Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Netti hallitsee elämäämme

Sanni Halttunen
Blogit Megafoni 26.11.2011 12:31

Wow, internet. Onko koskaan aiemmin maailman historiassa keksitty mitään suurempaa, nerokkaampaa, uskomattomampaa tai hyödyllisempää? Teollinen vallankumous jää mitättömäksi kakkoseksi.

Onko yhteiskunnallista toimeentuloa säädellyt mikään muu kehitysaskel näin nopeassa ajassa? 1990-luvulla internet kaupallistettiin ja sen hoitaminen siirrettiin operaattoreille. Näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin on mahdoton sanoa, että olisimme vapaita elämään ilman nettiä. Siitä on tullut vastentahtoinen riippuvuus. Lisääkö netin vahvistama hektisyys turvaa siitä, että meillä on kaikki, vai pikemminkin paineita ja uusia velvoitteita?

Puhun nyt Suomesta. Laura Koljosen artikkelissa ”Digihylkiöt” (Suomen Kuvalehti 39) neljä viestintägurua asettavat Suomelle tavoitteen tulevaisuuteen: ”Viestintäpoliittinen tavoite on nostaa Suomi tietoyhteiskunnan huippumaaksi”. Tämä tavoite näkyy jo käytännössä monella tapaa; koulutus alakoulusta ylimpiin tohtoritutkintoihin vaatii päivittäin netin selaamista, työtkin voi hoitaa etätöinä netistä käsin missä ikinä oletkin, ja työmatkoista on tullut osa työaikaa, sillä työskentely hoituu junassa. Lähes kaikki palvelutkin löytyvät netistä ja niiden käyttö on sitä kautta suositeltavampaa.

Myös ruokaostokset, vaatteet, huonekalut ja muut hyödykkeet tulevat ovesi taakse napin painalluksena vaikka toiselta puolelta maailmaa, viestitys ja ihmisten väliset kanssakäymiset hoidetaan sosiaalisen median kautta, jopa kasvotusten, ja ääretön tiedonmäärä on käsiemme ulottuvilla koko ajan. Uutuuksiin kuuluu myös musiikin ilmainen kuuntelu sekä laaja valikoima ilmaisia elokuvia, tekstityksineen. Hyväntekeväisyyskin toimii kätevästi ja entistä helpommin netin kautta. Uutisissa on myös hehkutettu nettipelien merkittävästä vaikutuksesta lasten ja nuorten kielitaitoon. Internet rikkoo hyödyllisyydellään rajoja, tuoden suuren, kaukaisen maailman lähemmäs meitä. Meidän ei tarvitse fyysisesti liikkua enää minnekkään.

Tietysti hyödynnämme halvan yhteydenpidon, helpon tavan täytellä lomakkeita ja maksaa ostoksiamme, perehtyä kulttuureihin sekä levätä rauhassa ilman juoksevia menoja, kun joku juoksee puolestamme. Maailman kehityssuunta ei voisi olla parempi. Internet on halpa, ajasta ja paikasta riippumaton, nopea ja ekologinen tapa olla ”kaikkialla koko ajan”, miksi siis valittaa, mitä pahaa siinä voisi olla?

Sanotaan, että nimenomaan nuorilla on taipumus altistua keveyden ja helppouden aiheuttamille uutuuksien houkutuksille. Tähän houkutukseen on kuitenkin kajonnut 90% alle 55-vuotiasta suomalaisista, sekä 75% 55-64-vuotiaista suomalaista ja jopa 43% 64 ikävuoden ylittävistä suomalaisista. Näin ollen kyse ei ole vain nuorten villityksestä. Prosenttilukemat ovat vieläpä henkilöitä, joilla nimeomaan on internet kotonaan, ulkopuolelle jäävät mm. työpaikka- ja kirjastokäyttäjät. Kun netti on levinnyt näin laajalle, myös sen tarjonta monipuolistuu.

Matkavaraukset, laskujen maksamiset ja kaikenlainen neuvonta on netin tarjoamien vastineiden myötä siirtynyt järkevimmäksi tavaksi hoitaa netissä. Monet mieltävät palvelun parantuneen, mutta itse kutsuisin sitä itsepalveluksi. Mikäli haluat jonkun palvelevan sinua ja tekevän asiat puolestasi, kuten ”ennenvanhaan”, siitä peritään lisäveloitus ja ajankohtaakin rajoitetaan jatkuvasti. Mikä on siis palvelualojen tulevaisuus? Kenties etätyöt – ihmiset voivat jäädä koteihinsa erakoitumaan ja hoitamaan sosiaalista elämäänsä virtuaalimaailmassa, jonne ovat luoneet mieleisen persoonansa.

Kärkkäisyydestään tunnettu psykiatri ja lääketieteen tohtori Elias Aboujaoude on tutkinut sosiaalisen median vaikutusta persoonaan. Tiivistettynä hän toteaa sillä olevan vaikutusta persoonallisuuteen mm. narsismin, mahtailun sekä ilkeyden lisääntyessä netissä. Myös hetken mielijohteet ja mainonta tehostuvat netissä, esimerkiksi kynnys pikalainoihin ja kulutukseen laskee. Nettikaupassa on helpompi painaa ostoskoriin klik, varsinkin kun rahatkin ovat vain numeroita ruudulla, niistä on helpompi luopua. Psykologiassa on myös näyttöä netin vaikutuksesta illuusioiden herkempään uskottavuuteen.

Maailmanlaajuisesti internet tavoittaa vain n. 30% maailman väestöstä. Netin kehittyessä koko ajan tehokkaammaksi, samalla tietoyhteiskunnan ja kehittymättömän yhteiskunnan välinen kuilu kasvaa.

Pedofiilit, rikollisuus, epätieto, aggressio, masentuneisuus, syrjäytyminen, pornografia, uhkapelit, riippuvuudet, silmävaivat , huonoryhtisyys, ja mitä kaikkea…Mihin kaikki ongelmat ovat kadonneet, kun netti saa paalupaikan yhteiskunnassamme? Suomalaiset lapset hallitsevat eurooppalaisista parhaiten digitaaliset taidot, ja kuuluvat 25 muun maan joukkoon ”korkea käyttöaste, joitain riskejä” luokituksen alle. Ollakko ylpeä vaiko huolestunut…? Kaikella hyvällä on varjopuolensa. Netinkäytön laajetessa kaikkialle, kaiken aikaa ja kaiken ikäisille, tulisi sen kehittäjien ottaa myös sen tuomat riskit vakavammin, jotteivat sen hyvät puolet jää huonojen peittoamiksi. Verkot ja turvallisuus -tulosalueen johtajan, Timo Lehtimäen mukaan netti on ”haavoittuvainen”, mutta manuaaliseen järjestelmään ei ole paluuta. Miksei muita riskejä tuoda esille puhuttaessa netin kehityksen suunnasta, ja miksi kehityksen suuntana on lähinnä nopeus eikä turvallisuus?

Tulevaisuudestakin osataan jo tietotekniikan puolesta sanoa sen verran, että viimeistään vuonna 2014 laskut maksetaan ainoastaan e-laskuina tai suoramaksuina poikkeuksetta ympäri Suomen, 2015 Suomessa toteutetaan vähintään 200 miljoonan euron laajakaista hanke, joka kattaa sadan megan bittinopeuden 2km päähän asutuksesta laajalti ympäri Suomen valokuitukaapelin avulla (mitä tämä koko lause sitten ikinä tarkoittaakaan) ja että arviolta vuonna 2020 ylioppilaskirjoitukset suoritettaisiin sähköisesti.

Kiinnostavaa on, millaisia terveysriskejä tietotekniikasta ilmentyy, esim. kun netti ja teknologia kulkevat kehityksen rinnalla nuoruudesta vanhuuteen. Tätähän ei olla vielä voitu tutkia. Entä mitä jo nyt puhutuille vuorovaikutustaidoille tapahtuu, nähdäänkö käsialoja taikka kaunokirjoitusta enää kauaa, kun kaikki siirtyy ruudulle? Kuinka pitkälle netinkäyttö johdattaa rikollisuuden, kenen henkilötiedot vuotavat seuraavaksi nettiin? Entä milloin olemme itse täysin vastuussa kaikesta tiedonhankinnastamme? Tuntuu ettei kukaan edes halua yrittää vastata.

Kuinka pitkälle internet maailmamme vie? Tuleeko raja koskaan vastaan? Annetaanko meille edes vaihtoehtoja toimia verkon ulkopuolella? En ymmärrä miksi halpuus ja nopeus asettavat painavat syyt muuttua virtuaalikansaksi. Meillä ei ole kiire ja rahaakin tuntuu kulutusyhteiskunnassamme olevan riittämiin, ainakin ennen ”Laajakaista 2015” hankkeen toteutumista.

Äitini tulee mitä ilmeisimmin olemaan viimeinen Suomen kansalainen, joka ei tiedä tietokoneen ja internetin eroa. Hän ei tiedä oikeastakaan muutakaan tekniikan maailmasta, vaikka tietokone on ollut osana talouttamme 90-luvun lopulta alkaen. Autan äitiä laskujen maksamisessa mielelläni jatkossakin, ja vastaanotan kiltisti hänelle tarkoitetut sähköpostimainokset eri yrityksiltä. Teen sen itseasiassa enemmänkin palveluksena kuin avunantona, vaikka edellämainittu Timo Lehtimäki toteaakin eräässä haastattelussa: ”–netistä pois jättäytyminen ei ole edes kannanottona kovin kestävä, sillä kaikki suomalaiset ovat jo netissä. Halusivat tai eivät”. Korjaan, siis eivät onneksi ihan kaikki.

Lopuksi kiitos internetille juttuni julkaisusta. Sanomalehdissä kun mielipidepalstalla tila on niin rajoittunutta, ettei lukijoiden piiriin pääsemisen todennäköisyydet ole kovinkaan suuret. On hyvä että netissä kaikilla on vaikutusvaltaa ja mahdollisuus avoimiin mielipiteisiin. Hyödyntäkää tämä ja kommentoikaa !

Sanni Halttunen

Keskustelu

No jopas oli kirjoitus. Kirjoittaja esittää sellaisen määrän ja varsin laajoja kysymyksiä kerralla, että en olisi yhtään yllättynyt vaikka et saisi kovinkaan syvällisiä vastauksia ja keskustelua aikaiseksi.

Jos olisin reilu 25v sitten kun ensimäisiä verkkojani suomeen rakensin yrittänyt tavalliselle kadun miehelle tai naiselle selittää mitä työtä teen ja mihin niitä käytetään (aivan internet oli jo silloin ja sinne pääsi X.25 verkon kautta käyttäen puhelinverkkoon liitettyjä modeemeja) moni ei olisi ymmärtänyt puheistani juuri mitään. Ymmärsin olla yrittämättä liikaa ja enkä saanut hullun papereita.

Moni ei ymmärtänyt edes puhelinyhtiöissä kun yritin vuokrata kalustoa (mm. modeemeja ei saanut omistaa itse vaan ne piti vuokrata kun omia laitteita ei saanut liittää puhelinverkkoon.) eikä monessa suomalaisissa suuryrityksissä (Nokialla ymmärrettiin hyvin). Rakennetut varhaiset verkot olivat silloin lähinnä paikallisverkkoja ja yritysten sisäisiä verkkoja, jotka hyvin harvoin kattoivat muuta kuin paikalliset maaorganisaatiot. Se että verkkoja pitkin pääsi maasta ja maanosasta toiseen oli jotain sellaista jota ei kannattanut edes yrittää selittää muille.

Sitten -80 luvun lopusta lähtien yliopistoilla ja korkeakouluilla alkoi olla mahdolisuus käyttää sähköpostia, ftp-tiedonsiirtoa, Usenet -news ym. sen aikaisia internetpalveluita. Suurin osa suomalaisista korkeakouluista liittyi Internetiin 88-89 ja viimeistään sitten kun www-palvelu löi lävitse itsensä -94 lopussa (Netscape selaimen julkaisu) niin ihmisille syntyi edes jonkinlainen pinnallinen käsitys siitä mistä interetistä on kyse.

Tavallisen kansalaisen, joka näitäkin sivuja pääosin lukee ja osa tänne kirjoittaa, käsitys Internetistä on kuitenkin edelleenkin vain pintaa (www, sosiaalinen media ja sähköposti). Se on kuin meren kuohua ja pinnan päälistä merielämää valtamerissä. Mitä on pinnan alla on edelleen vierasta, jopa suurelle osalle tietotekniikan parissa työskenteleviä. Yrityksen mikrotuen tai serverien ylläpitäjän, webbisivujen tekijän tai yritysohjelmiston kehittäjän ei tarvitse työn puolesta ymmärtää kuin se mitä omaan työhön liittyy ja siihen ei yleensä liity kovin paljon verkosta ja sen käyttömahdollisuuksista ymmärtämistä. Syvyyksiä tutkivat akateemiset tahot, harrastajat ja suuryritykset, muilla ei näytä olevan niihin juuri kiinnostusta ja riittävästi taitoa.

Sitä pintaa ja elämää sillä ei kuitenkaan olisi, jos ei olisi sitä vesimassaa siinä alla. Samanlainen suhde on näillä nyt pinalla olevilla sosiaalisen median palveluilla, webillä, hakupalveluilla ym. ne ovat vain sitä pintaa. Niiden alla on ensinnäkin valtava määrä ”tyhjää” (se tyhjä on tilaa ja mahdollisuuksia tehdä uusia palveluita), mutta myös merkittävä määrä elämää (infrastuktuuripalveluja ja verkkoteknologiaa) kuten valtamerissä, jota ilman elämä pinnalla ei olisi mahdollista.

”WOW Internet”, haltioissaan olevat ja kuinka se on mullistanut maailman 20 vuodessa toteajat eivät ehkä sittenkään ole vielä täysin ymmärtäneet, että kaikki tähän asti näkemänsä on sittenkin alkua pidemmälle kehitykselle joka on edessä jollemme tuhoudu sitä ennen omaa tyhmyttämme. Jonkun pitäisi ehkä ruvetta verkon Jaques Cousteauksi ja samalla kun tutkii niin populairisoida ja yrittää tuoda esille yleisölle mitä sieltä löytyy, sosiaalinen tilaus kyllä olisi selvä sen kaltaiselle.

Nykyisen verkon (IPv4) resursseja käytetään edelleen varsin rajoitetusti ja vähän siihen nähden mikä on mahdollista, IPv6 tuo vielä enemmän mahdollisuuksia. Suurin kiinnostus kohdistuu sinne mistä voi tehdä hyvin tulosta ja niitä jotka tutkivat uusia käyttömahdollisuuksia syvyyksistä on varsin vähän, suomessa ei juuri ollenkaan. Mielenkiintoisia kokeiluja tehdään ja uusia palveluita syntyy aika ajoin, mutta etupiirien politikointi ja kaupallistamisen kiire rahoittajilla ei johda siihen että kovinkaan moni käyttäisi aikaansa syvyyksien tutkimiseen ja uusien käyttömahdollisuuksien löytämiseen.

En varmasti kuulosta optimistilta kun totean, että syvyyksien rikkaudet alkavat ihmiselle tyypilliseen tapaan luultavasti vasta sitten kiinnostaa enemmän kun pinta on jo ryöstökalastettu. Tässä on se vaara ja ongelma, että pinnalta on myös helppo pilata ja saastuttaa syvyydet (rikkoa verkko tekemällä siitä teknisesti tai lainsäädännöllisesti rampa) ennen kuin niiden rikkauksia keritään hyödyntää.

Verkkomaailman hyödyt ja haitat alkavat olla tarkastelun alla, onhan ensirakkaus haalistunut rutiiniksi.

Tietotekniikan positiivisina puolina luonnollisesti tiedon massiivinen määrä, käytössä maailman suurin kirjasto käytännössä missä tahansa.
Luonnollisesti tuota kirjastoa kukin tapojensa mukaan ja haluamallaan tavalla, skaala on laaja.

Arkirutiinien hoitaminen tietotekniikkaa hyödyntämällä on listalla toisena, säästyy aikaa ja turhaa juoksemista paikasta toiseen kelloa tuijotellen. Luonnollisesti valintojen tekeminen helpottuu huomattavasti tarjonnan ollessa ns.saman katon alla (ruudulla), näinollen päästään keskitettyihin etuihin.

Listaa riittää muutakin mutta päätelkää loput …

Luonnollisesti tietotekniikka tuo myös omalla tavallaan ihmiset lähemmäksi toisiaan, emme elä enää rajoitetussa yhteisössä, maailmanlaajuisesti. Viestintä ihmisten välillä on huolettoman helppoa tietotekniikan avulla, koska halutessamme voimme tekniikkaa hyödyntää kommunikointiin milloin haluamme 24/7 (kuva ja ääni).

Huonoina puolina luonnollisesti yksilöiden laiskistuminen kaiken ollessa liian helppoa, sosiaaliset taidot saattavat jäädä lapsipuolen asemaan. Verkkomaailma elää omilla säännöillään ja elävässä elämässä tarvitaan erilaisia sosiaalisia taitoja, joillakin yksilöillä luonnollisesti (ääritapaukset) elävä elämä jää lapsipuolen asemaan tietotekniikan ollessa liian suuressa roolissa kommunikointiin muiden yksilöiden kanssa.
Kaikessa tapahtuu ylilyöntejä ja on aiheellista kartoittaa tilanne, mutta ääritapausten mukaan ei kannata teesejä seinään naulata, pääasia on positiivisten ja negatiivisten summan tulos (kokonaisuus).

Tietotekniikka on helpottanut erittäin paljon ihmisten elämää, aikaa voidaan käyttää itselleen mukavampaan/hyödyllisempään tekemiseen, jokainen yksilö saa valita kuinka em.tietoteknistä hyötynäkökohtaa käyttävät (vastuu on käyttäjällä).

Tietotekniikka on tällä hetkellä suurin kehitysaskel ihmiskunnassa, jatkumon viimeisin aste ennen seuraavaa.

Ylioppilaslehti kirjoitti taannoin ansiokkaasti siitä, kuinka nettikeskustelu latistaa tutkitun faktatiedon ja objektiivisen ajattelutavan eri mieltä olevan mielipiteen kanssa samaan asemaan. Esimerkkejä tuosta on tämänkin palstan keskusteluissa.

Netti on suuri keksintö. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Muodikasta on kalastella uhkakuvia kaikesta älyllisestä toiminnasta ja etsiä muodikkaita reittejä puun oksalle elämään älyllisen elämän vaivoista. Parasta lienee dikitiedossa kömpelön paperitetotekniikan vaivoista vapautuminen eli

Esko Valtaoja on puhunut ansiokkaasti teknologia-optimismin puolesta. Eli vaihtoehtona sille, kuinka kaikki nykyinen teknologinen taso pidetään jotakuinkin hyväksyttävänä, vaikka hiukan arveluttavana. Mutta kuinka ennustetut tulevaisuuden mahdollisuudet pitkälti pelottavina kauhukuvina.

Sama asia koskien internetin mahdollisuuksia. Kukahan se kuvaili nettipäätteitä mehiläisparven mehiläisiksi, jotka, huomatessaan joukkovoimansa, päästävät pahan valloilleen. Eräänlainen Terminator-koneiden kapina sekin.

On myös puhuttu aina siitä, kuinka se mitä nettiin laitat, säilyy siellä ikuisesti. Olisikohan tosiaan näin? Varmaan lähes jokaisella on kokemuksia siitä, että sähköinen asiakirja tai valokuva voi hävitä ikuisesti bittiavaruuteen, jos kone brakaa ja varmuuskopiota ei ole.
Aikovatko esim. nettikeskustelu-palstojen pitäjät tallettaa vuosikymmeniä vanhat keskustelut? Epäilen että palvelintilan loppuessa voi olla tarvetta poistaa ne.

Näitä luetaan juuri nyt