Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Pelko vie Suomesta kekseliäisyyden

Nuutti Sinisalo
Blogit Megafoni 26.4.2012 08:08

Jos pyöräilee hiljaa voi välttää törmäämiset muiden pyöräilijöiden kanssa. Jos taas pyöräilee kovaa on törmääminen varmempaa. Jos löytää tien, jota kukaan ei käytä, voi ajaa niin kovaa kuin ikinä haluaa.

Suomen lukiokoulutus on hieno asia, ja varsinkin peruskoulutus on hyvä paketti jokaiselle. Miksi se kasvattaa meistä niin pelokkaita?

Pelkäämme nykyään tehdä virheitä niin paljon, että se haittaa taiteita, harrastuksiamme ja uusien ideoiden syntymistä. Koulun opetuksia sovelletaan moniin taiteen aloihin. Musiikin, maalausten ja tanssin tekemiseen on tietyt kaavat. Pelkkien kaavojen mukaan toimiminen haittaa kekseliäisyyttä, jota eritoten tarvitaan maassa, jossa kekseliäisyys usein rajoittuu Nokiaan ja astiankuivauskaappiin.

Opimme pelkäämään virheitä jo peruskoulussa, jossa lahjakkaat oppilaat itkevät saatuaan huonon koenumeron ja pelkäävät näyttää sitä vanhemmileen. Tytöstä voi tuntua virheeltä aloittaa jääkiekon pelaaminen, koska liikuntatunneilla vain taitoluistellaan. Kuitenkin suuri vaikutus on myös yleisellä keskustelulla oikeista ja vääristä asioista, esimerkiksi siitä saako poika harrastaa balettia. Emme kadu ollenkaan asioita, joita jätämme tekemättä vaan niitä, joita teemme.

Suomi on vaiheessa, jossa 150 000 nuorta on ilman toisen asteen koulutuspaikkaa. Monen heistäkin pitää keksiä jotain, millä elää. Ihmisillä ei pitäisi olla takaraivossa ajatusta siitä, että täytyy opiskella valtavasti, että voi vaikka perustaa oman yrityksen. Kun osaa hyvin perusasiat, joita koulu opettaa, voi niitä soveltaa melkein mihin tahansa.

Kaikki eivät osaa matikkaa. Voi olla että taidot ja kiinnostuksen aiheet ovat suuntautuneet johonkin muuhun. Vanhemmat tai muut läheiset henkilöt voivat kuitenkin yrittää tehdä sinusta matikkaneron. Suomessa tilanne on vielä verrattaen hyvä. Eräs vaihto-oppilas Kiinasta kertoi 13 tunnin koulupäivistä, jotka pääasiassa koostuvat matematiikasta ja testeistä. Juuri näistä maista, joissa pääelinkeino on ylioppilastodistukset, löytyvät myös suurimmat itsemurhaluvut. Vaikka jotkin Amerikan osavaltiot ovat säätäneet lakeja itsemurhia vastaan, on se silti kolmanneksi suurin kuolinsyy nuorten keskuudessa Amerikassa.

Välillä tuntuu että kouluissa yritetään liikaa tehdä meistä jotain, mitä emme itsekään ole tai josta emme ole tietoisia. Onko joku mahdollisesti laskenut jonkun tietyn kaavan avulla, että näin on parempi?

Tästä lisää aiheesta!

Nuutti Sinisalo

Keskustelu

Kova kilpailu kouluarvosanoista heijastelee sitä vääristynyttä ajattelutapaa, joka yleisemminkin vallitsee yhteiskunnassa, kun kaiken pitäisi olla huippu-jotakin. Yleisen hyvinvoinnin kannalta olisi parempi tyytyä tavoittelemaan keskinkertaisia elikkä riittävän hyviä tuloksia Onhan looginen mahdottomuus, että kaikki olisivat huippuja, Jos on huippuja, on myös pohjasakkaa, ja usein vaikuttaa siltä, että muita vaihtoehtoja ei ikäänkuin haluta nähdäkään. Koulutuksen näkeminen kovin välineellisesti on myöskin heikentänyt yleissivistystä, ja varsinkin sivistyneisyyden ydintä, joka on :kyky ilmiöiden arviointiin, hyvä maku ja hyvät tavat. Länsimainen yhteiskunta elää kiihtyvän rappion vaihetta, joka näkyy aineellisten arvojen ylikorostumisena, yleisenä pessimisminä ja pahanolon tunteena sekä taiteen rappeutumisena omituisten hörhöjen häiriintyneiden aivojen tuotoksiksi. Klassinen perinne tuntuu tyystin katkenneen varsinkin visuaalisten taiteiden ja musiikin alalla.

Kaikkien ei tarvitse osata huipusti kaikkea tarpeetonta, jos on kiinnostunut jostakin vissistä alasta. Tarvitsemme ahkeria ja osaavia peltiseppiä, joita ei muuten kouluteta missään, vaikka kaupungeissa katot ovat vanhoissa taloissa rautaa ja tarvittaisiin pellin taivuttajia. Liika teoreettisen humpuukin arvostaminen kouluttaa ihmisiä väärille aloille. Putkisepät ovat myös parempipalkkaisia kuin tarpeettomat maisterit. Kannattaisi valita ammattikoulu ja sinne tiukka rehtori, joka vaatisi osaamista. Yksityiset ammattikoulut omalla rahalla kouluttautuville toisivat parhaat ammattimiehet. Ammattimiesten työskentelyä on mukava katsoa, kun ei ole tyhjiä askeleita eikä tarpeetonta jaarittelua.

Kiltit tytöt pärjäävät tässä järjestelmässä he tottelevat sääntöjä ja ohjeita. Tietoyhteiskuntaa ohjaavat koneet ja niiden antamat rajat. Tässä järjestelmässä ei ole tilaa innovatioille ja vapaalle ajatukselle netin keskustelupalstat ovat näennäis vapautta siellä on helppo ristiinnaulita erillaisuus. Koulutusmallimme on otettu DDR nimisestä valtiosta, se tuotti järjestelmän osia ja joka ei siihen sopinut syrjäytyi niin kuin moni nuori nyt.

Pelko todellakin kahlitsee normatiivisuuden häkkiin, josta ei urotekoja tehdä. Pelko on yleisesti takana monissa ihmisten välisissä suhteissa ja teoissa . ”Aikuisia” kahlitsee häpeä, normatiivisuudessa pysyminen, laumasieluisuus ja tämä tartutetaan helposti myös omiin lapsiin. Lapsihan on vielä vapaa liiallisesta häpeästä ja muista konstruktiivisista normien kahleista. Tämä näyttäytyy ennakkoluulottomana tiedon etsintänä, uteliaisuutena ja kokeilun haluna. Yleisesti vain muu sosiaalinen ympäristö tuomitsee liian ”erikoisen” lapsen outona tai hulluna. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita saksalaisen fyysikon Werner von Braunin , joka rakensi Hitlerille V2- rakettia toisen maailmansodan aikana ja sodan jälkeen oli jenkkien palveluksessa rakentamassa ydinpommia. Von Braunia pidettiin lapsena hulluna , koska hän tykkäsi tehdä erilaisia fysikaalisia kokeita kyhäämillään laitteilla: kaverista kuitenkin tuli eräs 1900-luvun parhaimpia fyysikoita. Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa Martti Luther joka naulasi teesejänsä kirkon seinään Wittenbergissä ja uhkasi voimakkainta sen aikaista instituutiota eli katolista kirkkoa: ja mikä parasta ilman hyvä-veli verkostoja. Eli pelolla ei saavuteta mitään , vaan päin vastoin junnataan ikuisesti paikallaan. Okei nämä vertailut menivät hiukan off-topic koulumaailmasta , mutta periaate on siis sama.

Ennakkoluulottomaan kokeiluun, testaamiseen. kiinnostukseen ja kyseenalaistamiseen tulisi panostaa lapsia jo kouluaikoina. Koulun tulisi ensi sijaisesti antaa välineet kriittiseen ajatteluun ja itsensä löytämiseen ainaisen harmaan normatiivisuuden sijaan. Tämä oli myös koko Suomen ja yhteiskunnan etu, että joukosta nousisi uusia tulevaisuuden kykyjä ja kriittisiä ajattelijoita.

Näitä luetaan juuri nyt