Onko koulujärjestelmämme vieläkään tällä vuosituhannella?

Vielä tänäkin päivänä lukiossa asetetaan tiedon hamstraaminen kaiken edelle, vaikka maailmassa on tietoa kuin roskaa ja asioiden sisäistäminen mahdollista todellisen tarpeen tullen. Meidän ei tarvitsisi enää olla standardisoituja käveleviä arkistoja, vaan voisimme rauhassa syventyä meitä kiinnostaviin asioihin.

Haen paljon tietoa myös oikeassa elämässäni, silloin kun en ole rohmuamassa tietoa systeemin mieliksi. Silloin minulle on tärkeää, että hakemani tieto on totta ja vastaa kysymyksiini. Luen kirjoja ja katson dokumentteja aiheista, jotka koskettavat minua. Kun tiedolle on tarvetta, se jää päähän.

Koulunkäynnissä on vielä lukiotasollakin pohjimmiltaan kyse kriittisen ja järkevän ajattelun sijaan tottelevaisuudesta. Monille kyvykkäille oppilaille se, etteivät he tee työtä kuin koneet, muodostuu pullonkaulaksi. He tarvitsevat todellisen tarkoituksen tankkaamalleen tiedolle. Tunneilla läsnäoloa ja kirjojen hankkimista pidetään elintärkeänä. Mahdollisuudet itsenäiseen ja joustavaan opiskeluun ovat normaalissa lukiossa olemattomat puhumattakaan siitä, motivoivatko juuri koulun pakottamat oppiaineet. Lukion alussa vakuuteltiin, kuinka oppilaisiin luotetaan, ja heidän annetaan sisäistää vastuu, mutta samanlaiseksi päivähoitoindoktrinaatiovankilaksi on tämäkin mokoma osoittautunut.

Samaan aikaan maailmaa suunnitellaan yhä enemmän ja enemmän ihmistä varten. Esineiden suunnittelussa otetaan estetiikan lisäksi huomioon ergonomia, otetaan aikaa pois töistä ihmissuhteiden ja terveyden ylläpitoon, kustomoidaan tavaroita ja ajatellaan jalankulkijain kolariturvallisuutta henkilöautoja suunnitellessa. Otetaan esimerkiksi matkapuhelimet ynnä muut monikäyttöiset mobiililaitteet: Pariin kertaan vuodessa uudistuvat, ihmisten ehdoilla suunnitellut, selkeät käyttöliittymät, riittävä suorituskyky ja tarvittavat ominaisuudet. Mobiililaitteiden käyttöä oppitunneilla on pidetty ongelmana. Pohtia sopii, miksi tällaiset kulutustuotteet ovat tulleet prioriteeteiksi koulutyön edelle.

Koulujärjestelmäämme pidetään etuoikeutenamme. Sen ei tulisi kuitenkaan sokaista meitä siltä, että kehityksen on mentävä eteenpäin tiedon luonteen muuttuessa. Tämä ei tarkoita ylihintaista elektroniikkaa piirtoheittimen korvaajaksi eikä oppikirjaa vastaavia interaktiivisia sovelluksia. Jokaiselle on annettava mahdollisuus löytää kykynsä sen sijaan, että jokainen nähdään samassa valossa. Ennemmin pitäisi opettaa syömään kuin pakkosyöttää.

Aina eivät asiat voi olla niin kuin halutaan? Samat sanat. Jo pitkään ollut puheenaiheena, miten halutaan vähentää ”syrjäytyneitten” nuorten määrää ja saada nuoret pois kaduilta maleksimasta ja kunnioittamaan aikuisia. Kuvitellaanko todella näin tapahtuvan pitämällä lapsia ja nuoria vankeudessa päivittäin ja sitten vielä rajoittamalla heidän elämäänsä, jos heidän tapansa oppia tai kiinnostuksen kohteensa ovat ”vääränlaisia”? Viime kädessähän tästä maksaa yhteiskunta itse.