Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Musiikkimaku ei muuta ihmistä

Oona Honkamaa
Blogit Megafoni 15.10.2013 13:00

”Sano joku hyvä bändi tai artisti, mitä tykkäät kuunnella.”
”One Direction on hyvä.”
”Mä luulin, et oot hyväkin tyyppi, mut nyt kun kerroit ton, tajusin olevani väärässä.”

Onko tämä oikein? Saako näin kohdella muita ihmisiä? Ei todellakaan!

Minulle itselleni on myös käynyt esimerkin tavoin. Tuntuu yhtä pahalta joka kerta. Miksi ihmiset eivät ymmärrä, että erilainen musiikkimaku ei muuta mitään?

Musiikkimaun arvostelemiseen ei ole oikeutta. On väärin kohdella tuolla tavoin ihmisiä, jotka eivät ole tehneet mitään ikävää kenellekään. Heillä on vain erilainen musiikkimaku, mutta heitä kiusataan ja heille ilkeillään sen takia.

Vaikka naurattekin ilkeän kommentin perään, se ei tee kommentistanne sen kevyempää kuin se, että te ette nauraisi. Myöhemmin sanotte, että ”se oli vain läppä, älä ota tosissasi”. Ei se ihan niin mene.

Miten tälläistä asiaa pystyisi ehkäisemään? Ensinnäkin, te, jotka kohtaatte koko ajan tällaistä käytöstä, älkää jääkö asian kanssa yksin. Vaikka olisitte kuinka ujoja, avatkaa suunne ja sanokaa miltä teistä tuntuu.

Minä tein niin kerran. Sanoin suoraan, etten siedä sellaista kohtelua. Kuuntelen itse mitä haluan. Sen jälkeen nuo henkilöt, jotka olivat paikalla, eivät ole sanoneet mitään musiikkimaustani.

Pyytäkää hyvä ystävä tueksenne. Se on hyvän ystävän velvollisuus. Hyvä ystävä tukee, auttaa ja tässä tapauksessa myös hyväksyy sen, mitä musiikkia kuuntelet. Hyvä ystävä tietää, että musiikkimaku ei vaikuta mihinkään asiaan mitenkään.

Ja toiseksi, erityisesti te, jotka arvostelette muiden musiikkimakua. En usko, että toisen musiikkimaun hyväksyminen rajoittaa teidän elämäänne mitenkään.

Toinen kuuntelee One Directionia, toinen Rammsteinia. Mitä sitten? Hyväksytään toisten musiikkimaku siinä missä vaatetyylikin, koska ne eivät muuta ihmistä mitenkään.

Oona Honkamaa

Keskustelu

Kyllä toisten musiikkimaun arvostelemiseen on oikeus. Sen voi tietysti tehdä fiksulla tai hölmöllä tavalla. Ja siihen arvosteluun saa tietysti vastata, tarvittaessa samassa tyyli- ja äänilajissa jossa se esitettiin. Hyvässä tapauksessa aikaan saadaan kiinnostava keskustelu, ehkä jopa värikäs väittely. Huonossa tapauksessa tietysti päädytään juupas-eipäs-sä-oot-ihan-dorka -tasolle.

Muuten – mitä ovat ne One Direction ja Rammstein?
Entä, joutuuko vaikeuksiin jos tarjoaa vaihtoehdoiksi Brahmsia tai Bachia?

Miksi tämä kirjoitus piti ylipäätään kirjoittaa?

Kuuntelen minäkin Jethro Tullia, Bachia, Pink Floydia ja Kurt Weillia kyselemättä kenenkään mielipiteitä. En vaan kysy niitä mielipiteitä.

Näitä luetaan juuri nyt