Muista pyhittää lepopäivä
Pyhän määritelmä on nykymaailmassa kyseenalainen, mutta minulle muutamat asiat ovat pyhiä. Yksi niistä on sunnuntai.
En sovi sunnuntaille oikeastaan koskaan mitään, ja ainoat pakolliset asiat, jotka joudun tekemään, ovat mieluusti vain koulutöitä. Haluan, että päivä on hallinnassani ja saan itse päättää, mitä puuhailen.
Mielestäni on hyvin tärkeää, että viikossa on edes yksi päivä, joka mahdollistaa tällaisen toiminnan. Koska sunnuntai on viikon viimeinen päivä, haluan pyhittää sen pääasiassa sille, mitä haluan ihan itse tehdä. Jos minua tällöin täysin oma-aloitteisesti kiinnostaa vakka pyöräily, lähden pyöräilemään. Pääasia on se, että saan itse valita, mitä teen.
Sunnuntai on siis usein lukittu lepopäiväksi, josta luovun vain pitkin hampain ja hyvin tärkeässä tilanteessa.
Minusta onkin outoa, että tätä joutuu selittelemään. Joudun selittelemään ihmisille, miksen halua tavata heitä. Jos sanon, että haluaisin tänään vain istuskella kotona tai vaikka lukea kirjaa, sitä ei hyväksytä vastaukseksi. Vastauksia luullaan tekosyiksi, joilla yritän peittää sitä, etten halua nähdä kyseistä ihmistä. Ratkaisuksi minun pitäisi kehittää itselleni jotain varsinaista ”tekemistä”, mikä ei oikeasti ollut suunnitelmissa.
Laiskuus ja luppoaika nähdään tarpeettomina. Jos jollakulla on viikossa vapaata aikaa, pitäisi siihenkin sulloa jotain tai silloin pitäisi opiskella. Mielestäni asian ei kuuluisi olla näin – jokaisella tulisi olla aikaa omalle itselleen.
On hyvä asia, että mediassa valistetaan ylisuorittamisen ja vapaa-ajattoman elämän haitoista. Se ei ainakaan ole toimiva keino, jos kohkataan nuorison laiskuudesta. Itselleni ainakin tulee tälläisistä uutisista heti sellainen fiilis, että teen liian vähän ja minun tulisi tehdä enemmän. Tietenkin saa raportoida nuorten uupumuksesta, mutta syyllistäminen tulisi jättää pois.
Tämä ei koske vain nuoria. Riippumatta siitä, millaiset työajat ovat, tulisi jokaisen saada mahdollisuus levätä ainakin yhden päivän verran viikossa. Ajatus siitä, että kaikki pitäisi täyttää jollain aktiviteetilla on suoraan sanottuna typerä. Ihmisten tulisi suoda toisilleen omaa aikaa ja olla ymmärtäväisiä, jos joku haluaa puuhailla itsekseen.
Minä ainakin haluan lähteä maanantaina kouluun virkeänä ja latautuneena, enkä pysty siihen, jos olen joutunut olemaan jatkuvassa kiireessä. Uskon, että tätä vaatii moni muukin. Siksi mielestäni ihmisten tulisi muistaa pyhittää omat lepohetkensä ja kunnioittaa toisen lepohetkiä.