Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Nuorten parlamentti vaikutti kulissilta

Paula Karhunen
Blogit Megafoni 4.4.2012 10:11

Nuorten parlamentissa nuorille tarjotaan mahdollisuus tutustua eduskuntaan ja vaikuttaa. Vai tarjotaanko?

Nuorten parlamentti on tilaisuus, jossa yhdeksäsluokkalaisia ympäri maan kokoontuu eduskuntasaliin heitä vartavasten järjestetylle kyselytunnille tenttaamaan ministereitä. Viimeksi se järjestettiin 23.3.2012.

Itse osallistuin viimeisimpään Nuorten parlamenttiin edustajaoppilaana, eli pääsin istumaan istuntosaliin. Odotukset eivät olleet korkealla, koska tiesin, etten pääsisi esittämään omaa kysymystäni, sillä suurta kysymysjoukkoa piti karsia heti alkuun. Odotin siis äänestyksiä ja puheenvuoroja.

Päiväni edukunnassa alkoi lupaavasti pannukakuilla ja nivaskalla selkeitä ohjeita siitä, mitä päivä toisi tullessaan. Loistavien pannukakkujen jälkeen intoani laski, kun luin ohjenivaskasta, että kyselytunnilla ministereille ei voi esittää jatkokysymyksiä. Eli ministerit voivat periaatteessa miten ympäripyöreästi tahansa, sillä kukaan ei kysy mitään tarkennuksia.

Ennen kyselytuntia edustajaoppilailla oli vuorossa tilaisuus tutustua valiokuntiin. Meidät oli jaettu valmiiksi valiokuntaryhmiin kysymystemme perusteella. Pääsin sivistysvaliokuntaan. Meille kerrottiin lakien synnystä ja valiokuntatyöskentelyn tärkeydestä eduskunnassa. Päällimäiseksi jäi mieleen tyttö, jolla oli todella paljon kysyttävää ja näkökohtia, kun muut istuvat hiljaa paikallaan muutamien jutellessa. Mieleeni jäi myös, että jos valiokuntatyöskentely olisi julkista, ihmiset eivät puhuisi siellä niin vapaasti, vaan julistaisivat asiansa puoluepoliittisesti medialle kohdistettuna.

Kyselytunti alkoi juhlavasti seisomaan nousten. Koko istuntosali oli täynnä nuoria, jotka olivat valmistautuneet seuravaan tuntiin hyvin huolella. Sellaista on harvoin istuntosalissa, uskallan väittää. Jokainen istumapaikka oli täynnä.

Siinä oli se osuus, joka meni odotusteni mukaan. Lopun aikaa istuinkin vain paikallani ja kuuntelin muiden esittäessä kysymyksiään. Ministerit vastasivat vaihtelevalla menestyksellä, vaihteleviin kysymyksiin. Itse en voinut ilmaista parlamentin jäsenenä kantaani mihinkään, paitsi tietenkin siihen, pitäisikö presidentin valtakautta lyhentää. Herra puhemies päätti, että siitä äänestetään. Mielenkiintoinen aihe, mutta eikö kysymys nuorten näkökannasta homojen ulkoisessa adoptio-oikeudessa, tai parlamentin kanta pakkoruotsiin ollut äänestämisen arvoinen?

Tunnissa koko show oli ohi ja päällimmäinen tunne oli ärsyyntyminen. Mitä ihmeen järkeä on jauhaa koko istunnosta, jos sillä ei ole muuta merkitystä kuin antaa sadan yhdeksänkymmenenyhdeksän viisitoistavuotiaan istua istuntosalissa? Tilaisuus oli hieno ja vaikuttamiseen oli mahdollisuus. Vaikutusmahdollisuudet tosin riippuvat siitä, mistä puhemies laittaa nuoret äänestämään. Tänä vuonna istunnossa oli vain yksi äänestys.

Mielestäni varsinainen vaikutusmahdollisuus alkoi vasta lounaan yhteydessä, kun muutamia ministereitä oli saapunut paikalle. Ville Niinistö ja Paavo Arhinmäki olivat kuin suuriakin julkisuuden henkilöitä, heidän ympärillään oli jatkuva piiritys. Nyt piti lobata.

Mutta onko tavallisista teineistä lobbaamiseen? Jo puhuminen ministerille saattaa olla ylivoimaista ja tilanne tulee eteen minuutin varoitusajalla. Suurin informoiminen oli pidetty itse istunnosta, vaikka oli myös mahdollisuus sopia kansanedustajien haastatteluista etukäteen. Itse en ehtinyt valmistautua juuri mitenkään haastatteluun, vaan tungin suoraan puhumaan ministereille keksittyäni vain jonkin kysymyksen, joka liittyi edes jotenkin ministerin ministerisalkkuun. Toivottavasti muutkin nuoret keksivät kysyä edellä mainittuja kysymyksiä, eivätkä kysyneet ministereiltä, miten he päätyivät eduskuntaan. Tällaisen tilaisuuden nyt voi käyttää johonkin tähdellisempäänkin.

Olihan päiväni eduskunnassa hieno ja sain markkinoitua ideoitani ja mielipiteitäni ministereille. Opin jopa monta uutta asiaa. Ensinnäkään täysistunnoissa ei äänestetä usein, ja siellä pidettävät puheenvuorot ovat tiedotusvälineille sunnattua puolueen sanoman julistusta. Muiden mielipiteisiin vaikuttaminen tapahtuu lobbaamalla käytävällä, ja lait valmistuvat tiedotusvälineiltä piilossa valiokuntien kokoushuoneiden suojaisassa helmassa.

Vaikka alhaiset odotukseni päivältä alittuivat, niin muutaman päivän pohtimisen jälkeen tulin kuitenkin tulokseen, että nuoret saavat todella tutustua eduskunnan toimintaan ja pääsevät vaikuttamaan toimintaan siinä mielessä, että ymmärtävät, missä työ tapahtuu. Se tapahtuu valiokunnissa. Vaikuttamiseenkin on mahdollisuus, jos puhemies määrää äänestyksen esittämästäsi kysymyksestä. Tämä ei vastannut käsitystäni eduskunnasta, mutta nuorille ei valehdeltu Nuorten parlamentista. Eduskunta vain toimii päinvastoin kuin luulit ja vaikutuksesta päättää puhemies. Erittäin yksinkertaista, eikö?

Paula Karhunen

Keskustelu

Tällaisen kokoontumisen ei pitäisi odottaakaan vaikuttavan todelliseen päätöksentekoon. Se on mahdollisuus tutustua siihen, miten eduskunta toimii. Äänestyksen tarkoituskin on vain demonstroida äänestyskoneen käyttöä, ei muuta. Esitetyt kysymykset toki tuovat ministerien tietoon niitä asioita, jotka mukaan päässeitä, siis yhteiskunnallisesti aktiivisimpia, nuoria kiinnostavat. Päätösvalta demokratiassa kuitenkin kuuluu ja pitääkin kuulua vain laillisille valtioelimille. Hallitus ja eduskunta toki voivat ottaa kansalaispalautetta huomioon, mutta on muistettava, että asiassa kuin asiassa tätä palautetta tulee monelta suunnalta, ja useimmiten esitetyt toiveet ovat keskenään ristiriitaisia. Poliittisen koneiston vaikeana tehtävänä on etsiä kokonaisuuden kannalta edullisia kompromisseja. Ja kompromissiinhan kaikki osapuolet yleensä ovat jossakin määrin tyytymättömiä.

Niin, mikä on nuorten parlamentin tarkoitus? Onko tarkoitus tuoda nuorten mielipide näkyviin — vai lisätä eduskuntainstituution näkyvyyttä?

Maksettu mainos?

Onko siinä vikaa tai mainostamista että nuoret pääsevät jyvälle eduskunnan toimittajasta. Ehkä näillä nuorilla on muu mielipide Eduskunnasta kuin se kansan syvien rivien motkotus, että mitä siellä nekin 200 idioottia istuu. Ja ajelee takseilla tms. haalivat etuja veronmaksajien piikkiin.

Kokemuksessa tuli myös esiin demokratian ongelma eli siinä yksilölle jää henkilökohtaista vaikutusvaltaa kovin vähän. Ja päätöksenteko on luovimista ja kompromissien tekemistä. Se kuitenkin on sitä päätöksentekoa, joka meidän yhteisiin asioihin vaikuttaa.
Näinä individualismin aikoina ei ehkä enää niin uskota joukkovoimaan. Opettavaista voi olla myös oppia kuuntelemaan toisia ja olla kärsivällinen.

Näitä luetaan juuri nyt