Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Muista pyhittää lepopäivä

Jimi Holmberg
Blogit Megafoni 23.9.2013 14:35

Pyhän määritelmä on nykymaailmassa kyseenalainen, mutta minulle muutamat
asiat ovat pyhiä. Yksi niistä on sunnuntai.

En sovi sunnuntaille oikeastaan
koskaan mitään, ja ainoat pakolliset asiat, jotka joudun tekemään, ovat mieluusti
vain koulutöitä. Haluan, että päivä on hallinnassani ja saan itse päättää, mitä
puuhailen.

Mielestäni on hyvin tärkeää, että viikossa on edes yksi päivä, joka
mahdollistaa tällaisen toiminnan. Koska sunnuntai on viikon viimeinen päivä,
haluan pyhittää sen pääasiassa sille, mitä haluan ihan itse tehdä. Jos minua
tällöin täysin oma-aloitteisesti kiinnostaa vakka pyöräily, lähden pyöräilemään.
Pääasia on se, että saan itse valita, mitä teen.

Sunnuntai on siis usein lukittu
lepopäiväksi, josta luovun vain pitkin hampain ja hyvin tärkeässä
tilanteessa.

Minusta onkin outoa, että tätä joutuu selittelemään. Joudun selittelemään
ihmisille, miksen halua tavata heitä. Jos sanon, että haluaisin tänään vain
istuskella kotona tai vaikka lukea kirjaa, sitä ei hyväksytä vastaukseksi. Vastauksia luullaan tekosyiksi, joilla yritän peittää sitä, etten halua nähdä kyseistä
ihmistä. Ratkaisuksi minun pitäisi kehittää itselleni jotain varsinaista
”tekemistä”, mikä ei oikeasti ollut suunnitelmissa.

Laiskuus ja luppoaika nähdään tarpeettomina. Jos jollakulla on viikossa
vapaata aikaa, pitäisi siihenkin sulloa jotain tai silloin pitäisi opiskella.
Mielestäni asian ei kuuluisi olla näin – jokaisella tulisi olla aikaa omalle
itselleen.

On hyvä asia, että mediassa valistetaan ylisuorittamisen ja
vapaa-ajattoman elämän haitoista. Se ei ainakaan ole toimiva keino, jos
kohkataan nuorison laiskuudesta. Itselleni ainakin tulee tälläisistä uutisista
heti sellainen fiilis, että teen liian vähän ja minun tulisi tehdä enemmän.
Tietenkin saa raportoida nuorten uupumuksesta, mutta syyllistäminen tulisi
jättää pois.

Tämä ei koske vain nuoria. Riippumatta siitä, millaiset
työajat ovat, tulisi jokaisen saada mahdollisuus levätä ainakin yhden päivän
verran viikossa. Ajatus siitä, että kaikki pitäisi täyttää jollain aktiviteetilla on
suoraan sanottuna typerä. Ihmisten tulisi suoda toisilleen omaa aikaa ja olla
ymmärtäväisiä, jos joku haluaa puuhailla itsekseen.

Minä ainakin haluan lähteä maanantaina kouluun virkeänä ja latautuneena, enkä
pysty siihen, jos olen joutunut olemaan jatkuvassa kiireessä. Uskon, että tätä
vaatii moni muukin. Siksi mielestäni ihmisten tulisi muistaa pyhittää omat
lepohetkensä ja kunnioittaa toisen lepohetkiä.

Jimi Holmberg

Keskustelu

Tässäpä tavallista harvemmin esilletuotua näkökantaa yhä kiireisemmäksi, itsekeskeisemmäksi ja sekulaarisemmaksi menevässä yhteiskunnassa. Rauhoittuminen ja hiljentyminen ei näytä olevan enää muotia, ja niihin tiloihin pääseminen tarvitsee todellakin yksilökohtaisia päätöksiä ja ratkaisuja. On myös hyvä pitää kiinni ainakin joistain perinteistä, jotka perustuvat myös ihmisen psykofyysiseen rentoutumiseen ja levon tarpeeseen arkiviikkojen välillä. Kirjoittajalle on syytä nostaa hattua lepopäivän pyhittämisen tarpeellisuuden esillenostamisesta – nykyisinkin. Sen voi itse kukin tehdä omilla tavoillaan. Tärkeintä lienee, että omalla kohdallaan pysähtyy rauhoittumaan arjen rutiineista ja hälinästä. Ja eipä olisi pahitteeksi myös palauttaa mieleen vaikkapa oman elämisensä merkitystä ja arvoja siinä samalla.

Näitä luetaan juuri nyt