Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Onko värillä väliä?

Ina Mikkola
Blogit Megafoni 5.3.2009 18:28

Erilaisuus on rikkautta -ja pyh! Ei ainakaan kaupan kassalla. Miksi asiakaspalvelijalla ei voi olla tatuointeja tai lävistyksiä? Siksikö, että mummot pelkäävät? Eivätkö ne pelkää kaikkea muutakin, mutta silti säilyvät hengissä. Kohtaisivat vaan maailman.

Jos ihminen otetaan töihin ilman, että katsotaan ulkonäöllisiä seikkoja, niin eiköhän hän todennäköisesti ole pätevä työhönsä. Poistaako ulkonäkö muka pätevyyden? Tällainen syrjiminenhän on pöyristyttävää ja melkeinpä suoraan rasismiin rinnastettava ilmiö. Ihmisiä ei saa syrjiä ihonvärin takia, joten eikö tällainen toiminta ole juuri sitä itseään?

Ihmiset ovat kivikaudelta saakka käyttäneet koruja, joten kuka on pätevä määräämään, missä niitä on sallittua pitää? ”Joo joo, korvakorut on kyllä okei, mutta ton huulikorun voisit ottaa pois ihan hygieniasyistä.” Haloo! Eiköhän se huulikoru tai vaikka kielikoru ole ihan hygieeninen, jos se on huulessa tai suussa! Ellei halua päästä ruumiinosistaan eroon, niin bakteeripesiä ei ole varaa niissä pahemmin kasvattaa. Todennäköisemmin sitä likaa on enemmän siellä korvien puolella ja välissä itse kullakin, jos sikseen.

Minulla on ehdotus! Otetaan ihmiset töihin sellaisina kuin ovat. Asiakkaat tuskin katoavat, sillä ainakin ruokaa on pakko ostaa. Tosin, jos sattuu olemaan niin suvaitsematon ettei sitten kauppaan aio astua jalallakaan erilaisten ihmisten palveltavaksi, niin minun puolestani sellaiset voivat sitten vaikka kuolla nälkään.

PS.
Tatuointeja minulla on tällä hetkellä neljä: olkapäässä, selässä ja nilkoissa. Ainoat lävistykseni ovat korvakorut. En omista moottoripyörää, enkä ole koskaan ollut edes vankilassa. Toivottavasti väritetty tulevaisuuteni ei ole kuitenkaan tuhoon tuomittu.

Ina Mikkola

Keskustelu

Käyräranta, no näinhän se on, mutta ei pitäisi olla, kuten miizzle ja ananaskin sanoivat. Whitejazzilla myös hyvä pointti tossa palkkausasiassa.

Käyrärannalle vielä tosta hygienia-asiasta. Tottakai just sormusta ei voi pitää, jos vaikka leipoo ja se on ihan viisasta jo ihan kotioloissakin ottaa pois. Mutta, jos myyt vaatteita tai vaikka sitten olet ruoakkaupan kassalla, niin ei voi enää noilla hygieniasyillä perustella korujen poisottamista.
Ja siinä ristiriitasta on se, että esim. ravintoloissa korviksia just saa pitää, mut ei vaikka huulikorua. Yksinkertasesti korvakorut on siinä vaiheessa epähygienisemmat kun se huuli ja kuten jo tuolla sanoinkin. Ja jos tekee käsillä ruokaa ja ottaa niistä kaikki killuttimet pois, niin miten ihmeessä siihen vois vaikuttaa joku naamassa oleva koru?
Ja se miks just korvakoruille ei oo keksitty mitää ”hygieniasyytä”, niin johtuu vaan siitä, että ne on yleisesti hyväksytympi koru muoto.

Kuules Näsäviisas kakara,
Olen huvittunut siitä, että tulet yli neljän kuukauden jälkeen asiasta sanomaan, mutta mikäs siinä.
Vaikka tutkimuksessa sanottaisi mitä (tiedoksi vaan tutkimuksia löytyy joka lähtöön), niin olen edelleen samaa mieltä sanomissani ja luulisi sinunkin järjen sen ymmärtävän.
Kun lapsi syntyy, hänellä voi olla ties minkälaisia perinnöllisiä taipumuksi ties mihin riippuvaisuudesta mielenterveysongelmiin, mutta syntyessään lapsi ei voi vaan olla läpensä paha. Ns. tälläsen pahuuden, mitä se sitten ikinä kenellekin tarkoittaa, niin laukaisee tai syntyy, jos edes syntyy niin muun muassa se kasvatus, ympäristö ja sieltä tulevat impulssit ymsyms.
Se, että joku on altis jollekin jo syntyessään, ei välttämättä toteudu, jos lapsi ei koe laukaisevia tekijöitä tai kasvatus on toiseen suuntaan ohjaavaa.
Lisäksi pieni lapsi ja alle kouluikäinenkään ei pysty vielä käsittämään kaikkia asioita samalla tavalla kuin aikuiset (ylläri!). Lapsi on niin sanotusti vasta moraalin oppimisen ensimmäisessä vaiheessa, jossa palkitsemisen ja rankaisemisen kautta lapsi oppii, mikä on moraalisesti oikein.
Jos palkitset lapsen aina siitä, että hän tappaa tai on väkivaltainen, niin lapsi kokee sen oikeaksi tai jos ympäristö antaa sellaisen kuva liiaksi asti. Mutta kun lapsi syntyy, hän ei ole heti ensimmäiseksi veitsi kädessä murhaamassa jotakin pahuuttaan tai suunnittelemassa kieroja temppuja toisen päänmenoksi.
Luulisi sinun tämä ihan terveellä järjellä tajuavan, vaikka lukisit ties mitä tutkimuksia.

Näsäviisas kakara,
”Itseäni ei kuitenkaan haittaa vaikka kassaneidillä olisi kasvot kokonaan hunnutettu, mutta mieluummin kuitenkin asioisin kaupassakin kasvoista kasvoihin–”
Olen tässä samaa mieltä. Minua ei myöskän haittaa jo jollakin on jopa peittävä huntu, mutta sanoisin, että tämä kasvojen peittäminen alkaa menemään jo toisen aiheen puolelle kuin esim. tatuoinnit,lävistykset, hiustyyli ja yleinen persoonnalinen ulkonäkö. Nimittäin silloin ei ole kyse vain pukeutumistyylistä ja siitä millainen on ulkonäkösi, vaan siitä, että asiakas ei pysty edes näkemään myyjän kasvoja, joka ihan kaupan käynnin kannalta on oleellista, tosin kuin noi muut tekijät.

”Mutta kun lapsi syntyy, hän ei ole heti ensimmäiseksi veitsi kädessä murhaamassa jotakin pahuuttaan tai suunnittelemassa kieroja temppuja toisen päänmenoksi.”

Alustuksen vierestä, mutta henkilökohtaisesti ajankohtainen aihe. Lapsi ei kait ole paha, mitä se tarkoittaakaan, mutta väkivaltainen kylläkin. Ihminen lienee tutkitusti väkivaltaisimmillaan kahden-kolmen vuoden iässä. Tuossa vaiheessa väkivalta on lapselle ”luonnollinen” (en tiedä pitäisikö tuossa olla hipsut vai ei) keino yrittää ratkaista eteen tulevia ongelmia. Sitä piirrettä vanhemmat sitten suitsivat parhaansa mukaan pois – ainakin suomalaisessa normikasvatusmallissa.

Nimim. Taaperoperheen isä.

Pena: Käyttäväthän mummotkin huiveja! Ovatko he sitten terroristeja?

Mummot eivät liene, korkean ikänsä puolesta, tyypillisesti työmarkkinoiden käytössä, joten heidän huivillisuutensa/ttomuutensa ei kaupan kassa teeman yhteydessä taida olla kovinkaan relevantti. En minäkään pidä huivien, tai täsmällisemmin huntujen, näkemisestä. Minulle tulee hunnutetun naisen näkemisestä surullinen olo, että siinä on taas yksi alistettu ihmisparka. En tiedä onko näin, mutta näin mielessäni oletan. Toivottavasti aika osoittaa, että hunnutetut naiset eivät ole alistettuja, ja voin alkaa suhtautua ilmiöön positiivisemmin.

No olihan kristinuskon aikaan naisilla siveysvyö,mutta eikö ole ihan hyvä,että siitä päästiin,vai mitä!

Tai siis keskiaikaan,kun kristinusko oli todella voimansa huipulla.

Kuules Ina,
Se on mukavaa, että sinua huvittaa, mutta minua ei huvita se, että hölisit omia mutu-tuntumiasi asiantuntijoiden päälle ja tuhlasit samalla tärkeään keskusteluun varattua rajallista aikaa. Jos tutkimuksia on monenlaisia, niin mikset voisi kaivaa esiin jotain tutkimusta, joka osoittaa sen puolesta, että psykopatia ei ole geneettisesti sidonnainen ominaisuus. Yliopistotason tutkimukset kun antavat sitä käyttökelpoista dataa, eivät omat fiilikset. Se mutu-tuntuma ei edelleenkään riitä tuon itsestäänselvyysvuodatuksen ohella, äläkä laita sanoja suuhuni. Pointtini on se, että vaikka lapsi kasvaisi rakastavissa ja ”hyvissä” olosuhteissa, mutta hänellä on aktiivinen psykopatiaan altistava geeni, niin häneen tämä loputon ymmärtäminen, rakastaminen ja keskustelu ei auta, vaan hänestä tulee psykopaatti. Tarvitaan ammatti-apua ja voi olla, että ammattilainenkin voi vain vaimentaa tätä lapsen ikävää ominaisuutta. Mutta turhaa taitaa tämäkin olla, kun keskustelu on ”Jos palkitset lapsen aina siitä, että hän tappaa tai on väkivaltainen”-tasoa. Kasva enemmän ja päde medioissa vähemmän vaihteeksi.

Ajattelin, että tämä sinun kirjoituksesi olisi kirvonnut tästä mediassa velloneesta huivisählingistä, mutta jos tosiaan on niin, että ihmisiä sorsitaan työmmarkkinoilla lävistysten, tai tatuointien vuoksi, niin pidän sitä kyllä moraalisesti erittäin kyseenalaisena. Toisaalta en ole ymmärtänyt sitä viestiä mitä ihmiset haluavat lävistyksillään (poislukien korvakorut) ja tatuoinneillaan ympäristölleen ilmaista itsestään. Ikävä sitä on jokaiselta erikseen kysyä. Kauneusfunktio näissä em. kehoaskarteluissa on 99.99% tapauksista negatiivinen, mutta tämä nyt on vain sitä kuuluisaa mutu-tuntumaa.

Ainakin rikollisia tulee kaikista yhteiskunta luokista ja vaikka olisi ollut kuinka hieno lapsuus niin se ei tunnu estävän ihmisiä ajautumasta esim.alkoholisteiksi,narkkareiksi tai rikollisiksi.Joka kymmenes johtaja täyttää psykopaatin kriteerit Suomessa,asiasta tehtiin juuri tutkimus.Kuinka paljon ihmistä ohjaa loppujen lopuksi dna ja kuinka paljon pystyy itse vaikuttamaan omaan käyttäytymiseen.Se ainakin tiedetään alkoholismista,että jos omaat tietyt geenit,niin riski ajautua alkoholistiksi ovat todella suuret.

Näsäviisas kakara,
En viitsisi tässä keskutella tästä aiheeesta, koska ei liity tähän blogimerkintään mitenkään, että jos haluat keskustella, niin ole vaikka muilla tavoin yhteydessä jatkossa.
Jos tarkemmin katsoit, niin siellä oli monta muutakin, jotka yhtä lailla tuhlasivat tätä rajallista aikaa tarinoillillaan ja turhapäiväsellä päivityksellä ilman mitään ratkaisuehdotuksia.
En toki ollut ainoa, enkä mielestäni tuhlannut aikaa ja pilannut maailmaa. Ja olen kyllästynyt, siihen, että ihmisiä arvotetaan esimerkiksi asiantuntevuuden perusteella. Ja tästä Suomen ”keskustelukulttuurista” ja päälle puhumisesta vois tehdä jo uuden blogimerkinnän tosiaan.
Mutta tiedoksi vaan, en puhu millään mutu tuntumalla.
Esimerkiksi psykologian alalla on aivan ties, kuinka monella tutkimuksella todistettu, että ihmisen kehitykseen, persoonaan ynnä muuhun vaikuttaa, niin perimä ja geenit kuin ympäristo ja kasvatuskin. Nämä ties millä yhdistelmillä luovat tietyn tuloksen, mutta koskaan ei ole vain jommasta kummasta kiinni. Antamani esimerkki oli vain kärjistys, jotta asia tulisi paremmin esille ja menisi perille.

Ja edelleen vaikka puheeni eivät ole mitään mututuntumaa, niin mitä pahaa sellaisessa ylipäätän on? Ei kaikesta ole tutkimuksia, eikä kaikesta voi puhua vain tutkimusten parusteella. Ja jostain ei voi kuin puhua mututuntumalla. Joskus on nimenomaan tärkeää se, mikä on kokemus asiasta. Kasvatuksestakin ja kehityksestä voi myös puhua mututuntumalla, sillä sekin voi yhtälailla olla perusteltua puhetta vaikkee tutkimukseen vetoaisikaan. Herrajestas, jos on vaikka jotakin kokenut ja tutkimus sanoisi toista, niin ei se tutkimus sitä kokemusta poista.

Lisäksi on aika loukkaava sanoa, että ”Kasva enemmän ja päde medioissa vähemmän vaihteeksi,” jos itse tulet haukkumaan ja sanot ettei puheissani ole muka mitään perää, etkä pysty ymmärtämään itse asian toista yhtalailla oikeaa puolta. En tiedä ikääsi, mutta jos luulet, että ”viisaus” ja ”kyky ajatella” vaati 30-50 vuotta ikää, niin jo olet metsässä. Ja jos niiin hemmetisti ärsyttää, niin ole lukematta ja katsomatta, niin säästyy sekin päänsärky :)

Nimimerkki näsäviisas kakara:

Millä kumman äänellä ihminen puhuu jos ei omalla tunteellaan tai tuntumallaan? Mahdollisesti tieteen tai uskonnon äänellä? Uskon, että Ina Mikkolalla on sentään tunnetta mukana tekemissään saavutuksissa median kentillä. Arvostan.

Itse taas näytät käyttävän aikasi ks. blogin kirjottajaa halventavien kommenttejen kirjoittamiseen. Ja vieläpä Internetissä! Epäilen, että aikuisina ihmisinä voisitte keskustella asioista esimerkiksi kahvikupposen äärellä.

Lausahduksistasi etenkin ”Kasva enemmän ja päde medioissa vähemmän vaihteeksi” on mielestäni todella tökerö ja loukkaava nuorta ja menestyvää kirjoittajaa kohtaan.

Ihmettelen myös, että minkä takia noinkin pitkä vuodatus geeniperäistä psykopatiaa ja muuta asiaankuulumatonta ainesta koskien? Etkö siis käytä tämän blogin kommentille varattua ”rajallista” tilaa? Ei mikrovirta ja datakaan rajatonta ja ikuista ole…

Jemor Tséchzwiczhén,

”luulisi sinunkin järjen sen ymmärtävän.” ja ”Luulisi sinun tämä ihan terveellä järjellä tajuavan, vaikka lukisit ties mitä tutkimuksia.” eivät siis mielestäsi ole tökeröjä, tai provosoivia kommentteja. Kyllä, olin tökerö kasva-sanan käytössä ja vaihdankin sen ”opiskele ensin”-sanayhdistelmään. Kasvaminen kyllä tapahtuu kaikkien kohdalla automaattisesti.

Tuntuman pitäisi perustua johonkin faktapohjaiseen tietoon, pelkät omat kokemukset kun eivät länsimaissa kovin monessa ammatissa riitä. En jaksa uskoa, että Inalla olisi vielä jotakin kasvatusalan tutkintoa, jonka pohjalta saadulla tietämyksellä voitaisiin ylipuhua kentältä saatua ja opiskeltua tietoa. Opiskelemalla ja tutkimuksia tieteen pelisäännöillä tekemällä voidaan jotain oikeasti hyödyllistä saavuttaa. Mutu-tuntumia kun maailmassa on yli kuusi miljardia ja ilman pelisääntöjä siitä kakofoniasta ei kukaan viisastu.

Ettei nyt ihan pelkästään loanheitoksi mene, niin Inalle annan tunnustusta alkoholin holtittoman käytön kritisoinnista töllössä, sillä se jos jokin on kansakuntamme häpepilkku ja akilleen kantapää – keep up the good work!

Jemor Tséchzwiczhénille vastaus vielä ”piilokommentteihin”

”Epäilen, että aikuisina ihmisinä voisitte keskustella asioista esimerkiksi kahvikupposen äärellä.”
Täällä on edelleen vain yksi pikkuvanha näsäviisas kakara, usko pois. Maailmanparannus kahvikupin ääressä tekee kyllä hyvän mielen, vaan vaikuttaa maailmanmenoon enimmäkseen nimellisesti.

”loukkaava nuorta ja menestyvää kirjoittajaa kohtaan.”
Vanhan ja vähemmän menestyneenkin on opittava kestämään kritiikkiä.

”Ihmettelen myös, että minkä takia noinkin pitkä vuodatus geeniperäistä psykopatiaa ja muuta asiaankuulumatonta ainesta koskien?”
Tutkimus ei ilmeisesti tehnyt kauppaansa, vaan vaati aukaisua ja siinä vaiheessa Inan luvalla: ”mutta mikäs siinä.”

”Etkö siis käytä tämän blogin kommentille varattua ”rajallista” tilaa? Ei mikrovirta ja datakaan rajatonta ja ikuista ole…”
Etkö todellakaan näe eroa blogin serveritilan ”tuhlauksen” ja valtakunnallisen televisiolähetyksen ajankäytön välillä?

Tuli myös ainakin yksi kirjoituslapsus: häpeäpilkku on viinankäyttö, ei Inan kritiikki.

Linkkiä jonnekin toisaalle ja cutpastella nämä kaikki offtopicit sinne, jos tämä kissanhännän veto siis jatkuu.

Hyvin rakennettu blogiteksti. Rasismin yhteydessä useammin käytetty fraasi ”värillä väliä” sopii otsikoksi kirjoittajan väitteiden tueksi. Asiakas saa toki valita kauppansa ja työnantaja valita kauppaansa työntekijät, mutta kuten aiemmin joku mainitsi, esimerkiksi koulutetun ja tatuoidun henkilön hylkääminen asiakaspalvelutehtävästä on työnantajan ja kaupan tappio.

Tekstistä etenkin kohta ”Jos ihminen otetaan töihin ilman, että katsotaan ulkonäöllisiä seikkoja, niin eiköhän hän todennäköisesti ole pätevä työhönsä. Poistaako ulkonäkö muka pätevyyden?”
on todella osuva ja kannustava.

Toivottavasti lupaava Ina Mikkola käyttää jatkossakin väitteitä perustellen ne omilla kokemuksilla ja emootioilla. Kuka jaksaisikaan aina kuunella pelästään ”faktapohjaisella tiedolla” pätemistä tai katkeraa tukeutumista tilastoihin ja tutkimuksiin? Turhat lässytykset sikseen ja värittämään tulevaisuutta!

Olen samaa mieltä kanssasi, Senkke, Inan tekstissä on paljon hyviä pointteja. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka hänen juttunsa jaksaa nostattaa näin paljon vahvoja mielipiteenilmauksia. Ettei vain ollut tarkoituskin, kun tekstin tyyliä hiukan tutkailee? :)

Itse kaupan alalla työskentelevänä nämä kirjoittajan esille nostamat epäkohdat ovat minulle tuttuja. Omaa verenpainettani nämä ulkonäönrajoittamiset eivät enää juurikaan jaksa nostaa – olen onnekseni ”ihan tavallinen” vaaleatukkainen suomalaislikka, joten työllistymiseeni ei ole naamaraja vaikuttanut.

Täytyy kuitenkin myöntää, että minustakin alkaa olla aika työntää tällainen lokeroiminen romukoppaan. Kaupan kassalla istuminen on monessa suhteessa varsin epäkiitollinen ammatti, joten omasta puolestani toivotan töihin tervetulleeksi kaikki, jolla on siihen tarpeeksi kanttia ja pätevyyttä – roikkui naamassa sitten pari killutinta tai ei.

Näsäviisas kakara,
siis mikä sua vaivaa? Miks tuut tänne puhuu jostai, mikä ei liity mitenkää tähä blogii ja sit luulet vaa, et vanhoilla ja opiskelluilla on oikeus sanoo jotain ja kaikki muut o vaa tyhmii. Aika noloa. Sitä paitsi tuskin tää Ina Mikkola mikään täysin kouluttamaton ole. Ja onks hei vaikee uskoo, sitä et jos haluut viel nalkuttaa, nii ota sit oikeesti yhteyttä. Et salee ees pystyis kohtaa kasvokkain sitä ja sanoo näit asioita :D Kateus vaa paistaa läpi…

Värillä on väliä

Kierrän kaukaa keltasormiset myyjät sekä tupakankellastuttamilla hampailla liikkuvat myyjät

Somet ja hampaat kertovat jo hygieniatasostaan eli en anna sellaisten koskea tavaroihin joita ostan

Seppo Lehto Tampere

Itsehän olin viime kesänä tiskaajana. Työnantaja kehotti minua jossain vaiheessa töitä ottamaan lävistyksiäni vähemmälle. Sanoin vain, että minähän en naamallani tiskaa. Lähdin pois.

Ina, hienoa, että kirjoitat erilaisuuden puolesta. Sinun merkintäsi on kerännyt paljon lukijoita, se on hienoa! Erilaisuus ihan totta on rikkautta!

Näitä luetaan juuri nyt