Pahamaineinen Woodstock
Eräs ystäväni kertoi, että hänen koulunsa musiikinopettaja oli tyrmännyt oppilaiden ehdotuksen tehdä vuonna 1969 järjestetystä pop- ja rock-festivaali Woodstockista musiikkiprojektin. Perusteluna opettaja esitti, että Woodstock kannusti ihmisiä huumeiden käyttöön.
En tiedä, ajatteliko opettaja loppuun asti asiaa, vai oliko idean tyrmäys huolimaton möläytys. Möläytys sai minut kuitenkin pohtimaan, miksi Woodstockilla on niin paha maine, johon sisältyy mielikuvia huumeista ja niin sanotusta ”hävyttömästä vapaasta rakkaudesta.”
Woodstockissa oli kysymys hyvästä musiikista, jossa laulettiin osittain rauhasta ja rakkaudesta. Ihmiset tulivat paikalle kuuntelemaan sen ajan nousevia ja suuria nimiä, kuten The Whota ja Janis Joplinia sekä pitämään hauskaa. Woodstock tunnetaan hippifestarina, sillä sitä pidetään hippiliikkeen ja 60-luvun kulta-ajan päättymisenä. Uskon, että ihmisten itse luomaa stereotypiaa hipeistä voidaan pitää syynä siihen, miksi Woodstockin ajatellaan olevan huumeisiin kannustava festivaali. Festareilla tapahtuneet muutamat huumekuolemat olivat kuitenkin hyvin pieni prosentti kävijämäärään katsottuna.
On ärsyttävää, kun ihmiset luovat stereotypioita asioista, joista ei tiedetä mitään. Vielä ärsyttävämpää on, että stereotypioihin jopa uskotaan. Kyllä huumeita on muuallakin kuin Woodstockissa käytetty. Jos siis otetaan kirjaimellisesti opettajan perustelu, että ”Woodstock kannustaa huumeiden käyttöön”, me oppilaat emme voisi tehdä enää musiikkiprojekteja mistään aiheesta.