Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Näyttelijänalku

Ilmari Huhtala
Blogit Megafoni 19.5.2011 18:10

Moni nuori tekisi mitä vain päästäkseen näyttelemään elokuviin ja tv-sarjoihin. Monet ravaavat kymmenissä koekuvauksissa- tuloksetta. Olkoon Suomen taide-elämä miten kansainvälistä ja tasokasta hyvänsä, ei siihen pääseminen elokuva-alalla ole helppoa!

Nuorten rooleihin valitaan usein esimerkiksi ohjaajan tuttu. Suhteilla pääsee pitkälle vaikka varsinaiset näyttelijänlahjat puuttuisivatkin. Olen kuullut tapauksesta, jossa eräs tyttö uhrasi paljon aikaansa pyrkiessään päärooliin. Hän pääsi koekuvauksista ja kaikista sen jälkeisitä osioista läpi. Lopulta vain hän ja yksi toinen tyttö olivat jäljellä. Molemmat olettivat tietenkin jommankumman heistä saavan osan. Toisin kävi- viikkojen studiolla ravaamisen jälkeen rooliin päätettiin mieluummin ottaa eräs kuuluisa nuori näyttelijätär jättäen nämä kaksi uutta potentiaalista kykyä kuin nallit kalliolle.

Pelkäävätkö tuotantotiimit uuden näyttelijän pilaavan elokuvan taiteellisen luonteen ja kassatulot, sillä yleensä suomalaisissa elokuvissa näkyvät aikuistenkin rooleissa samat naamat. Itse en ole elokuviin pyrkinyt, mutta olen huolissani niiden nuorten puolesta joiden itsetunto vain murenee pala palalta, kun soittoa kuvausryhmiltä ei tule.

Tietysti leffoihin pyrkii paljon nuoria ja osa heistä on lahjattomia, mutta eikö uusien hyvien kykyjen kokeilu olisi mielenkiintoista, vai tuudittauvatko suomalaisen draamantuottajat vain silittelemään tuttujensa päitä ja kehumaan, että tässä vasta on fantastinen näyttelijänalku!

Ilmari Huhtala

Keskustelu

Kuten sanotaan: huipulle on pitkä matka. Jokainen tähti on ollut ennen tähteyttään tuntematon eikä lainkaan suuruus. Kärsivällisyyttä!

Mitäs omituista tässä on? Ei Hollywoodissakaan isompiin leffoihin oteta pystymetsästä tai teatterikoulusta täyttä tuntemattomuutta – box office on sen verran tärkeää.

Lisäksi osatuottajat/rahoittajat kysyvät aina ekana uusista elokuvasuunnitelmista ”who’s in it” – kuka siinä näyttelee.

Elokuva-alalle pääseminen ei ole tosiaan helppoa juurikin siitä syystä, että niin moni haluaa sinne. On mielestäni epäreilua sanoa, että nuorten rooleihin valitaan usein ohjaajan tuttu. Jos ohjaaja on yli 30-vuotias ja rooliin etsitään esimerkiksi 15-vuotiasta, on epätodennäköistä, että ohjaajalla olisi kovin monia tuon ikäisiä tuttuja, etenkään sellaisia, jotka osaavat näytellä. Siksi koekuvauksia järjestetään. Koekuvaukset ovat kalliita järjestää, vaikka niihin osallistuville näyttelemään haluaville ei korvausta maksetakaan. Kuitenkin paikalla töissä olevat ihmiset, tilat, kalusto, sekä aika joka nauhojen purkamiseen käytetään, maksaa. Niitä ei siis järjestetä huvin vuoksi. Esimerkkejä elokuvista joiden päärooliin on valittu suurelle yleisölle tuntematon näyttelijä ei ole vaikea keksiä. Oma esikoisohjaukseni Elokuu (Eppu Pastinen ja Lina Turkama), Hyvä poika (Samuli Niittymäki ja Anna Paavilainen), Napapiirin sankarit (Jussi Vatanen), Sisko tahtoisin jäädä (Ada Kukkonen ja Sara Melleri), Jos rakastat (Chike Ohanwe ja Elli Vallinoja)… Lista jatkuu. En halua sanoa, että olet väärässä – mainitsemasi kokemus on toki inhottava, ja saa epäilemään koko järjestelmän olevan mätä. Asiat eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia.

Suomessa tuotetaan todella vähän elokuvia ja televisio-ohjelmia. Erityisesti televisiopuolella rahaa on niukasti ja aikataulut tiukkoja. Kokemattoman ihmisen valitseminen rooliin on ohjaajan ja tuottajan näkökulmasta aina riski. Jos näyttelijäntyö ei toimikaan ja aikataulun ja kuvaustilanteen paineet lyövät nuoren lukkoon, ovat vaihtoehdot vähissä. Siksi monet turvautuvat kokeneen näyttelijän valitsemiseen, ja se on ihan ymmärrettävää. Kuitenkin on muistettava, että kokeneetkin näyttelijät ovat joskus näytelleet sen ensimmäisen kerran, ja joku on antanut heille sen ensimmäisen mahdollisuuden.

Koekuvaustilanne on haastava ja stressaava kameran molemmin puolin. Näyttelijä haluaa saada roolin ja päästä näyttämään taitonsa. Ohjaaja haluaa löytää rooliin juuri oikean näyttelijän, sen, joka nostaa käsikirjoittajan keksimän hahmon irti käsikirjoituksen sivusta ja tekee tästä oikean ihmisen. Jokaista roolia voi näytellä vain yksi näyttelijä (paitsi Kauniissa ja rohkeissa), joten kaikki paitsi yksi koekuvauksiin osallistuvista joutuvat pettymään.

Aika jonka näyttelijäksi haluava käytti koekuvauksissa ei ole kuitenkaan hukkaan heitetty. Jos haluat näyttelijäksi, käytä hyväksi jokainen mahdollisuus näytellä. Koekuvaukset ovat sellaisia, samoin kuin teatterikerhot, vapaat teatteriryhmät ja elokuvien avustajatyöt. Teatterikorkeakouluun pyrki tänä keväänä 1000 ihmistä, 12 valittiin. Avoimien koekuvauksien kautta täytettäviin päärooleihin pyrkii järjestään yli 500 näyttelijää, jopa tuhansia. Muutama valitaan. Luvut ovat masentavia ja jatkuvat pettymykset nakertavat itsetuntoa. Siksi itsetuntoaan ei voi ripustaa muiden hyväksynnän varaan. Mahdollisuus näytellä korttelin kesäteatterissa on yhtä arvokas kuin mahdollisuus näytellä pitkän teatterielokuvan pääroolissa. Molemmat ovat samassa mitassa samaa työtä; pyrkimystä vaikuttaa katsojaan tunteen tasolla, ja luoda katsojalle uskottava kuviteltu todellisuus. Vakuuttaa tämä siitä, että se mitä kerrotaan, on totta. Jos elokuvaroolia tavoittelee mistään muusta syystä, on edessä pelkkiä pettymyksiä, vaikka roolin saisikin. Tämä kannattaa näyttelijäksi haluavien muistaa. Ja jos roolin joskus saa, kannattaa omalta osaltaan huolehtia siitä, että rannalle jääneet näyttelijät joutuvat lopullisen tuotoksen nähdessään todeta, että oikeaan osoitteeseen meni.

Pidän itse ohjaajana suuressa arvossa uusien lahjakkuuksien tuomista esille ja pyrkimystä uudistaa kotimaisen elokuvan kasvoja. Olen itse saanut tehdä vasta yhden pitkän elokuvan, ja yrittänyt siinä toteuttaa tätä periaatetta. Dome on kunnostautunut tällä osa-alueella erityisen tehokkaasti. Tuoreus ja kokemattomuus eivät välttämättä kuitenkaan kulje käsi kädessä. Suomessa on satoja erinomaisia ammattinäyttelijöitä teattereissa joille ei juurikaan kamerarooleja tarjota. Tässäkin on tuottajilla ja ohjaajilla petraamisen varaa.

Yhteenvetona siis, että blogimerkinnän anekdootit kuulostavat varsin tavalliselta tilanteelta. Mainittujen tyttöjen pitäisi kuitenkin ottaa erittäin hyvänä merkkinä se, että he olivat mukana lopullisessa valinnassa, vaikka tappio koituikin ”kuuluisalle” (ei sikäli, että tällä asialla olisi mitään merkitystä) näyttelijättärelle. He ovat siis vähintäänkin yhtä hyviä kuin tämä henkilö! Seuraaviin koekuvauksiin kannattaa lähteä kahta isommalla innolla. Ohjaajat halki Suomen ovat heti valmiita ottamaan kunnian loistavasta uudesta näyttelijädebyytistä.

Loppuun piristävä anekdootti. Tiedän tapauksen, jossa pitkän elokuvan päärooliin oli satojen ehdokkaiden jälkeen ehdolla enää kaksi. Ohjaaja joutui tekemään raastavan päätöksen kahden todella lupaavan nuoren näyttelijän välillä. Rannalle jääneelle hän lupasi, että he tulevat vielä tekemään töitä yhdessä. Tällainen lupaus on näyttelijän helppo ottaa vain kohteliaisuutena, joka tuskin merkitsee mitään. Kuitenkin kun ohjaajan seuraavan elokuvan käsikirjoitus valmistui, hän soitti tälle näyttelijälle, ja kertoi kirjoittaneensa hänelle roolin siihen, ison, käytännössä pääroolin. Rooliin ei koekuvattaisi muita jos näyttelijä sen ottaisi. Hän tietenkin otti. Ilman lupaa en uskalla kertoa mistä elokuvasta on kyse, mutta se on ollut jo elokuvateatterilevityksessä kautta maan, ja näyttelijän suoritus sai ylistäviä arvioita. Koekuvauksiin meneminen kannattaa aina!

Näitä luetaan juuri nyt