Blogit

Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Nuoret ovat aina väärässä

Blogit Megafoni 5.11.2010 08:22
Silja Uusikangas

Nuorista itsestään lähtevä toiminta, oma-aloitteisuus ja ilman auktoriteetteja luotu tekeminen ovat tärkeitä. Talonvaltaus, graffitien maalaus ja kaikenlaiset alakulttuurit ovat nuorten oma tapa oppia toimimaan yhteiskunnassa. Nuorille tulee antaa mahdollisuus tehdä aktiviteeteistaan ja ympäristöstään haluamansa kaltaisia. Aikuisen rooli on auttaa tilanteissa, joihin nuoret eivät voi vaikuttaa esimerkiksi ikänsä puolesta. Aikuinen myös ohjaa oikealle polulle, jos nuorten mielipiteet ovat – erään paneelikeskustelun kysymyksenasettelua lainatakseni – ”vääriä.” Muun muassa edellä luettelemani asiat nuorten omaehtoisen tekemisen tärkeydestä puhututtivat nuorten toimintakeskus Hapessa järjestetyssä seminaarissa, jossa vaikuttajat, nuorisotyöntekijät ja taiteen ammattilaiset pohtivat tapoja lisätä nuorten kulttuurista osallisuutta.

Hienojen nuorten oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia koskevien keskustelujen toteutumista ja toteutumattomuutta käytännössä nuoret punnitsevat päivittäin. Mielipiteistä puhuttaessa sana ”väärä” kuitenkin särähti korvaani. Kuka päättää, millaiset mielipiteet ovat oikeita? Juontajan mukaan väärät mielipiteet ovat yleisen mielipiteen ja moraalikäsityksen vastaisia asioita, kuten rasismia ja väkivaltaa. Esimerkiksi nykyisellä ”maahanmuuttokriittisellä keskustelulla” ei ole aikuisten maailmassa koskaan mitään tekemistä rasismin kanssa?

Liian usein olen huomannut, että täysin lailliset ja hyvin perustellut mielipiteet leimataan helposti kelvottomiksi, ”vääriksi”, jos niiden esittäjä on alaikäinen. Kun nuori esittää päänvaivaa vaativan ehdotuksen, kuuluu vastaus usein: ”Hyvä idea, MUTTA ei tule onnistumaan.” Itse kysyin seminaarissa, miksei Helsingin kaupungin lautakuntiin voisi valita nuorisoedustajia kuuntelu- ja puheoikeudella, mutta ilman äänioikeutta. Tästä on hyviä kokemuksia useissa muissa kunnissa. Homma ei kuulemma toimisi kuitenkaan, sillä silloin kunnanvaltuutetut joutuisivat jatkuvasti puhumaan yleisölle, ja työskentely vaikeutuisi merkittävästi. Eikö tämä ole asennekysymys: miksi nuoria ei oteta mukaan tasavertaisina, oppimishaluisina keskustelukumppaneina, vaan automaattisesti ulkopuolisina työnteon häiritsijöinä? Valitettavan yleinen kokemus niin kesätyöpaikkaa hakiessani kuin nuorisovaltuustoa kotikaupunkiini vaatiessakin on, että jo asiallisen keskusteluyhteyden saavuttaminen on miltei mahdotonta. Niin työnantajat kuin ministeritkin ovat tietysti kiireisiä ja painiskelevat isojen asioiden kanssa, joten ehkä suora, usein perustelematon ”ei” on helpoin vastaus sähköposteilla pommittavalle 17-kesäiselle. Tai sitten ”aikuisten oikeesti” on ainut hyväksyttävä, kyseenalaistamaton totuus, johon nuorilla ei voi olla mitään lisättävää.

Kulttuuriseminaarissa ihmettelin, miksei lähtökohta voisi kieltojen ja muttien sijasta olla vaikkapa pyyntö tulla keskustelemaan aiheesta lisää, jolloin molemmat osapuolet pääsisivät aidosti kertomaan oman kantansa. Parhaimmillaan voitaisiin päätyä rakentavaan keskusteluun tai jopa ratkaisuun. Panelistit vastasivat, että tervetuloa aikuisuuteen ja/tai politiikkaan, sitä pään hakkaamista seinään tämä elämä on.

Näinkö nuorten osallisuutta ja oma-aloitteisuutta oikeasti tuetaan? Kun 14-vuotias lähtee tavoittelemaan päämääräänsä, oli se sitten nuorisovaltuusto tai työpaikka, on puhelimeen tarttuminen ja numeron näppäily oikeasti pelottavaa. Se on monelle suuri henkilökohtainen haaste, ja täystyrmäys lannistaa vahvemmankin – ujommasta ja kokemattomammasta puhumattakaan. Miten joskus päähän potkitulla olisi voimia hakata myöhemmin päätään seinään asioita muuttaakseen?

En vaadi nuorille armoa, sääliä tai helpotusta – avoin keskusteluyhteys, perustelujen kuunteleminen ja ratkaisujen miettiminen yhdessä riittävät. Näin saataisiin suurta abstraktiota, nuorten osallisuutta, tuotua arkipäivään. Yksinkertaisimmillaan tämä voisi tarkoittaa, että TET-paikkaa hakevalle koululaiselle sanottaisiin vaihdenumerosta ”emme ota tettiläisiä” –kommentin sijasta ”pieni hetki, yhdistän esimiehelleni.”