Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Onko pakko häätää?

Paula Karhunen
Blogit Megafoni 28.10.2012 13:47

Jos meitä on paljon isossa porukassa, olemme häädön arvoisia. Jos istumme nurkassa poissa tieltä, olemme tiellä. Meistä ei saa kuulua ääntä, eikä naurua. Emme saa pitää muutamaa eväspakettia lattialla odottamassa, että korjaamme ne lähtiessämme. Asfaltti poistetaan siellä, missä skeittaamme. Me emme saa olla ulkona, emmekä sisällä, vaan meitä yritetään systemaattisesti häätää soittamalla klassista musiikkia. Niin mikä tasa-arvo ja vapaa maa?

Istuin kerran noin viiden kaverini kanssa kauppakeskuksen nurkassa. Olimme hylätyn lasten leikkipaikan takana muiden sinne jättämien roskien keskellä. Tämä oli paras löytämämme oleskelupaikka.

Pidimme piirissä kokousta Espoon nuorisovaltuuston asioista ja söimme. Lähin liike oli meistä yli kymmenen metrin päässä ja siinäkin lasiovet eristeenä. Kello oli kuusi illalla, ja järjestysmies valui paikalle selvittämään, miksi me siinä istumme. Joku oli kuulemma käynyt valittamassa, että meluamme. Vartija antoi meille kymmenen minuuttia aikaa poistua. Meille, jotka istuimme vetoisessa nurkassa muiden sotkuissa? Meille, jotka kirjoitimme ohjeita eräälle tytölle, jotta hän saisi haettua apua ongelmiinsa. Ei meillä ollut aikeitakaan rikkoa kenenkään harmonista kaupassakäyntirauhaa. Nuorisotalolle ei siihen aikaan pääse kuin alakoululaiset.

Jos nuorisotalot eivät ole auki tai sinne ei iän puolesta pääse, on hengattava jossain muualla. Kaatosateessa tai pakkasella lämmin kauppakeskus muuttuu hyvin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.

Kuntien eriarvoisuus näkyy tässäkin asiassa. Pääkaupunkiseudulla asiat eivät ole niin huonosti kuin pienissä kunnissa muualla Suomessa. Monella paikkakunnalla ongelma on pitkät matkat huoltoasemille, kauppakeskuksiin ja muille hengauspaikoille. Busseja ei välttämättä kulje edellä mainittuihin paikkoihin olenkaan, joten vaihtoehdoksi jää mennä autolla tai mopolla, jonka kortin kustannukset ovat huimasti nousseet tänä vuonna. Jos ei ole sijoittanut vähiä rahojaan kaupan tuotteisiin, kaupallisissa tiloissa istumista ei pitkään katsota. Ilmeisesti myös osa aikuisista purkaa ärsyyntyneisyytensä Prisman käytävillä valittamalla nuorista, jotka metelöivät.

Tulisivat sanomaan suoraan. Mikä ongelma on pyytää meitä nuoria olemaan hiljempaa tai siivoamaan roskat ympäriltämme, jos niistä on niin suurta haittaa? Helpompaa on ilmeisesti vartijan hälyttäminen paikalle käyttämään ”pedagogisia” taitojaan. Olisiko joskus mukava ottaa nuoret huomioon ja kysyä, että miksi istumme siellä nurkassa? Ehkä siihen on jokin syy? Ehkä meillä ei vain ole muuta paikkaa. Kauppakeskuksissa ei saa juoda eikä polttaa tupakkaa, olisitte ihmiset vain tyytyväisiä, kun olemme siellä järjestysmiesten valvovan silmän alla. Harva meistä menee kauppakeskukseen vain häiritäkseen siellä muita.

Lohjalaisnuorten tuntemuksia Nuorten Ääni -toimituksen A-studiolle tekemässä insertissä Yle Areenassa.

Teksti Paula Karhunen ja Nuutti Sinisalo

Kirjoittajat kuuluvat Nuorten Ääni -toimitukseen, joka on Helsingin nuorisoasiankeskuksen rahoittama hanke.

 

 

 

Paula Karhunen

Keskustelu

Häätäminen johtuu pitkälti siitä, että kauppakeskusta ei ole suunniteltu hengailuun. Tosin, tämä onkin virhe itsessään suunnittelijoiden taholta: suurissa kauppakeskuksissa lorvitaan aina em. syistä — asiakkaita tilanne ei kuitenkaan miellytä — siispä niissä olisi aiheellista olla jonkinlaiset oleskelutilat. Viihtyvyys paranee, kauppa menestyy paremmin ja nuoriso saa jonkinlaiset tilat: kaikki hyötyvät. Valtio voisi vieläpä tukea tällaiseen ryhtyviä ostoskeskuksia.

Näitä luetaan juuri nyt