Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Nuoret ovat aina väärässä

Silja Uusikangas
Blogit Megafoni 5.11.2010 08:22

Nuorista itsestään lähtevä toiminta, oma-aloitteisuus ja ilman auktoriteetteja luotu tekeminen ovat tärkeitä. Talonvaltaus, graffitien maalaus ja kaikenlaiset alakulttuurit ovat nuorten oma tapa oppia toimimaan yhteiskunnassa. Nuorille tulee antaa mahdollisuus tehdä aktiviteeteistaan ja ympäristöstään haluamansa kaltaisia. Aikuisen rooli on auttaa tilanteissa, joihin nuoret eivät voi vaikuttaa esimerkiksi ikänsä puolesta. Aikuinen myös ohjaa oikealle polulle, jos nuorten mielipiteet ovat – erään paneelikeskustelun kysymyksenasettelua lainatakseni – ”vääriä.” Muun muassa edellä luettelemani asiat nuorten omaehtoisen tekemisen tärkeydestä puhututtivat nuorten toimintakeskus Hapessa järjestetyssä seminaarissa, jossa vaikuttajat, nuorisotyöntekijät ja taiteen ammattilaiset pohtivat tapoja lisätä nuorten kulttuurista osallisuutta.

Hienojen nuorten oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia koskevien keskustelujen toteutumista ja toteutumattomuutta käytännössä nuoret punnitsevat päivittäin. Mielipiteistä puhuttaessa sana ”väärä” kuitenkin särähti korvaani. Kuka päättää, millaiset mielipiteet ovat oikeita? Juontajan mukaan väärät mielipiteet ovat yleisen mielipiteen ja moraalikäsityksen vastaisia asioita, kuten rasismia ja väkivaltaa. Esimerkiksi nykyisellä ”maahanmuuttokriittisellä keskustelulla” ei ole aikuisten maailmassa koskaan mitään tekemistä rasismin kanssa?

Liian usein olen huomannut, että täysin lailliset ja hyvin perustellut mielipiteet leimataan helposti kelvottomiksi, ”vääriksi”, jos niiden esittäjä on alaikäinen. Kun nuori esittää päänvaivaa vaativan ehdotuksen, kuuluu vastaus usein: ”Hyvä idea, MUTTA ei tule onnistumaan.” Itse kysyin seminaarissa, miksei Helsingin kaupungin lautakuntiin voisi valita nuorisoedustajia kuuntelu- ja puheoikeudella, mutta ilman äänioikeutta. Tästä on hyviä kokemuksia useissa muissa kunnissa. Homma ei kuulemma toimisi kuitenkaan, sillä silloin kunnanvaltuutetut joutuisivat jatkuvasti puhumaan yleisölle, ja työskentely vaikeutuisi merkittävästi. Eikö tämä ole asennekysymys: miksi nuoria ei oteta mukaan tasavertaisina, oppimishaluisina keskustelukumppaneina, vaan automaattisesti ulkopuolisina työnteon häiritsijöinä? Valitettavan yleinen kokemus niin kesätyöpaikkaa hakiessani kuin nuorisovaltuustoa kotikaupunkiini vaatiessakin on, että jo asiallisen keskusteluyhteyden saavuttaminen on miltei mahdotonta. Niin työnantajat kuin ministeritkin ovat tietysti kiireisiä ja painiskelevat isojen asioiden kanssa, joten ehkä suora, usein perustelematon ”ei” on helpoin vastaus sähköposteilla pommittavalle 17-kesäiselle. Tai sitten ”aikuisten oikeesti” on ainut hyväksyttävä, kyseenalaistamaton totuus, johon nuorilla ei voi olla mitään lisättävää.

Kulttuuriseminaarissa ihmettelin, miksei lähtökohta voisi kieltojen ja muttien sijasta olla vaikkapa pyyntö tulla keskustelemaan aiheesta lisää, jolloin molemmat osapuolet pääsisivät aidosti kertomaan oman kantansa. Parhaimmillaan voitaisiin päätyä rakentavaan keskusteluun tai jopa ratkaisuun. Panelistit vastasivat, että tervetuloa aikuisuuteen ja/tai politiikkaan, sitä pään hakkaamista seinään tämä elämä on.

Näinkö nuorten osallisuutta ja oma-aloitteisuutta oikeasti tuetaan? Kun 14-vuotias lähtee tavoittelemaan päämääräänsä, oli se sitten nuorisovaltuusto tai työpaikka, on puhelimeen tarttuminen ja numeron näppäily oikeasti pelottavaa. Se on monelle suuri henkilökohtainen haaste, ja täystyrmäys lannistaa vahvemmankin – ujommasta ja kokemattomammasta puhumattakaan. Miten joskus päähän potkitulla olisi voimia hakata myöhemmin päätään seinään asioita muuttaakseen?

En vaadi nuorille armoa, sääliä tai helpotusta – avoin keskusteluyhteys, perustelujen kuunteleminen ja ratkaisujen miettiminen yhdessä riittävät. Näin saataisiin suurta abstraktiota, nuorten osallisuutta, tuotua arkipäivään. Yksinkertaisimmillaan tämä voisi tarkoittaa, että TET-paikkaa hakevalle koululaiselle sanottaisiin vaihdenumerosta ”emme ota tettiläisiä” –kommentin sijasta ”pieni hetki, yhdistän esimiehelleni.”

Silja Uusikangas

Keskustelu

Pieni tarkennus juttuun. Suomessa EI laiteta maanpuolustukseen enemmän rahaa kuin terveydenhuoltoon, vaan terveydenhuoltoon laitettava rahamäärä on n. 6-kertainen puolustusbudjettiin verrattuna. Jopa Yhdysvalloissa terveydenhuoltoon kuluu moninkertainen määrä puolustusbudjettiin verrattuna.

Ja on muuten varsin yksinkertainen syy siihen nuorten on vaikea saada ääntään kuuluviin: heille ei ole vielä siunaantunut elämänkokemusta, joten heidän ei uskota pystyvän hahmottamaan maailmaa vielä kunnolla tai pystyvän tekemään rationaalisia päätöksiä. Suurelta osin tämä onkin totta, monen vielä itseään etsivän nuoren maailmankuva on vielä kovin naiivi ja mustavalkoinen. Vai kuinka monen keski-ikäisen arvot ja maailmankuva ovat samanlaiset kuin teini-iässä?

Loistava teksti, Silja! Piristi perjantaipäivää kummasti.

Pettersson, tarkennus oli ilman muuta paikallaan. Mielestäni kirjoituksesta kuitenkin välittyi sen pointti tuosta pienestä epäkohdasta huolimatta.

Samalla tavalla kuin nuoren maailmankuva on keski-ikäisesti katsottuna ”naiivi ja mustavalkoinen”, on nuoren näkökulmasta katsottuna monen aikuisen maailmankuva harmaa ja kyyninen. Uskoa muutokseen ei ole, koska asioihin on turruttu ja epäkohdat hyväksytty. Onko se jotenkin terveempi suhtautumistapa?

On äärimmäisen luonnollista että ihmisen näkökulmat muuttuvat vuosien varrella, sillä elämään mahtuu monenlaisia tilanteita. Ja vaikka muuttaa mielipidettään, ei se tarkoita, että jossain vaiheessa olisi ollut väärässä. Maailma muuttuu nykyään niin nopeasti, että oman ikäryhmänsä haasteet tuntevat parhaiten kyseisen ikäryhmän edustajat. Eivät nuoretkaan väitä tajuavansa, millaista on olla eläkkeellä.

ElinaU kirjoitti:

”Samalla tavalla kuin nuoren maailmankuva on keski-ikäisesti katsottuna ”naiivi ja mustavalkoinen”, on nuoren näkökulmasta katsottuna monen aikuisen maailmankuva harmaa ja kyyninen. Uskoa muutokseen ei ole, koska asioihin on turruttu ja epäkohdat hyväksytty. Onko se jotenkin terveempi suhtautumistapa?”

Niinpä! Ette te kuitenkaan ymmärrä, on niin usein kuultu vastaus. Sitten ihmetellään miksi nuoria ei kiinnosta politiikka tai vaikuttaminen.

”Mielipiteistä puhuttaessa sana ”väärä” kuitenkin särähti korvaani. Kuka päättää, millaiset mielipiteet ovat oikeita?”

No se sama nuori vähän vanhempana. Been there, done that.

Hyvä kirjoitus, täynnä asiaa.

Olen itsekin huomannut, että esimerkiksi lasten- ja nuortenkodeissa nuorten päätäntävalta on pieni. Asiaan olisi tietysti saatava muutosta, mutta ei taida olla helppoa.

Lisäksi mielestäni nuoria ei kuulla joskus ”aidosti”.

Näitä luetaan juuri nyt