Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Nykyajan nuorilla on niin helppoa

Silja Uusikangas
Blogit Megafoni 27.5.2011 08:25

Nykyajan nuorilla on niin helppoa. Elellään vanhempien rahoilla eikä edes herätä lauantaiaamuna kahdeksalta haravoimaan.

Kun nykyajan nuori saa opiskelupaikan hyvästä lukiosta kaukaa kotoa ja muuttaa Helsinkiin soluasuntoon lähes vuoden asunnonhakemisen jälkeen, hän on hemmoteltu piloille. Miksei jäänyt siihen lähilukioon, niin ei tarvitsisi itkeä vuokra-asumisen hankaluuksia.

Toisaalta, jos nykyajan nuori asuu vanhempien luona toisen asteen opiskelujen ja ehkä vielä armeijankin ajan, hän on laiska. Ei edes pyri itsenäistymään ja ottamaan vastuuta.

Nykyajan nuoren pitäisi mennä töihin, varsinkin sen yksinasuvan. Ei tarvitsisi pelkillä sossun rahoilla elellä. Eikä niitä sossun tukia saakaan, jos tekee tarpeeksi/liikaa töitä. Silti töitä olisi tehtävä, sillä opinto- ja asumistuki yhdessä riittävät juuri ja juuri soluasunnon vuokraan.

Ai et käy iltatöissä lainkaan? Vaikka olet koulussa vain 8.10-16.15 joka päivä ja teet sen jälkeen läksyt, luet kokeisiin, käyt kaupassa, laitat ruokaa, siivoat, hoidat vastuutehtäviä, yrität pitää peruskuntoa yllä urheilemalla, yrität nähdä edes silloin tällöin ystäviäsi ja nukut kuusi tuntia yössä? Etkä silti käy iltatöissä.

Kesätöitä sentään on, juhannuksesta eteenpäin. Kesäkuu menee kesälukiossa. Tosin kesätöiden palkka on alle 8 euroa tunti, mutta sitä on tehtävä mitä saa, muuten voi jäädä kokonaan ilman.

Abivuosi se vasta helppo on, ei koulusta tietoakaan. Ei tarvitse kuin kirjoittaa viisi ällää, niin sillähän pääsee kaikkialle. Ai et kirjoita matematiikkaa? Ei sinusta sitten voi lääkäriä tulla. Ai humanistiko olet? Ei sillä työllisty, turha vaiva.

Nykyajan nuori valittelee väsymystä. Yritä edes, mene töihin, hyödytä kansantaloutta. Lehdet uutisoivat nuorten masentuneisuuden lisääntymisestä, alkoholinkäytön lisääntymisestä, uupumisesta.

Yritä edes.

Abikevät menee töissä sekä lukiessa kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Opiskelupaikkaa ei irtoa lukemisesta huolimatta. Asunto menee alta, täytyy opiskella asuakseen opiskelija-asunnossa. Töitä saa jos saa, mutta palkka ei riitä korkeamman vuokran maksamiseen, täytyisi tehdä kahta työtä. Opintotuki loppuu, samoin matkakortin opiskelija-alennus.

Ai välivuosi? Ajattelisit joskus muitakin kuin itseäsi, katso elämääsi! Välivuosi, humanistiset opinnot, äitiyslomat, sairasloma burn-outin takia (tekosyy laiskuudelle). Ajattelitko jäädä varhaiseläkkeelle nelikymppisenä ja asua talvet Thaimaassa?

Minä olen hemmoteltu nykyajan nuori. Kiitän teitä äiti ja isä pilalle hemmottelun jaloimmasta muodosta, kuukausittaisesta ruokarahasta. Lupaan joskus tulla teille haravoimaan.

Silja Uusikangas

Keskustelu

Näin se tuskin menee, nillä joilla siihen ei ole varaa. Tökeröä yleistämistä ja syyllistämistä, kun vähintään viidesosa suomalaisista kuuluu sellaiseen joukkoon.

Syyllisyyden tuska … niin kaunista ja koskettavaa kun tulee nuoren kynästä.

Älä sie tyttörukka tommosilla päätäsi täytä. Pistä lapikasta komiasti toisen eteen ja anna niitten itkeä ja kaataa syyllisyyden kuravedet vaikka toistensa niskaan joilta jo ovet ovat kiinni menneet, hukattu elämää katkerana huutavat ja muodon löysivät … nuorista.

On kyllä täysin oma vika, jos
a) ei opiskele matematiikkaa, vaikka haluaisi alalle, jossa sitä tarvitaan
b) tekee abivuodesta itselleen liian raskaan
c) hakee niin nirsosti opiskelemaan, ettei saa paikkaa
d) opiskelee alaa, jonka työllisyysnäkymät tunnetaan heikoiksi

Terveisin vuosi sitten abiksi kirjoittanut, ja nyt ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen oman alansa kesätöissä.

Mahtava teksti! Luojan kiitos joillakin on järkeä päässä :) Kiitos, tämä sai minut avaamaan silmäni ja muistin taas että kaikkea ei tarvitse jaksaa.

Nimimerkki Nuorelle:
Taidat olla teekkari kuten minäkin? Olen itsekkin periaatteessa oman alan kesätöissä ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Palkka juoksee ja tulevaisuudenkin näkymät on hyvät, joten en voi valittaa. Mikäs sen mukavampaa.

Toista se kuitenkin on niillä yhteiskunnallisesti hyvinkin tärkeillä alipalkatuilla, pääosin sosiaalialoilla, joilla lähtöpalkka voi akateemisenkin koulutuksen jälkeen huidella 2000€/kk. Miten kukaan luulee, että joku voi nostaa opintolainaa opintoaikanaan, jos lähtöpalkkaennuste on tuollainen? Lainan takaisinmaksuaika venähtää pakostakin kohtuuttoman pitkäksi. Tällöin ainoa järkevä vaihtoehto on tehdä töitä opiskelunkin ohessa iltaisin, jolloin on yleensä pakko myös tinkiä opintojen etenemisestä, jotta aikaa jää myös itselle.
Toki pienilläkin lisätienesteillä(<20h/viikko) saa jo ruoan pöytään, mutta entä ne harrastukset ja oma vapaa-aika? Nekään ei ole ilmaista aikaa ja ne on kuitenkin henkisen hyvinvoinnin kannalta se tärkein asia. Näistä joudutaan yleensä joustamaan eniten ja ensimmäisenä opiskeluaikana ja se näkyy blogissakin mainittuina masennuksen ja mielenterveysongelmien lisääntymisenä.

Ei ole helppoa kaikilla. Kaikki sympatia niille, jotka joutuu omien intressiensä takia jatkuvasti tekemään täysillä töitä, jotta saavat edes elätettyä itsensä opintojen aikana. Nämä on niitä asioita, joita ei yleensä kaikki tekniikan alan hyvin palkattuihin töihin itseään kouluttavat teekkarit ja insinööriopiskelijat tajua ajatella - pitkän aikavälin suunnittelua, etten sanoisi. Jotain, mitä teknillisten alojen opiskelijat ei kokemukseni mukaan ihan yhtä hyvin hallitse.

Naulan kantaan teekkari. Monet joutuvat luopumaan juuri niistä asioista jotka auttaisivat jaksamaan arjessa: harrastuksista ja ystävistä.

Tekstin tarkoitus on minusta herättää lukian ajatuksia omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista ilman, että sen olisi tarkoitus kärjistää tilannetta tai yleistää liikaa niin kuin EevaLeena jyrkästi väittää…

Valiutetttavasti itse tunnen monia joilla on lähes täydellisesti samat ongelmat eikä ulospääsyä tilanteesta välttämättä löydä, ei ainakaan niin nopeasti, että se se helpottaisi tilannetta.

Kenties olen itsekkin yksi näistä ongelmia omistavista opiskelioista, joten älkää te pullaposket jotka eivät ole olleet itse tilanteessa tulko valittamaan turhasta yleistämisestä. kärjistämisestä tai ylen lyönnistä mitään, sillä teillä ei ole hajuakaan.

Ns. ”hyvät lukiot” ovat turhan yliarvostettuja, ellei puhuta jostain spesiaalimusiikkilukioista tai ehdottomasti tahdo päästä lukemaan latinaa. Oman kokemukseni mukaan ”viiden ällän ylioppilaaksi” pääsee vaikka lukion käytävillä haahuileekiin niitä alle kutosen keskiarvolla sisäänpäässeitä.

Näitä luetaan juuri nyt