Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Poropaimenia ja paimenkirjeitä

Megafoni
Blogit Megafoni 17.4.2009 09:12

TV-maksuja on kiva maksaa.

 

Yleisradion kaupalliset kilpailijat ovat tehneet paimenkirjeen jäsenilleen. Sen mukaan mediakilpailu kärsii YLEn toiminnasta, joka uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen Tietotoimiston asemaa.

Jos YLE ei paimenkirjeen sanoin ”vääristäisi mediakilpailua”, olisi suomalainen mediakulttuuri kovin erilainen. On siis tullut vihdoin aika, jolloin olen jostain asiasta samaa mieltä Kimmo Sasin kanssa: myös minä pidän paimenkirjeen kaltaista toimintaa uhkana moniarvoiselle viestinnälle.

Sasi ei ehkä kuitenkaan olisi kanssani samaa mieltä tästä: kilpailulogiikka ei ole sellaisenaan paras tai toimivin vaihtoehto edes mediassa. YLEn erikoisasema nimittäin takaa ohjelmasisältöä myös esimerkiksi eläkeläisille, maahanmuuttajille ja kuulovammaisille. Se on YLEn tehtävä. Kysynnän ja tarjonnan laki kun todennäköisesti jättäisi enemmistön ulkopuoliset kylmäksi kuin mongolialaisten poropaimenten laidunmaat. Heistäkään en olisi muuten tiennyt ilman YLE Teemaa.

YLE on myös kaltaiseni aamuvirkun pelastus. Joka sunnuntaiaamu herään ritualistisen innostuneena katsomaan kahdeksan uutiset. Hidasta ja runsasta aamukahvia siivittää uutisten jälkeen peräkkäin tulevat Avara luonto ja sopivan hidastempoinen Aamusydämellä-keskusteluohjelma, joiden jälkeen käyn sunnuntaikirpputorilla. Tämän jokaisen viikon kohokohdan aikana muilta kanavilta tulee pelkkää chattia ja ostos-tv:tä, koska suurin osa katsojista taitaa olla nukkumassa.

Puhumattakaan ”parhaan katseluajan” ohjelmasisällön laadusta: ilman Teemaa ja ykköstä luopuisin heti televisiostani. Mainoksilla, product placement -roskalla ja sosiaalipornolla kyllästettyä amerikkalaista tv-viihdettä varten ei töllötintä kannata omistaa. Sen sijaan Avara luonto, historiadokumentit tai Bruce Parryn mainio Elää heimon kanssa -dokumenttisarja ovat TV-maksun tai vaikkapa YLE-veron arvoisia.

Tallensin juuri eilen digiboksille TV1:ssä esitetyn dokumentin Siperian junaradasta. Ihanaa, kun ei tarvitse kelata mainoskatkoja.

Jalmari Sarla

Megafoni

Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Nuorten Ääni -toimitus tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

Keskustelu

Noin nuorella ei voi olla mitään ymmärrystä kilpailusta ja markkinatalouden periaatteista. YLE on monopoli, jota tuetaan valtion elin veronmaksajien rahoilla. Jos sen annetaan touhuta eri puolilla ja jakaa sisältöään ilmaiseksi, kilpailu vääristyy ja lopulta tarjonta yksipuolistuu. Kilpailu ei siis voi toimia, jos joku toimii markkinoilla kuin omien lakiensa mukaan.
YLEn tehtävä on julkinen palvelu, toisin sanoen sen tulee hoitaa sellaisia tehtäviä, joita kaupalliset kanavat eivät pysty hoitamaan, kuten eri vähemmistöryhmien tarpeiden pohjalta ponnistava ohjelmasisältö. Moniarvoinen viestintä tarvitsee kaupallisuutta, jotta sinä Jalmari, minä ja me kaikki voimme aina välillä nauttia myös YLEn ohjelmista. Ilman kaupallisia kanavia YLE ei ole mitään, mutta YLE voi omalla toiminnallaan vaikeuttaa niiden toimintaa ja samalla omaa asemaansa ja arvostustaan.
Tuskinpa voit olla kovin kauan ylpeä siitä, että olet samaa mieltä Kimmo Sasin kanssa. Tulevaisuus näyttää, miten väärässä te molemmat olette.

Kirsikka on tainnut olla vähän ”perjantaimarjoissa” tuon kirjoittaessaan.

Ensiksikin hänen kirjoituksensa on kouluesimerkki siitä, kuinka keskustelukumppania (blogikirjoittaja) vähätellään: ”sinähän olet niin nuori, ettet voi ymmärtää mitään”, otetaan käyttöön henkilön etunimi ja alentuva sävy. Näin se rakentava keskustelu etenee…

Itse asiasta täytyy sanoa, että luulisi kaupallisten toimijoiden ymmärtävän yksinkertaisen lain: jos kauppaan paskaa, sitä ei välttämättä moni halua ostaa, ainakaan useampaan kertaan. Tällä tietenkin viittaan tv-ohjelmien käsittämättömään laatuun (Mikkosten maailma, come on!).

Kirsikan yhtälö toimii myös toisinpäin: jos YLEn tehtävä olisi ensisijaisesti ”hoitaa sellaisia tehtäviä, joita kaupalliset kanavat eivät pysty hoitamaan, kuten eri vähemmistöryhmien tarpeiden pohjalta ponnistava ohjelmasisältö”, mitä siitä seuraisi? Tuosta ajattelusta paistaa läpi, että hoitkoon YLE sen mitä muut eivät viitsi, mutta kukapa sitä jämiä haluaisi katsella. Jos YLE hoitaa pakolliset pahat, silloin taas kaupalliset toimijat pääsevät selvästi niskan päälle. Toimiiko kilpailu silloinkaan, kysyn vaan.

Ehkä tässä kaikessa on kyse siitä, että kapitalisti kaipaa sittenkin valtion apua, kun tulee vastaan tarpeeksi iso mörkö: jenkeissä lama (pankit), Suomessa YLE (mediafirmat, Sanoma etunenässä).

Kirsikalle vielä: Kuinka vapaata luulet kilpailun olevan, jos Ylen ”monopoli” murrettaisiin? Tällä hetkellä Suomen mediamarkkinoita hallitsevat pari isoa mediataloa, jotka ovat niin isoja, että se jo vääristää kilpailua. Täydellisen kilapilun (utopistinen tilanne) tilanteessahan markkinoilla on paljon pieniä, tasaveroisia toimijoita ja markkinoille pääsy on vapaata (ja siis helppoa). Ei kuulosta aivan Suomen tilanteelta…

Siteeraan JVS:ää: ”Kirsikka on tainnut olla vähän ”perjantaimarjoissa” tuon kirjoittaessaan.” Lieneekö kyseessä tahallinen provokaatio, vai syyllistyykö JVS itsekin keskustelukumppanin vähättelyyn?

YLEstä sen verran, että arvostan enimmäkseen YLEn tarjontaa niin televisiossa, netissä kuin muutenkin. Lupamaksujärjestelmä on mielestäni kuitenkin typerä. YLEn rahoitus tulisi järjestää suoraan verovaroista samoin kuin muutkin julkiset palvelut. Erillinen lupamaksujärjestelmä on kallis ylläpitää ja tehoton. Lupamaksuista pinnaaminen on aivan liian helppoa. Valvonnan tehostaminen ei myöskän ole mikään ratkaisu; mitään TV-maksu -poliisia emme kaipaa. Parempi purkaa koko hökötys.

Jalmari tuo esiin myös hauskan, tuoreen näkökulman: ilman Yleä saattaisivat monelta jäädä myös kaupalliset kanavat katsomatta. Tunnistin tästä itseni!

Kaupallisilta kanavilta tulee jonkin verran hyvää ohjelma ja paljon roskaa. Sitä roskaakin tulee toisinaan katsottua, ihan huvikseen, ja se kai on tarkoituskin. Mutta jos tarjonta olisi vain sitä, jäisi katsominen kokonaan. Tässä suhteessa kaupalliset kanavat on kuin Hesarin NYT-liite. Selailen sen joka viikko läpi, vaikka en missään nimessä tilaisi sitä erikseen.

Jo pelkästään vertaamalla arki-aamujen lähetyksiä, huomaa eron YLE:n ja MTV:n välillä. Puhumattakaan parhaaseen katseluaikaan tulevista ohjelmista. Minulle lähestulkoon riittäisivät YLE:n kanavat.
Jospa lupamaksusta luovuttaisiin ja laitettaisiin kaikki kanavat kortille. Siitä maksaa, mitä katsoo.

Minä en usko salauskortteihin ratkaisuna. Se asettaisi kansalaiset (oletteko muuten huomanneet, miten Ylenkin kohdalla usein puhutaan kuluttajista?) eriarvoiseen asemaan. Julkisen palvelun ohjelma olisi paremmin niiden saatavilla, joilla on enemmän varaa. Erityisesti juuri lapset ja nuoret, jotka eivät itse voi päättää perheensä rahankäytöstä, kärsisivät.

Salauskortit olisivat tässä suhteessa vielä lupamaksuakin huonompi järjestelmä. Sosiaalisesti oikeudenmukaisin ratkaisu olisi budjettirahoitus. Uskon, että se nostaisi myös Ylen arvostusta osana yhteiskunnallista infrastruktuuria. Samalla voisi jonkin verran tarkentaa Ylen tehtävänkuvaa. Minusta sillä pitäisi olla nykyistä suurempi rooli audiovisuaalisen kulttuurin kehittämisessä.

Kun puhutaan Ylestä ja sen rahoituksesta, kannattaa muista myös radio. Saako mistään muualta kuin Ylen kanavilta kuulla huolella tehtyjä radio-ohjelmia, jotka antavat ajateltavaa ja uusia näkökulmia.
Ja maakutnaradiot kertovat oman alueensa uutisita ja tapahtumista.

Hyvä pointti, Kyllitelle. Kaupallisten kanavien tarjonta rajoittuu yleensä kunkin genren ”hittimusiikkiin” ja aamun ”keskustelluohjelmissa” käydään lähinnä läpi päivän lööppejä. Surullista. Suomalaiset kuitenkin kuuntelevat radiota keskimäärin yli kolme tuntia päivässä (mitä vanhempi, sitä enemmän kuuntelee ja sitä todennäköisemmin kuuntelee Ylen kanavia)…

Huomaan, että Jalmarin lisäksi myös kommentoijilla on käsitteet hukassa. YLEn tehtävänä on julkinen palvelu, joka on vähemmän kuin YLE siihen nykyään sisällyttää. Julkinen palvelu tarkoittaa erinomaista uutispalvelua kaikille ja erinomaista erityispalvelua vähemmistöille. Tämä on vähin määrä. Sen lisäksi julkiseen palveluun voi sisällyttää kotimaista huippudraamaa, koska muuten se ja vähemmistöryhmien palvelu ovat vaarassa kadota Suomesta.
Julkinen palvelu ei tarkoita amerikkalaisia tv-sarjoja eikä kotimaisia saippuaoopperoita eikä mainostaulujen uutisia eikä nettipalveluita eikä Tangomarkkinoiden tukemista julkisilla varoilla, vain muutamia mainitakseni.
Kun YLE pakotetaan raamiensa sisään, siitä hyötyvät kaikki, myös Jalmari ja muut kommentoijat, jotka saavat parempaa uutispalvelua YLEltä ja parempia kaupallisia kanavia. Eivät hyvät ohjelmat mihinkään katoa, sillä katsotuille ohjelmille löytyy aina kanava, sillä katsoja on aina oikeassa. Ja kaiken lisäksi YLE pystyy elämään vähemmällä rahalla, mikä helpottaa meidän veronmaksajien taakkaa.

Näitä luetaan juuri nyt