Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Nuorille lisää taakkaa, niin selkä katkeaa

Vilma Mannermaa
Blogit Megafoni 22.10.2013 14:00

Nuoret ovat tämän yhteiskunnan toivo, tulevaisuus ja pelastus. Kunhan he ensin varmasti suorittavat lukionsa ja ammattikoulunsa loppuun. Ja ryntäävät sitten iloisina ja ahkerina korkeakouluopintojen pariin, joista he suorituvat mukisematta minimiajassa.

Seuravaavaksi he ovatkin tyytyväisinä työelämässä, jossa he tulevat viettämään loppuelämänsä yhteiskunnallista vastuuta kantaen.

Samaan aikaan nuorilta odotetaan innovatiivisuutta, oma-aloitteisuutta ja yritteliäisyyttä. Innolukio-hankkeessa palkitaan kaikista kekseliäimpiä nuoria, ja televisiossa puhutaan siitä, miten nuoria voisikaan kannustaa innovoimaan lisää.

Lukuvuosi koulussa on täynnä erilaisia yrittäjyysluentoja, joissa menestyneet ihmiset kertovat: ”Hei, sinäkin pystyt tähän!” Kolmantena vuonna sana innovaatio saa jo melkein voimaan pahoin.

Mutta palataanpa toisen asteen koulutukseen, tässä tapauksessa lukioon. Siellä opiskelijat puurtavat koulussa yleensä kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä. He yrittävät sisäistää matemaattisia kaavoja, vieraita kieliä ja suomen kielen sanoja, joita on lupa käyttää esseessä.

Kotiin päästäessä on kerääntynyt iso kasa tehtäviä, joista suuri osa pitää tehdä jo seuraavaksi päiväksi. Illalla on siis edessä vielä parin tunnin läksyjenteko.

Lukion ohella kuitenkin pitäisi harrastaa, huolehtia ihmissuhteistaan ja pitää hauskaa, ellei aio täysin menettää mielenterveyttään. Samaan aikaan pitäisi olla luova ja innovatiivinen nokkela nuori, jolla on ratkaisu kaikkiin tulevaisuuden ongelmiin: pitää olla ajan hermolla ja tietää, mitä maailmassa tapahtuu sekä ymmärtää, mistä tässä talouskriisissä olikaan kyse ja miten se ratkaistaan. Nukkuakin varmaan pitäisi.

Kaiken tämän keskellä ei ole välttämättä aikaa pysähtyä ja miettiä, mitä sitä oikein haluaisikaan elämällään tehdä. He, jotka tietävät, ovat onnekkaita ja harvinaisia tapauksia. Muita alkaa jo vähintään toisen lukiovuoden kevättalvella ahdistaa, koska ei osaa päättää, minne hakisi ja mitä haluaisi.

Paluuta nykyisillä lakiuudistuksilla ei ole. Kun opiskelupaikka on kerran saatu, sitä on enää vaikea vaihtaa, ja uudestaan hakiessa pisteet ovat automaattisesti pienemmät.

Ei ole aikaa pysähtyä ja miettiä, onko tämä se, mitä oikeasti haluan, koska yhteiskunta puskee koko ajan eteenpäin. Välivuodet ovat nimittäin laiskottelua, ja opiskelijat aivan tahallaan pitkittävät korkeakouluissa opiskelujaan vaihtamalla alaa.

Paineita luodaan nuorille koko ajan. Puhutaan syrjäymisestä, laiskasta sukupolvesta ja ikärakenteen muuttumisesta. Aivan kuin nuoret eivät jo tietäisi, että tässä tilanteessa työurasta voi tulla pitkä ja raskas.

Paineiden luomisen sijaan päättäjät itse voisivat pysähtyä miettimään, selviäisivätkö he samasta taakasta, jota ovat nuorille rakentamassa.

Nuorisotakuulla ja lakimuutoksilla painostaminen ei luo ratkaisua, vaan tuntuisi lisäävän ongelmia uupumuksen ja syrjäytymisen muodossa. Niin ironista kuin se onkin.

Vilma Mannermaa

Keskustelu

Toiveet ja käytäntö eivät kohtaa, sillä demarit ovat ajamassa yleissivistävän lisäystä amkikseen ja peruskoulun pidennystä. Amiksessa pitäisi päinvastoin karsia kaikki tarpeeton, sillä yleissivistystä on saanut jo perkassa. Lisää vain kovia ammattiaineita ja kesto kahteen vuoteen. Kielten opetus pitäisi tiivistää ammattisanastoon. Esim. hitsausalan termit suomeksi, enkaksi ja hurriksi rinnakkain sopivin lausein täydennettynä olisi tehokasta ja tarpeellista toisin kuin nykyiset lässytykset. Kaikista ei ole amikseen, mutta voisi ammattikurssittaa muurariksi, autonkuljettajaksi ym. perusduunariksi lyhyellä kaavalla työharjoitteluin. Kaikista ei ole maisteriksi eikä tyhjäntoimittajille voi ollakaan alan töitä.

” Kun opiskelupaikka on kerran saatu, sitä on enää vaikea vaihtaa, ja uudestaan hakiessa pisteet ovat automaattisesti pienemmät.”

Tee ja opiskele sitä mikä tuntuu omalta, mihin on intohimoa, ei se sen kummempaa ole. Jos edellytykset eivät kuitenkaan riitä, ota pragmaattinen asenne ja tee sitä mitä kyvyt riittävät, kyllä Suomessa kuitenkin on edelleen maailman anteliain koulutusjärjestelmä – turha lähteä etsimään maailmalta anteliaampaa.

Kyllähän lukio on nyt löysin opinahjo mitä se on historiassaan koskaan ollut. Jos siellä tuntuu siltä, että kamelin selkä katkeaa, niin tuskin on valinnut koulutustasoaan oikein.

Niin paljon olisi kommentoitavaa, että tila loppuisi, jos alkaisin. Muutama päällimmäinen.

Nykyisen yltäkylläisyyden aikana jopa nuorison pumpulissa pitäminenkin on alkanut tuomaan ahdistusta niin heille kuin vanhemmillekin. Saas nähä, kuinka kauan tätä kestää.

Oman ’nuoruuteni’ aikana, jota ei sitt koskaan ollut eikä tullutkaan, 1950-luvulla, asiat olivat paljon helpommin. Monille kansakoulukavereilleni jatkoluokkien jälkeen posket menivät parissa kuukaudessa kuopille harrastellessa. Se harrastelu oli suurten valtaojien kaivuu urakkatyönä lapiolla soiden kuivaamisen tarkoituksessa. Silloin ei elämänuraa valittu. Etsittiin vain tienestiä, työtä, josta sai rahaa leivän ostamiseksi. Tämä porukka rakensi nykyisen leveän elämän.

Nyt keekaillaan ja mietitään ja maataan isin ja äiskän helmoissa vissiin jopa lähes siihen ikään, missä ennen kuoltiin vanhuuteen. Työ ei kiinnosta, ei edes marjanpoiminta, johon siihenkin näköjään pitää kuskata väki toiselta puolelta pallukkaa.

Jatkaa en jaksa. Aatelkaa ite, jos vieä viitsitte.

Aivan, mitä ne nuoret valittaa – ei sitä ennen ollut mahdollisuuksia; hiihdettiin kouluun kesät talvet….

Raimo Sailas ym. ovat oman sukupolvensa kasvatteja ja eivät ymmärrä muuta tapaa taivaltaa elämää kuin mitä tietä itse ovat kulkeneet. Nuoruus menee nopeasti ja on parempi toteuttaa asioita joista haaveilee, oravanpyörään ehtii kyllä.

Saahan sitä toteuttaa asioita joista haaveilee ja tehdä mitä huvittaa, mutta se tässä yhteiskunnassa on sairasta, että muut joutuvat maksamaan sen. Jos joku haluaa haahuilla niin omilla rahoillaan sitten mieluusti. Leipä ei tule pöytään nykyäänkään ilman työtä. Ja haahuilijoiden puolesta sen työn joutuu joku muu tekemään, koska tässä tukiyhteiskunnassa säännöt ovat niin sairaat, että työkykyisillekin maksetaan rahaa kouraan, jos ei kiinnosta työnteko.

Mediassa uutinen että Suomessa yli 20.ooo yliopisto-korkeakoulutettavaa ulkomailta. Voi järkytys mitkä kulut synnytettään siitä, että saadaan kustantaa kilpailijoita ilmaiseksi muihin kansantalouksiin. Voi niiden kulujen määrää ja montako veronmaksajaa pitä olla tätäkin rulettia maksamassa, jotta tasa-arvo-oikeudenmukaisuusdemarit saavat olla päivänvalossa nauttimassa muiden maiden hyväksyntä eli käden takana naurua hölmöistä ja lapsellisista rikasta näyttelevistä väinöläisistä.

Näitä luetaan juuri nyt