Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Onko koulujärjestelmämme vieläkään tällä vuosituhannella?

Tuomas Haapasalo
Blogit Megafoni 23.10.2012 13:21

Vielä tänäkin päivänä lukiossa asetetaan tiedon hamstraaminen kaiken edelle, vaikka maailmassa on tietoa kuin roskaa ja asioiden sisäistäminen mahdollista todellisen tarpeen tullen. Meidän ei tarvitsisi enää olla standardisoituja käveleviä arkistoja, vaan voisimme rauhassa syventyä meitä kiinnostaviin asioihin.

Haen paljon tietoa myös oikeassa elämässäni, silloin kun en ole rohmuamassa tietoa systeemin mieliksi. Silloin minulle on tärkeää, että hakemani tieto on totta ja vastaa kysymyksiini. Luen kirjoja ja katson dokumentteja aiheista, jotka koskettavat minua. Kun tiedolle on tarvetta, se jää päähän.

Koulunkäynnissä on vielä lukiotasollakin pohjimmiltaan kyse kriittisen ja järkevän ajattelun sijaan tottelevaisuudesta. Monille kyvykkäille oppilaille se, etteivät he tee työtä kuin koneet, muodostuu pullonkaulaksi. He tarvitsevat todellisen tarkoituksen tankkaamalleen tiedolle. Tunneilla läsnäoloa ja kirjojen hankkimista pidetään elintärkeänä. Mahdollisuudet itsenäiseen ja joustavaan opiskeluun ovat normaalissa lukiossa olemattomat puhumattakaan siitä, motivoivatko juuri koulun pakottamat oppiaineet. Lukion alussa vakuuteltiin, kuinka oppilaisiin luotetaan, ja heidän annetaan sisäistää vastuu, mutta samanlaiseksi päivähoitoindoktrinaatiovankilaksi on tämäkin mokoma osoittautunut.

Samaan aikaan maailmaa suunnitellaan yhä enemmän ja enemmän ihmistä varten. Esineiden suunnittelussa otetaan estetiikan lisäksi huomioon ergonomia, otetaan aikaa pois töistä ihmissuhteiden ja terveyden ylläpitoon, kustomoidaan tavaroita ja ajatellaan jalankulkijain kolariturvallisuutta henkilöautoja suunnitellessa. Otetaan esimerkiksi matkapuhelimet ynnä muut monikäyttöiset mobiililaitteet: Pariin kertaan vuodessa uudistuvat, ihmisten ehdoilla suunnitellut, selkeät käyttöliittymät, riittävä suorituskyky ja tarvittavat ominaisuudet. Mobiililaitteiden käyttöä oppitunneilla on pidetty ongelmana. Pohtia sopii, miksi tällaiset kulutustuotteet ovat tulleet prioriteeteiksi koulutyön edelle.

Koulujärjestelmäämme pidetään etuoikeutenamme. Sen ei tulisi kuitenkaan sokaista meitä siltä, että kehityksen on mentävä eteenpäin tiedon luonteen muuttuessa. Tämä ei tarkoita ylihintaista elektroniikkaa piirtoheittimen korvaajaksi eikä oppikirjaa vastaavia interaktiivisia sovelluksia. Jokaiselle on annettava mahdollisuus löytää kykynsä sen sijaan, että jokainen nähdään samassa valossa. Ennemmin pitäisi opettaa syömään kuin pakkosyöttää.

Aina eivät asiat voi olla niin kuin halutaan? Samat sanat. Jo pitkään ollut puheenaiheena, miten halutaan vähentää ”syrjäytyneitten” nuorten määrää ja saada nuoret pois kaduilta maleksimasta ja kunnioittamaan aikuisia. Kuvitellaanko todella näin tapahtuvan pitämällä lapsia ja nuoria vankeudessa päivittäin ja sitten vielä rajoittamalla heidän elämäänsä, jos heidän tapansa oppia tai kiinnostuksen kohteensa ovat ”vääränlaisia”? Viime kädessähän tästä maksaa yhteiskunta itse.

Tuomas Haapasalo

Keskustelu

Jos minä britin kanssa jutellessani en tietäisi mikä Shakespeare on, niin keskustelu voisi loppua lyhyeen. Joitakin asioita täytyy tietää, ja on ihan hyvä että meidän yleissivistyksemme toimii maailmallakin. Sivistykseen kuuluva tietoaines varmaan elää, ja totta kai wikipedian ja netin hakukoneiden olemassaolo muokkaa sitä siinä kuin geopolitiikkakin.

Kolumnin viimeiseen kappale on kyllä täyttä asiaa. Luulisin että tuohon vaikuttaa vähän laiskuuskin, kun puuhatunnit ovat koululle hankalampia/kalliimpia kuin perinteinen opetus.

”Jos minä britin kanssa jutellessani en tietäisi mikä Shakespeare on, niin keskustelu voisi loppua lyhyeen.”

Tsjaa… Itse olen jutellut satojen brittien kanssa ja Shakespeare on tullut esiin ehkä kerran tai pari. En myöskään muista keskustelleeni kovinkaan usein Kalevalasta. Ehkä sitten olen poikkeava tapaus ;-)

Lukio on ns. yleissivistävä koulu. Sen läpikäyneellä on kelpoisuus akateemisiin opintoihin. On tärkeää, että tulevat insinööritkin omaavat jonkinlaisen käsityksen ihmistieteiden tavasta tulkita ympäröivää maailmaa ja on niinikään tärkeää, että tulevilla humanisteillakin on jonkinlainen käsitys siitä, mitä on luonnontieteellinen tieto ja miten sitä hankitaan. Omaan eritkoisalaan syventyminen tapahtuu sitten korkea-asteen opinnoissa. Lukion tulisi myös opettaa vaativassa opiskelussa tarvittavia opiskelutaitoja. Vaikka välineaineissa (kielet, matematiikka) valmiuksien ja taitojen riittävää hallintaa varten on suoritettava joskus tylsältäkin tuntuvaa jatkuvaa harjoittelua, olisi orientoivien aineiden opiskelu järjestettävä siten, että ei keskityttäisi muistitiedon pänttäämiseen vaan opittaisiin ymmärtämään tieteellisiä menetelmiä ja itsekin hankkimaan tietoa esim. tutkielmatyöskentelyn ja laborointien avulla. Kaikissa reaaliaineissa pitäisi myös koetehtävien olla pikemminkin oivaltamista ja ajattelun taitoja mittaavia, ei niinkään muistamista edellyttäviä. Tähän suuntaanhan on esim. ylioppilastutkintoa useimmissa aineissa kehitettykin.

Käsitin että Haapasalo ei kyseenalaista yleissivistystä, vaan painottaa opiskelumetodien uudistamista: ”Ennemmin pitäisi opettaa syömään kuin pakkosyöttää.” Kyllä oppilas voi oppia Shakespearen teokset monella tapaa. Se että hän kuuntelee passiivisesti opettajan luentoa, on vain yksi tapa oppia. Oppiminen suomalaisessa koulussa on on hyvin mekaanista edelleenkin, vaikka yhteiskunta ja tiedonvälitys ja -saanti ovat radikaalisti muuttuneet. Maailmalla on paljon huippukouluja, joissa ei esimerkiksi käytetä valmiita oppikirjoja ollenkaan, ja silti yleissivistävätkin asiat opitaan vähintään yhtä hyvin. Tämäntyylisen oppimisen edessä on suomalainen opettaja täysin ihmeissään.

Jos otsikolla todella etsit vastausta, vastaan EI OLE. Ja pahoin pelkää, että se on jämähtänyt edellisen vuosituhannen viimeistä edelliselle vuosisadalle. Vaikka kysymys on lukiosta taitaa ongelmien syy lähteä kaiken maailman PISA – liturgian toistamisesta sumentuneesta ajattelusta.

Erityisen ansiokkaina pidän kirjoituksen kahta viimeistä kappaletta. Oppiminen ei ole kiinni viimeisten elektronisten apuvälineitten puutteesta vaan motivaation puutteesta. Ja ilman motivaatiota mikään oppi mene perille. Toinen on lukio”opetuksen” puutteiden kytkeminen pakkohoitoon ja nuorten syrjäytymiseen, vaikka taitaa se syrjäytyminen vielä suuremminkin rasittaa peruskouluun opintiensä jättäviä? Vaikka, mistäpä sen tietäisin?

Liitän tähän kiinnostuneille pari linkkiä aihepiirin ympärillä muuallakin käytävään kriittiseen keskusteluun.

http://huomista-kohden.blogit.kauppalehti.fi/blog/28690/mika-nykyisissa-humanisteissa-mattaa
http://sarisarkomaa.blogit.kauppalehti.fi/blog/28654/kylla-maailman-parhaalle-perusopetukselle

Näitä luetaan juuri nyt