Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Mitä tehdä väliinputoajille?

Robert Sundman
Blogit Megafoni 16.6.2010 05:00

Tuhannet suomalaisnuoret saavat tänään tiedon siitä, mihin suuntaan heidän opintiensä peruskoulun päättymisen jälkeen jatkuu. Toiset kiljuvat innosta ja toiset kokevat karvaita pettymyksiä, mutta on myös niitä, joita koko kouluttautuminen ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tilastokeskuksen mukaan seitsemän prosenttia vuonna 2006 peruskoulunsa päättäneistä yhdeksäsluokkalaisista ei hakeutunut jatkokoulutukseen syystä tai toisesta. Seitsemän prosenttia on siedettävä määrä, mutta silti liikaa.

Syrjäytymisestä puhutaan jatkuvasti. On käsitetty, etteivät maahanmuuttajat ole ainoita eivätkä pitkäaikaisimpia sosiaalihuollon vakioasiakkaita. Väliinputoajista veronmaksajat saavat pitkäkestoisen riesan.

Sen sijaan, että voivotellaan suomalaisnuorten kohtaloa, voitaisiin miettiä, mistä syrjäytyminen aiheutuu ja miten se voitaisiin konkreettisesti estää.

Suurin osa väliinputoajista on poikia. Jotkut väittävät, että kouluissa pojat eivät saa olla poikia ja koko järjestelmä on suunniteltu hyvän sisäänlukutaidon omaavia tyttöjä varten. Voi tietenkin olla, että peruskoulu on turhan suorituskeskeinen ympäristö, jossa kaikki eivät pärjää. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä. Peruskoulua kannattaisi viedä suuntaan, jossa kaikkia oppimisen muotoja käytettäisiin hyväksi. Sukupuolen perusteella arvioiminen ja jaottelu kun ei kuulu nykyajan yhteiskuntaan.

Koulutusasioissa myös laki rahaa auttamattomasti perässä, sillä oppivelvollisuuteen kuuluva oppimäärä ei riitä takaamaan työnsaantia nykypäivänä. Asiat ovat muuttuneet järjestelmän luomisen jälkeen. Kilpailu työmarkkinoilla on auttamattoman kovaa.

Ainoastaan oppivelvollisuutensa suorittanut ja muutenkin ehkä huonosti motivoitunut ihminen on varmasti Kelan luukulla käsi ojossa, ei työtä tarmolla hakemassa. Työntekijöiden veroprosenttia nostetaan ja toisille elämä on yhtä sluibailua.

Varteenotettava ratkaisu olisikin pidentää oppivelvollisuutta kymmeneen vuoteen niin, että lukioon tai ammatilliseen koulutukseen hakeutumattomat jatkaisivat erityistuen- ja ohjauksen parissa, ammattistarteissa. Jos motivaatiota ei tämänkään jälkeen löydy, on valtion ja Kelan kannustettava näitä nuoria enemmänkin auttamaan itseään ja laskea maksettavia tukirahoja. Kun elämän realiteetit lyödään pöytään, luulisi kadonneenkin motivaation pikkuhiljaa löytyvän.

 

Robert Sundman

Keskustelu

Voisihan näitä onnettomia väliinputoajia ja luusereita ruveta heti koulujen päätyttyä ja jäätyään ilman jatkokoulutuspaikkaa palkkaaamaan julkiselle sektorille tai firmoihin sopivan pientä yhteiskunnan tai firman antamaa palkkaa tai korvausta vastaan erilaisiksi palveluassistenteiksi tai kisällioppilaiksi ammatti-ihmisten työpareiksi tai pieniin työporukoihin. Missäs muualla kuin oppimestarien vanavedessä sitä parhaiten tietää mitä ja miten asioita kulloinkin hoidetaaan ja osataan tehdä. Sitäpaitsi kannustava ja kypsäpersoonainen ”oppimestari” saattaisi olla muutenkin hyvä ihmissuhde tuollaisille epäselväidentiteettisille ja kiinnostuksenpuutteisille nuorille. Pahinta kait nykysysteemissä on että heidät jätetään rauhaan rahattomina ja sitä kautta pahojansa ja päihteiden käyttöä harrastamaan. Maaseudulla missä työpaikat ovat harvassa voisi puolestaan kiinnittää heitä erilaisiin miljöötöihin tai vanhusväestön tukemiseen. Niistäkin hommista saattaisi tulla motivaatiota lähteä sitten varsinaiseen koulutukseenkin aikaa myöten.

ns. omasta tahdosta väliinputoajien hyysääminen tuntuu ehdottoman epäoikeudenmukaiselta niistä, jotka käyvät koulunsa asiallisesti, haluavat opiskella ja hankkia ”oman elämän”. luusereita tullaan lähes peiton alle kurkistelemaan, huvittaiskos sinua tänään kokeilla tätä työpajaa tai huomenna tuota sinulle räätälöityä puuhapistettä, josko sitten motivoituisit. omasta luokastani osa jättäytyi omasta tahdostaan yhteiskunnan huolehdittavaksi, kun ei tiennyt mitä huvittaisi tehdä tai opiskella. me tavalliset tallaajat puursimme itsellemme ammatit, toiset jopa kaksikin ja nyt tappelemme työpaikoista. olisihan se kiva, jos sossun setä tai työkkärin täti tulisi huolissaan tarjoamaan leipää ja sirkushuveja.

Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Jonkin instanssinhan se on otettava vastuulleen isän(tai äidin) otteella nuori silloin kun mikään ei huvita nuorukaista ja hän on suunnittelemassa elämänsä pilaamisoperaatioita joko yksin peräkammarissaan tai samanmielisen jengin kanssa meuhkaamalla. Pakko on paras opettaja, muttei sitä tarvitse käyttää kaikessa voimassaan vaan järjestämällä sensisältöistä tekemistä että nuorikin kokee olevansa arvostettu ja hyväksytty sekä pysyy jonkinlaisissa rahavaroissa ja saa kodinulkopuolisia kannustavia vaikutteita. Sisukkuuden ja itsetunnon kehittymistä tulee tukea, ei latistaa.

Olen ollut vapaaehtoistyötön jo kohta neljä vuotta ja ah että vieläkin elämä maistuu! Minut kai lasketaan noihin väliinputojoihin, enpä ole lukion jälkeen töitä tehnyt tai koluja käynyt. Ja kylläpä siitä muut saa valittaa, nostan tukia ja elän muiden kustannuksilla, haha!

Itse kuitenkin olette syyllisä tähän! Kuten ehkä olette huomanneet, on tässä maailmassa mahdotonta elää ilman rahaa. Tälläkin hetkellä elän minimi määrällä, minulla on vain kot, ruuan saan aina jostain muualta.
Nykyään kun kaikki maksaa ja yteisöstä ei ole hajuakaan! Mielummin olisin ilman tukia, mutta olisin kuollut jos en mitään rahoja saisi.

Mitkä kuuluisi olla ihmisten perusoikeuksia, ruoka, koti, yms, joutuu niistä nykyään maksamaan. Itse mielummin tuottaisin itse ruokani ja tekisin huolehtisin itse toimeentulosta suoralla tavalla. Nykyään on tämä maailma kuitenkin ahdettu täyteen kaikkia aivan turhia työpaikkoja jossa ihmiset joutuvat raatamaan! Oi voi kun ihmiset ymmärtäisivätkään miten turhanpäiväistä heidän työnsä onkaan ja keskittyisivät olennaiseen.

Minä olen väliinputoaja ja ylepä siitä! Te voitte varalleni suunnitella mitä haluatte, mutta se olen kuitenkin minä joka elämästäni päättää!

Tämä on kyllä mielenkiitnoinen aihe. Minusta oppivelvollisuutta ei tulisi pidentää, vaan tehostaa. Valinnaisuutta tulisi lisätä – kohtuuden rajoissa tietenkin, että kaikile tulee samanlainen peruspohja kuitenkin. Peruskoulu ei sinänsä valmista työleämään, vaan tulevia opintoja varten, joten pelkällä peruskoulun päättötodistuksilla on vaikea pärjätä.

Aika hyvin kylläkin eri opiskelutapoja käytetään hyväksi, ainakin meidän koulussamme. Kuultua, kirjoitettua, nähtyä, koettua ja keksittyä on tullut eri tunneilla. Ehkä opettajankoulutuslaitoksella tulisi enemmän rohkaista auskultantteja vapaampaan opetustyöhön, eri metodien käyttöön, ja ennen kaikkea opettamaan vaikeidenkin tapausten käsittelyä kattavammin.

Näitä luetaan juuri nyt