Pakkoruotsin poisto on hukattu mahdollisuus
Kun meitä nuoria pyydetään nimeämään Suomen suurin vääryys, pakkoruotsi olisi kärkipaikalla suurella todennäköisyydellä.
On kuitenkin sääli, että pakkoruotsia vastustaessa ei tajuta ongelman syvintä ydintä, lakisääteistä opintosuunnitelmaa: pakkoruotsi on vain yksi tämän mielettömyyden ilmentymisistä.
Pakkoruotsia ei tulisi vastustaa vain sen takia, koska se on nykytilanteessa jollekin, jossakin, jostakin syystä hyödytön. Tai oikeastaan kaikille, kaikkialla, kaikista syistä.
Mitä pakollinen opetussuunnitelma oikeastaan tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä, että jotkut norsunluutornissa asuvat etatistit luulevat pystyvänä suunnittelemaan opetusohjelmaan opiskeltavat aineet, jotka ovat kaikille yleissivistäviä ja hyödyllisiä. Se tarkoittaa sitä, että jokainen opiskelee kaikkea mahdollista ja vielä enemmän kaikkea turhaa. Riippumatta siitä, mistä olet kiinnostunut, joudut opiskelemaan niin taideaineita kuin luonnontieteitä, humanistisista huuhaa-aineista puhumattakaan.
Mietitäänpä hetki, mitä kaikkea pakollinen opetussuunnitelma pitää sisällään esimerkiksi lukiossa.
Pakollisia kursseja on 47/51, 2/3 lukion kokonaiskurssimäärästä. Jokainen lukiolainen joutuu lukemaan muun muassa uskontoa tai elämänkatsomustietoa, historiaa, musiikkia, kuvaamataitoa, liikuntaa, psykologiaa ja filosofiaa. Onko tässä mitään järkeä? Lukiolainen saa vain pintaraapaisun näistä oppiaineista, mutta ei pysty myöskään keskittymään haluaamiinsa aineisiin. Eikö olisi järkevämpää antaa lukiolaisten opiskella juuri sitä, mitä he haluavat?
Pakollinen opintosuunnitelma on johtanut tilanteeseen, jossa elämän ja työelämän kannalta tärkeitä oppiaineita ei ole tarjolla. Oikeasti hyödylliset oppiaineet, kuten taloustieto ja tietotekniikka, loistavat poissaoloaan pakollisesta opintosuunnitelmasta. Sama koskee niitä oppiaineita, jotka valmentavat konkreettista työpaikkaa varten. Ei ole ihme, mikäli nuoret eivät kykene valitsemaan opiskelupaikkaa, jos heillä ei ole ollut tuntumaa näistä aloista.
Olemme nykyään tilanteessa, jossa peruskouluissa opetetaan satojen sienten, kasvien ja lintujen nimiä, mutta jonka päätyttyä 44 % suomalaisista ei osaa antaa oikeaa määritelmää korolle. Tilanne ei ole muuttumassa parempaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä? On revittävä pakollinen opetussuunitelma alas ja antaa mahdollisuus opiskelijoille ja heidän vanhemmilleen päättää omista asioista. Näin nuoret saavat mahdollisuuden syventyä haluaaminsa aineisiin ja opiskelumotivaatio nousee. Oppiaineiden määrää tulisi vähentää – näin jäljellä oleviin aineisiin voisi keskittyä kunnolla. Samalla pakkoruotsin kannattajien argumentti, ”onhan meillä pakkomatematiikka” kumoutuisi. Saapa nähdä, kumpi on perustellumpi.
Tuleeko tämä toteutumaan? Ei missään nimessä. Viimeistään eilen varmistui, ettei pakkoruotsi ole lähdössä minnekään. Todennäköisesti se tulee säilymään vielä ensi vuosikymmenelle. Olisi kuitenkin järkevämpää, jos pakkoruotsin vastustajat keskittäisivät voimansa lakisääteisen opetussuunnitelman kaatamiseksi. Jos ainoastaan vanhentuneita oppiaineita yritetään lobbata pois opetussuunnitelmasta, tätä Sisyfoksen työtä tehdään maailmanloppuun asti.
No, itse en joudu kärsimään pakkoruotsista, filosofiasta tai kirkkohistoriasta. Ei tule ikävä.