Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Mitä yhteistä on Nokialla ja lihateollisuudella?

Ina Mikkola
Blogit Megafoni 27.3.2011 16:05

Vastaus: Epätoivo. Yritysten vastaisku kilpailevia yrityksiä ja aktivisteja kohtaan on käynnistynyt.

Kun Apple vie kaikki asiakkaat älypuhelimellaan, koittaa Nokia pelastaa tilanteen uudella mainoskampanjallaan. Taustalla on kaksi taktiikkaa. Ensimmäinen niistä vetoaa suomalaisiin, suomalaisuuteen ja kansallisuuteen. On kansallisteko ostaa Nokian puhelin ja maanpetos olla ostamatta. Taustalla saattaa olla ajatus, että kansallismielisten arvojen ollessa nousussa saadaan ainakin perussuomalaiset ostamaan Nokian puhelimia. Jotta vedottaisiin myös kansainvälisesti ajatteleviin nuoriin ja elegantteihin ihmisiiin, kampanjaan on otettu mukaan suomalaisia ja suhteellisen nuoria menestyjä: huippumalli Suvi Koponen, vaate ja -kenkäsuunnittelija Minna Parikka, sekä lumilautailija Eero Ettala.

Itse tunnen kampanjaa kohtaan lähinnä myötähäpeää. Varsinkin kun lukee mainoslauseita, joissa korostetaan Nokian puhelimen merkitystä suomalaisen menestyjän arjessa: ”Menestys tuntuu parhaalta jaettuna. Nokia C7 -puhelimella Suvi säilyttää yhteyden ystäviinsä arjen kiireessä.” Suville kävisi varmaan yhtä hyvin iPhone.

Nokian hoidellessa kilpailijoitaan laaduton ruokateollisuus yrittää pelastaa mainettaan. Ruuan alkuperää, laatua ja eettisyyttä on kritisoitu monesta suunnasta niin aktivistien, taitelijoiden, puolueiden kuin kolumnistienkin toimesta. Tutkimusten, järjestöjen kuvaamien videoiden ja journalistisen työn tuloksena on käynyt ilmi, että ruokaa tuotetaan epäeettisesti, eikä se ole sitä mitä luvataan. Esimerkiksi lihasta suurin osa ei olekaan kunnollista lihaa, vaan jänteitä ja luunpalojaja, joidenka mausteena on tetrasykliiniä. Ruoka on lisäksi täynnä lisäaineita vahvistamassa tai korvaamassa ruuan alkuperäistä makua. Kaikki tämä on kaukana alkuperäisyydestä ja on epäterveellistä. Ruuan laatuun ja aitouteen tosin osaa moni lihateollisuuden ja roskaruuan edustaja vastata ovelasti.

McDonald’s painottaa mainoksessaan, että hampurilaisten lihapihvit ovat 100% naudanlihaa. Mutta miten on edes mahdollista, että pihvi pysyy kasassa ilman muita ainesosia kuin lihaa? Ja miten on mahdollista, että halvoilla hinnoilla myytäessä liha voisikaan olla järin laadukasta? Kalan ja kanan valmistajat kerrotaan McDonaldsin nettisivuilla, mutta naudanlihan alkuperää en löydä. Sivuilla kerrotaan, että jäljittäminen ei ole ongelma. Miksi valmistuspaikka ei sitten lue suoraan sivuilla tai mainoksessa?

Oudoin mainoksen väitteistä on kuitenkin säilöntä- ja lisäaineettomuus. Pihvin kohdalla se voi pitää paikkansa, mutta sämpylöissä ja ranskalaisissa on aivan varmasti säilöntäaineita. Mainoksessa ei myöskään kerrota, kuinka raa’asti ravintola teurastaa esimerkiksi kanoja muslimien toiveesta. Olisi myös ihana kuulla selitys, miksi kyseisessä kampanjassa on karhu? Itse en ainakaan ole tajunnut karhun funktiota, mutta kai se on sitten jotenkin hauska.

Atria puolestaan haluaa tuoda ”vähän luksusta elämään”. Leikkeet maistuvat mainosten mukaan oikein lihaisilta, kun lihapitoisuus on jopa 95%. Ja miettikää, kuinka ekologista on, kun pakkauksen voi kierrättää jopa pahvinkeräyksessä. Voi sillä sitten hyvittää lihan syöntinsä kätevästi. Eniten kuitenkin epäillyttää tuotteen kuvaus:

”Palvikinkun mureuden ja mehevyyden takaavat aidon savusaunan ihanteelliset olosuhteet, jossa leppähalon antama täyteläinen savu ja lämpö kypsyttävät lihan pitkään hauduttaen.”

Haluaisin nähdä, kuinka kinkku valmistetaan. Atrialla tuskin on liutaa savusaunoja, jossa kinkku saa rauhassa kypsyä. Todellinen maku saadaan varmasti aikaan jollain aivan muulla.

Ja sitten mennään kotitilalle. ”Tervetuloa Kariniemen vastuulliselle kotitilalle.” Halutaan luoda vaikutelma, että siellä ne kanat mukavasti kirmaavat pienen kotitilan nurmikolla, jossa niitä hellitään. Nettisivut korostavat, että täällä tuotetaan ”paikallista ruokaa ympäristöä kunnioittaen”. Sivut ovat täynnä pehmeän lämpimiä videoita hempeällä musiikilla varustettuna, joilla vakuutetaan eettisyyttä ja ekologisuutta. Yhdessä videossa kerrotaan suomalaisten kanojen hyvästä terveydentilasta, mutta silti videolla satoja kanoja on ahtaasti halogenilampuilla varustetussa hallissa. Ei järin mukavalta tai luonnolliselta näytä, vaikka kuinka kanoilla olisi kivempaa ja terveempää kuin muualla. Ja luulisi tyhmemmänkin tajuavan, että kun kanoja tuotetaan, se ei lähtökohtaisesti ole eettistä. Liika vakuuttelu tuntuu muutenkin syövän itseään. En kiellä etteikö osa asiasta olisi totta, mutta eihän Kariniemen itsensä tuottamaa materiaalia voida ottaa vastaan puolueettomana totuutena. Kariniemi kun voi tehdä videoista juuri sen näköisiä kuin itse haluaa.

Ja koska vintage on niin in, niin Kariniemi on ottanut myös sen linjakseen. Kas kun eivät kutsu pihvejään kotikanavintagepihveiksi. Tv-mainoksessa retrotyylillä ja lämminhenkisesti sisutetussa kodikkaassa keittiössä Kariniemen fani, vintageneito Inkeri (fiktiivinen hahmo), kokkailee minuuttipihviä ja kertoo, kuinka tuntee vastuunsa ja kuinka hänellä on ihanteita. Valmiiksi valmistettu minuuttipihvi ei ole ruoka, joka on vastuullista tai jonka valmistamisen taustalla on ihanteita.

Toisessa Kariniemen videossa taas samaan ”dokumentaariseen” tyyliin nugettifani kertoo perinteiden kunnioittamisesta. Toivon tosissaan, ettei kukaan syö lihaa perinteen vuoksi, eikä mene siihen halpaan, että mainoksien ihmiset olisivat todellisia ja oikeasti jotakin mieltä. Myös esimerkiksi Jaffa käyttää äärimäisen hämäävää dokumentaarista tyyliä, jossa ”pullonkerääjä” kertoo harrastuksestaan.

Kilpailijoiden vastustamisen ja lihateollisuuden lisäksi eniten kuitenkin kukoistaa viherpesu. On hienoa, että paljon kemikaaleja ja halvinta kangaslaatua käyttävä H&M on ottanut tavoitteekseen käyttää tuotteissaan luomupuuvillaa, mutta en silti voi olla nauramatta liikkeen kangaskassille, jossa lukee ”I love Organic”.

Monen yrityksen mainoskampanjoista käy ilmi epätoivoisuus ja läpinäkyvä maineen, sekä oman mätäisyyden pelastelu. Tämän lisäksi tapahtuu myös jatkuvaa lain rikkomista katteetomilla lupauksilla silmäripsistä hiuksiin.
Ja vaikka kuinka yritysten touhu onkin naurettavaa, niin tekee mieli sanoa, että tyhmin on se, joka ostaa.

Ina Mikkola

Keskustelu

”Suville kävisi varmaan yhtä hyvin iPhone.

Atrialla tuskin on liutaa savusaunoja, jossa kinkku saa rauhassa kypsyä. Todellinen maku saadaan varmasti aikaan jollain aivan muulla.”

Kuinka vihjailevaksi voi kirjoitsutyyli mennä. Syytä tai ole syyttämättä. Tällaiset varmaan- ja tuskin-ilmaukset kertovat, ettei kirjoittaja ole hankkinut tosiasioita kantojensa perusteluksi. Onko kyse laiskuudesta vai siitä, ettei sopivia tosiasioita löytynytkään? Vihjailevan ”argumentoinnin” ongelma on se, ettei kohde voi puolustautua. Kun et esitä verifioitavia väitteitä, ei väitteitäsi voi myöskään kumota.

Ainakin Huhtahyvän savupalvikinkussa savun maku on lisäaine. Katsokaa vaikka pakkauksesta.

Joko tosiaan uskalletaan julkisesti kritisoida myyttiä suomalaisesta puhtaasta ruoasta?

Lihakarjan kasvatuksessa käytetään täälläkin geenimanipuloitua soijaa. Sen kaikkia negatiivisiä vaikutuksia ei vielä tunneta. Esim. tautien vastustus ja suvun jatkamis kyvyt heikkenevät.
Mutta USA:n nöyristely estää Suomessa terveen kritiikin tässäkin asiassa.

hm.. Sivukaupalla kiihkeää anti-Suomi räiskintää alalle kuin alalle. Jotenkin tökkii tuokin vaikka tarkoitus lienee saavuttaa omalle kriittisyydelleen ihailua.

Näitä luetaan juuri nyt