Netti hallitsee elämäämme

Wow, internet. Onko koskaan aiemmin maailman historiassa keksitty mitään suurempaa, nerokkaampaa, uskomattomampaa tai hyödyllisempää? Teollinen vallankumous jää mitättömäksi kakkoseksi.

Onko yhteiskunnallista toimeentuloa säädellyt mikään muu kehitysaskel näin nopeassa ajassa? 1990-luvulla internet kaupallistettiin ja sen hoitaminen siirrettiin operaattoreille. Näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin on mahdoton sanoa, että olisimme vapaita elämään ilman nettiä. Siitä on tullut vastentahtoinen riippuvuus. Lisääkö netin vahvistama hektisyys turvaa siitä, että meillä on kaikki, vai pikemminkin paineita ja uusia velvoitteita?

Puhun nyt Suomesta. Laura Koljosen artikkelissa ”Digihylkiöt” (Suomen Kuvalehti 39) neljä viestintägurua asettavat Suomelle tavoitteen tulevaisuuteen: ”Viestintäpoliittinen tavoite on nostaa Suomi tietoyhteiskunnan huippumaaksi”. Tämä tavoite näkyy jo käytännössä monella tapaa; koulutus alakoulusta ylimpiin tohtoritutkintoihin vaatii päivittäin netin selaamista, työtkin voi hoitaa etätöinä netistä käsin missä ikinä oletkin, ja työmatkoista on tullut osa työaikaa, sillä työskentely hoituu junassa. Lähes kaikki palvelutkin löytyvät netistä ja niiden käyttö on sitä kautta suositeltavampaa.

Myös ruokaostokset, vaatteet, huonekalut ja muut hyödykkeet tulevat ovesi taakse napin painalluksena vaikka toiselta puolelta maailmaa, viestitys ja ihmisten väliset kanssakäymiset hoidetaan sosiaalisen median kautta, jopa kasvotusten, ja ääretön tiedonmäärä on käsiemme ulottuvilla koko ajan. Uutuuksiin kuuluu myös musiikin ilmainen kuuntelu sekä laaja valikoima ilmaisia elokuvia, tekstityksineen. Hyväntekeväisyyskin toimii kätevästi ja entistä helpommin netin kautta. Uutisissa on myös hehkutettu nettipelien merkittävästä vaikutuksesta lasten ja nuorten kielitaitoon. Internet rikkoo hyödyllisyydellään rajoja, tuoden suuren, kaukaisen maailman lähemmäs meitä. Meidän ei tarvitse fyysisesti liikkua enää minnekkään.

Tietysti hyödynnämme halvan yhteydenpidon, helpon tavan täytellä lomakkeita ja maksaa ostoksiamme, perehtyä kulttuureihin sekä levätä rauhassa ilman juoksevia menoja, kun joku juoksee puolestamme. Maailman kehityssuunta ei voisi olla parempi. Internet on halpa, ajasta ja paikasta riippumaton, nopea ja ekologinen tapa olla ”kaikkialla koko ajan”, miksi siis valittaa, mitä pahaa siinä voisi olla?

Sanotaan, että nimenomaan nuorilla on taipumus altistua keveyden ja helppouden aiheuttamille uutuuksien houkutuksille. Tähän houkutukseen on kuitenkin kajonnut 90% alle 55-vuotiasta suomalaisista, sekä 75% 55-64-vuotiaista suomalaista ja jopa 43% 64 ikävuoden ylittävistä suomalaisista. Näin ollen kyse ei ole vain nuorten villityksestä. Prosenttilukemat ovat vieläpä henkilöitä, joilla nimeomaan on internet kotonaan, ulkopuolelle jäävät mm. työpaikka- ja kirjastokäyttäjät. Kun netti on levinnyt näin laajalle, myös sen tarjonta monipuolistuu.

Matkavaraukset, laskujen maksamiset ja kaikenlainen neuvonta on netin tarjoamien vastineiden myötä siirtynyt järkevimmäksi tavaksi hoitaa netissä. Monet mieltävät palvelun parantuneen, mutta itse kutsuisin sitä itsepalveluksi. Mikäli haluat jonkun palvelevan sinua ja tekevän asiat puolestasi, kuten ”ennenvanhaan”, siitä peritään lisäveloitus ja ajankohtaakin rajoitetaan jatkuvasti. Mikä on siis palvelualojen tulevaisuus? Kenties etätyöt – ihmiset voivat jäädä koteihinsa erakoitumaan ja hoitamaan sosiaalista elämäänsä virtuaalimaailmassa, jonne ovat luoneet mieleisen persoonansa.

Kärkkäisyydestään tunnettu psykiatri ja lääketieteen tohtori Elias Aboujaoude on tutkinut sosiaalisen median vaikutusta persoonaan. Tiivistettynä hän toteaa sillä olevan vaikutusta persoonallisuuteen mm. narsismin, mahtailun sekä ilkeyden lisääntyessä netissä. Myös hetken mielijohteet ja mainonta tehostuvat netissä, esimerkiksi kynnys pikalainoihin ja kulutukseen laskee. Nettikaupassa on helpompi painaa ostoskoriin klik, varsinkin kun rahatkin ovat vain numeroita ruudulla, niistä on helpompi luopua. Psykologiassa on myös näyttöä netin vaikutuksesta illuusioiden herkempään uskottavuuteen.

Maailmanlaajuisesti internet tavoittaa vain n. 30% maailman väestöstä. Netin kehittyessä koko ajan tehokkaammaksi, samalla tietoyhteiskunnan ja kehittymättömän yhteiskunnan välinen kuilu kasvaa.

Pedofiilit, rikollisuus, epätieto, aggressio, masentuneisuus, syrjäytyminen, pornografia, uhkapelit, riippuvuudet, silmävaivat , huonoryhtisyys, ja mitä kaikkea…Mihin kaikki ongelmat ovat kadonneet, kun netti saa paalupaikan yhteiskunnassamme? Suomalaiset lapset hallitsevat eurooppalaisista parhaiten digitaaliset taidot, ja kuuluvat 25 muun maan joukkoon ”korkea käyttöaste, joitain riskejä” luokituksen alle. Ollakko ylpeä vaiko huolestunut…? Kaikella hyvällä on varjopuolensa. Netinkäytön laajetessa kaikkialle, kaiken aikaa ja kaiken ikäisille, tulisi sen kehittäjien ottaa myös sen tuomat riskit vakavammin, jotteivat sen hyvät puolet jää huonojen peittoamiksi. Verkot ja turvallisuus -tulosalueen johtajan, Timo Lehtimäen mukaan netti on ”haavoittuvainen”, mutta manuaaliseen järjestelmään ei ole paluuta. Miksei muita riskejä tuoda esille puhuttaessa netin kehityksen suunnasta, ja miksi kehityksen suuntana on lähinnä nopeus eikä turvallisuus?

Tulevaisuudestakin osataan jo tietotekniikan puolesta sanoa sen verran, että viimeistään vuonna 2014 laskut maksetaan ainoastaan e-laskuina tai suoramaksuina poikkeuksetta ympäri Suomen, 2015 Suomessa toteutetaan vähintään 200 miljoonan euron laajakaista hanke, joka kattaa sadan megan bittinopeuden 2km päähän asutuksesta laajalti ympäri Suomen valokuitukaapelin avulla (mitä tämä koko lause sitten ikinä tarkoittaakaan) ja että arviolta vuonna 2020 ylioppilaskirjoitukset suoritettaisiin sähköisesti.

Kiinnostavaa on, millaisia terveysriskejä tietotekniikasta ilmentyy, esim. kun netti ja teknologia kulkevat kehityksen rinnalla nuoruudesta vanhuuteen. Tätähän ei olla vielä voitu tutkia. Entä mitä jo nyt puhutuille vuorovaikutustaidoille tapahtuu, nähdäänkö käsialoja taikka kaunokirjoitusta enää kauaa, kun kaikki siirtyy ruudulle? Kuinka pitkälle netinkäyttö johdattaa rikollisuuden, kenen henkilötiedot vuotavat seuraavaksi nettiin? Entä milloin olemme itse täysin vastuussa kaikesta tiedonhankinnastamme? Tuntuu ettei kukaan edes halua yrittää vastata.

Kuinka pitkälle internet maailmamme vie? Tuleeko raja koskaan vastaan? Annetaanko meille edes vaihtoehtoja toimia verkon ulkopuolella? En ymmärrä miksi halpuus ja nopeus asettavat painavat syyt muuttua virtuaalikansaksi. Meillä ei ole kiire ja rahaakin tuntuu kulutusyhteiskunnassamme olevan riittämiin, ainakin ennen ”Laajakaista 2015” hankkeen toteutumista.

Äitini tulee mitä ilmeisimmin olemaan viimeinen Suomen kansalainen, joka ei tiedä tietokoneen ja internetin eroa. Hän ei tiedä oikeastakaan muutakaan tekniikan maailmasta, vaikka tietokone on ollut osana talouttamme 90-luvun lopulta alkaen. Autan äitiä laskujen maksamisessa mielelläni jatkossakin, ja vastaanotan kiltisti hänelle tarkoitetut sähköpostimainokset eri yrityksiltä. Teen sen itseasiassa enemmänkin palveluksena kuin avunantona, vaikka edellämainittu Timo Lehtimäki toteaakin eräässä haastattelussa: ”–netistä pois jättäytyminen ei ole edes kannanottona kovin kestävä, sillä kaikki suomalaiset ovat jo netissä. Halusivat tai eivät”. Korjaan, siis eivät onneksi ihan kaikki.

Lopuksi kiitos internetille juttuni julkaisusta. Sanomalehdissä kun mielipidepalstalla tila on niin rajoittunutta, ettei lukijoiden piiriin pääsemisen todennäköisyydet ole kovinkaan suuret. On hyvä että netissä kaikilla on vaikutusvaltaa ja mahdollisuus avoimiin mielipiteisiin. Hyödyntäkää tämä ja kommentoikaa !