Mutti soosia ja yhdys sanoja koko kansalle

Profiilikuva
Blogit Megafoni
Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Nuorten Ääni -toimitus tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

”Toisen serviisin mielen kohotus biisi!”

”Ota kastike sivuun, sekoita joukkoon 0,5dl parasta neitsyt oliiviöljyä mitä saat. Älä keitä enää. Se tuo täyteläisyyden soosiin. #soosi”

”aamu ja yöpuhde. ennen iltavuoroa murussa. kirjoitan #arkiruokaa #kirja #kaikillehyvää”

Keittiömestari Henri Alén on kansalle tuttu. Kokin työnsä ohessa hän jakaa 16 000:lle seuraajalleen reseptejä sosiaalisessa mediassa ja kehottaa ihmisiä ostamaan hyllyt tyhjäksi Mutti-tomaattimurskasta. Rempseästi kirjoittava Alén on saanut somekokin arvonimen, mutta media-ammattilaiseksi hänen kielenhuoltonsa on huonossa jamassa.

Heikko kieliasu on herättänyt myös asianmukaista närkästystä. Esimerkiksi Henri Alén Oikein -tili julkaisee Alénin twiittejä korjattuina. Näistä Alénin fanit pahoittivat mielensä pitäen kommentteja kiusaamisena. ”Ei se haittaa, hyvää hän vain tarkoittaa!” he puolustelevat. Oikeinkirjoitusta tärkeämpää faneille on se, että sanoma on ymmärrettävissä.

Ymmärtäminen on tässä kuitenkin pahasta, sillä standardimme kirjoitettuun kieleen rapistuvat.

Turhanpäiväinen nillittäminen ja pilkunviilaaminen ovat erityisen tärkeitä juuri nyt, sillä sanomamme leviävät laajemmalle kuin koskaan ennen. Sosiologi Manuel Castells kuvaa muutosta henkilökohtaisen joukkoviestinnän käsitteellä: mediasisältöjen tuottajan ja kuluttajan välinen raja on hämärtynyt.

Nyt kuka tahansa voi tuottaa sisältöjä ja saada niille laajan yleisön sosiaalisessa mediassa. Helsinkiläiskokki saa liberaaliudellaan ja puujalkahuumorillaan kielivirheet anteeksi, sillä kielioppia tärkeämpää on luontevuus. Huonokielisyyskään ei vie uskottavuutta, jos on muutoin viihdyttävä.

Somekokki ei kuitenkaan ole ainoa syntinen; me kaikki olemme langenneita. Huono kieli on luonteva ilmaisutapa nopeassa viestittelyssä Facebookissa ja WhatsAppissa. Kieliasu ei enää ole nuukaa, ja suvaitsemme puutteellistakin kieltä kaverin kiireessä naputellussa tekstarissa. Tässä ei sinällään ole vikaa, sillä kahden kesken huonoa kieltä voi toki käyttää.

Kielen rekisterien hallinta on kuitenkin arkiviestinnän kautta katoamassa. Missä voin jättää isot alkukirjaimet pois, milloin oikoluen? Kirjoitamme samalla älylaitteella tekstarien lisäksi twiitit ja sähköpostit. Silmä on jo tottunut, ja huono ilmaisu leviää.

Kaikkien julkisuuteen kirjoittavien ei tarvitse olla media-ammattilaisia, mutta someviestintää ei voi enää tehdä vasurilla kieliasu hutiloiden. Ei etenkään silloin, kun viestit tavoittavat kaveriporukan ulkopuolisen yleisön. Laajalle leviävä, virheellinen kieli rapauttaa jo entisestään falskia kuvaamme siitä, mikä on hyväksyttävää kirjoittamista.

Tämän vuoksi meidän tulisi olla armottomia herra Alénille. Hän saa luvan opetella kirjoittamaan yhdyssanansa oikein ja näyttää somevaikuttajana esimerkkiä koko kansalle.