. Itsekkääksi ja epäoikeudenmukaiseksi koettu auktoriteetti herättää vihaa muissa, oli auktoriteetti sitten opettaja Teuvosta tai ministeri Arkadianmäeltä.

Ihmiset peilaavat käytöstään muihin ja muiden käytöstä itseensä – masentuneet ihmiset luovat ympärilleen masentunutta ilmapiiriä. Ilmapiiri taas määrittää yksilöistä koostuvaa yhteisöä. Jokainen ihminen kokee ahdistuksen omalla tavallaan ja reagoi siihen omalla tavallaan. Eivätkö jo Lontoon mellakat tai Arabikevät todistaneet sitä, kuinka heikompiosaisten kansalaisten kokemus yhteiskunnan epäreiluudesta tiettyyn pisteeseen päästessään voi purkautua yhteiskunnallisena mellakointina?

Itsekkyys toimii vain niin pitkälle kuin oma lasikupla sitä kestää. On jokaisen asia, jos perhetuttusi lapsi syrjäytyy. On jokaisen asia, jos naapurisi elävät päivä päivältä yhä pienemmillä tuloilla. On jokaisen asia, jos hirmumyrsky tai sisällissota tuhoaa jollekin ihmiselle rakkaan puiston, työpaikan tai kodin.

Henkilökohtainen on pitemmän päälle yhteistä, kuuluu sanonta.