Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Mitä jos koulu olisikin yhteisö?

Ina Mikkola
Blogit Megafoni 3.2.2010 18:53

Nuorten hyvin- ja pahoinvointia käsittelevä asiantuntijoiden esitys toteaa seuraavaa: ”Luokkakoko ja ryhmän pysyvyys ovat keskeisiä hyvinvoinnin elementtejä.” Asiantuntijat pohtivat tänään esityksen tiedotustilaisuudessa muun muassa sitä, pitäisikö luokkien kokoonpano pyrkiä pitämään mahdollisimman samana alakoulusta yläkouluun siirryttäessä.

On hyvä, että asioita pohditaan suuren asiantuntijaraadin kesken. Tutkimustulosten pinnallinen pohdinta ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan syventymistä johtopäätöksiin sekä käytännön ratkaisuja.

Pysyvä ryhmä ei automaattisesti ole hyvä asia. Liian pitkä aika samassa ryhmässä voi pikemminkin olla haitaksi lapselle tai nuorelle ja estää kehitystä silloin, jos esimerkiksi joutuu ryhmän ulkopuolelle. Ryhmän pysyvyys on hyvä asia vain niin kauan kuin ryhmä toimii ja jokaisella ryhmän jäsenellä on hyvä olla siinä.

Ryhmän tärkein elementti on yhteisöllisyys – jokainen onnistuminen riippuu yhteistyöstä ryhmän sisällä. Ryhmällä pitää myös olla yhteinen tavoite, joka pitää ryhmää kasassa. Ryhmästä pitää muodostua merkityksellinen kaikille sen jäsenille. Ilman ryhmää yksilö ei onnistu tavoitteissaan ja ilman yksilöitä ryhmä ei voi toimia.

Yhteisöllisyyden tunne muodostuu myös siitä, että ryhmä toimii ja tekee yhdessä. Esimerkiksi koulussa keskustelemalla asioista ja tekemällä asioita tunnilla ryhmä toimii yhdessä. Tällä hetkellä suurin osa kouluista ei toimi näin. Oppilaiden pitäisi myös opettaa toisiaan. Opettajan tehtävä luokassa olisi pitää huoli siitä, että jokainen oppii muodostamaan mielipiteitä, pääsee osallistumaan keskusteluun ja yhteiseen tekemiseen sen sijaan, että opettajan tehtävänä on olla ainoa, joka luokassa puhuu.

Oppituntien tavoitteena ei pidä olla koko historian tai matemaattisten kaavojen pakkotunkeminen jokaisen oppilaan päähän, vaan se, että tunnilta jää edes jotakin olennaista ja syvällisempää käteen. Oleellisempaa sisällön suhteen on kertoa siis oppilaille, mistä ja miten tietoa jostakin aiheesta voi hankkia lisää koulun tarjoaman perustiedon pohjalta, sillä nykyään tieto vanhenee nopeasti ja faktat muuttuvat. On myös epärealistista olettaa, että kaikki, mitä koulussa opetetaan jäisi muistiin nykyisillä metodeilla. Jokaiselle tunnille pitäisi olla mukava tulla edes ryhmän takia, vaikka oppiaine ei olisikaan oma suosikki. Tosin myös uusi aine voi alkaa kiinnostaa, jos opetustyyli on luovaa ja osallistavaa. Kun taas opetukseen saa osallistua itse, nuori saa mahdollisuuden vaikuttaa ympäristöönsä. Samalla nuori kokee, että hänen tekemisillään on oikeasti merkitystä. Avoimuus niin ikään lisäntyy.

Kun yhteisöllisyys vallitsee oppiaineesta ja kurssista riippumatta, ei ole väliä, kuinka kauan tietty ryhmä on kasassa. Tärkeintä on, että sen ajan kun ryhmä on kasassa, se toimii hyvin. Tällöin oppilaille jää hyviä kokemuksia useammasta eri ryhmästä. Valinnanvapaus oppiaineiden suhteen säilyy ja samalla pystytään ylläpitämään yhteisöllisyyttä. Moniin erilaisiin ryhmiin osallistumisen kautta nuoresta tulee sosiaalinen, aktiivinen, rohkeampi ja valmiimpi maailmaan.

Koulujen opetusta on siis muutettava ja yhteisöllisyyttä lisättävä sen sijaan, että ryhmien pysyvyyttä pidennettäisiin tämän hetkisestä. Muutoksien tekeminen oppituntien sisältöihin ja tapaan toimia on ennaltaehkäisevää toimintaa nuorten pahoinvoinnin ja syrjäytymisen suhteen. Eikä se maksa muuta kuin pienen korjausliikkeen koululaitoksessa ja asenteissa.

Lue myös SK:n juttu Koulutussuunnittelua aivokuvien avulla:”Pojat kehittyvät henkisesti tyttöjä hitaammin”.

Ina Mikkola

Keskustelu

Kaikkihan sen ovat tienneet että kouluja käydään täysin tyttöjen ehdoilla, joten tähän asiaan tässä epätasa-arvon luvatussa maassa on turha odottaa parannusta, mitä huonommin pojat pärjäävät ja voivat sen vahingoniloisempaa tytöistä ja naisista tulee. Kuinkahan moni poika ja mieslahjakkuus on mennyt täysin hukkaan Suomessa, sitä voi moni miettiä.

heh he. Mitä on yhteisöllisyys? Ai sitä että keskustellaan yhdessä, ja kaikilla on kivaa..heh.

Koulussa on lapsia, jotka riitelevät ja kiusaavat toisiansa, se on ihan tavallista yhteisöllisyyttä, opitaan kato vastustamaan muita ja kehitetään samalla omaa minäkuvaa.

Ei uskois, että kirjoituksen on kirjoittanut nuori. Sen verran kovaa paatosta meinaa tulee.

Ja mitenkähän historian ja matemaattisten kaavojen ”faktat” muuttuvat…? On ne ajat muuttuneet sitten minun peruskouluni, ku matikan säännöt ja historiakin ovat muuttuneet..heh

Ja kuka olettaa, että kaikki mitä opetetaan jää muistiin yms…Korkeintaan kirjoittaja.

Ihmejuttuja täällä sk:oon netissä.

Moro heh,

Yhteisöllisyys muun muassa sitä, että keskustellaan yhdessä ja että on pääosin kivaa. Sellaista, että tuntee kuuluvansa johonkin ja sillä mihin kuuluu on merkitystä. Kyllä yhteisössä on sillloin joku vika, jos jotkut siellä koko ajan kiusaavat toisiaan. Eikä kiusaamisessa ole mitään hyvää, eikä se ole tarpeellista Voi sitä minäkuvaa muutenkin rakentaa ja kannattakin. On eri asia se, että jos on riitoja ja erimielisyyksiä, mutta tälläiset tilanteet voi ratkaista muutenkn kuin esim. Kiusaamalla ja väkivallalla.

Ehkä laitoin toho vähä huonot esimerkit noista oppiaineista. Ehkä matemaattiset faktat ei niin paljon muutu tosiaan, mut niitä yritetään määrällisesti pakata aika paljon päähän ja niitäkin voidaan kekata lisää. Mut itseasiassa historiasta löydetään koko ajan uutta tietoa ja historiakaan ei ole aina niin kiveen kiejoitettua ja totta. Historia on tarinaa, jonka joku on jostakin näkökulmasta kirjoittanut. Järkevämpää olisi yhden näkökulman sijasta tarkastella ja juuri keskustella eri näkökulmista. Ja tarkastella myös jostakin muusta kuin länsimaisesta perspektiivistä.

Eniten ehkä oppiaineista muuttuu yhetiskuntaoppi, biologia, maantieto, kemia, fysiikka, psykologia yms. Ja kyllä jokaisen oppiaineen sisältö muuttuu edes jollakin tavalla. Koulukirjoja päivitetään koko ajan.

Mähän en juuri oleta, että kaikki jäisi muistiin. Ööö. mistä sä ton repäsit? Ja myös siinähän se onkin, jos kukaan ei oleta, että kaikki tieto jäisi päähän vaan pikemminkin murto-osa siitä, niin mitä järkeä sitä kaikkea infoa on sitten opettaa?

Että hehhe hhheeehhhehhhee hhheee vaan.

Kirjoitat: ”On myös epärealistista olettaa, että kaikki, mitä koulussa opetetaan jäisi muistiin nykyisillä metodeilla.” Kun kirjoitat näin, oletat että joku olettaa, että kaiken opettamisen pitäisi jäädä päähän kyseisillä metodeilla.

Eli kuka olettaa?

Voi voi. Olet kyllä ymmärtänyt koulun tavoitteet aika jännästi. Ja kaiken kukkuraksi laitat psykologian opit ihan uusiksi oppimisesta ja minäkuvasta. Lapset kiusaavat toisiaan, se on ihan ok. Niille pitää vaan sanoa, että soo soo, niin ne kato tietää, ettei näin saa toimia.

Joo-o, olet oivaltanut, että asiat muuttuvat, hyvä. heh he

Koulusysteemin ainoa ja vakava ongelma on se, että se on rakennettu opettajan (”valistavan aikuisen”) auktoriteetti-identiteettiä varten. Roolipeliksi ja hierarkiatasoiksi.

Muutoksia ei tehdä, koska systeemin päämäärä on luoda illuusio, jossa kiltit oppilaat ovat opettajia varten, opettajan ammatti-identiteettiä ja yhteiskunnallista statusta varten. Eli opetusstrategia korostaa opettajan vitaalista tärkeyttä ja ”absoluuttisen” tiedon kvantitatiivisen määrän tärkeyttä.

Systeemi ei ole oppilaita varten, oppilaiden tarpeita varten – vaan oppilaat ovat systeemiä varten. Oppilaat muokattavia, opettajat muokkaajia.

Laatu ja sovellettavuus ei ole tärkeää vaan yhä vain se määrä.

Omituinen fantasia määrästä, kvantitatiivisesta opetuksesta, jolla mitataan opettajan kyvykkyyttä, tuomiovaltaa ja oppilaiden sokeaa oppimisen testattavuutta hyvin lyhytkestoisesti.

Se, kuinka ”opetettu” on omaksuttu esimerkiksi vaikkapa 6 kk päässä oppimistapahtumasta, ei kiinnosta opetusministeriötä lainkaan.

Onko standardisoitu koulumaailma opettajia vai oppilaita varten?  Aikuisten pätemistä, virkamiesten suunnitelmien mukaan runnomista vai oppilaiden mahdollisuuksien huomaamiseksi ja potentiaalin toteuttamiseksi? Onko ”erilainen oppilas” aina uhka ja harmi systeemin rajaamalle opettajalle?

Tyttöjen ikäkausikehityksen olennainen osa on samaistuen omaksua oma identiteetti hoivaajahahmon mielenliikkeistä. Pojan turvalliseen kehitysprosessiin kuuluu taas aikainen, koetteleva ja välillä aggressiivinenkin irtiotto kontrolloivasta äitihahmosta. Nämä ovat aika selkeitä psykologisia kehitysprosesseja enemmistölle.

Suorituskeskeisen opettajan ja tytöille ominaisen tottelevan ihanneoppilaan luonnoton, toisiaan ruokkiva korruptoiva suhde ja passiivisen tottelevaisuuden epäinhimillinen sykli on yhteiskuntapoliittisesti vaarallinen – ja huomaamaton prosessi.

http://finnsanity.blogspot.com/2009/11/feminismi-sukupuolineutraali-tasa-arvo.html

Heh,

Niin no joku näköjään olettaa, jos koko ajan opetetaan määrällisesti niin paljon. Ja kysyn edelleen, että jos kukaan ei oleta, miksi niin siis tehdään?
Itse olet tainunt ymmärtää aika jännästi, jos olet tolla tasolla, että lapsille sanotaan soosoo ja kaikki on taas hyvin.

Arhi Kuittinen,

Vaikka aika kärjistävästi pointtisi tuot esille, olen todella samoilla linjoilla kanssasi. Tällä hetkellä ja oikeastaan aina on ollut niin, että koulu on olevinaan oppilaita varten, mutta todellisuus ja arki puhuu aivan toista. Aina löytyy myös todella hyviä opettajia, jotka toimivat oikeasti oppilaita varten, mutta on myös niitä, jotka luulevat toimivansa oppilaita varten, mutta eivät todellakaan toimi. Monesti on aivan sama menisikö kouluun vai ei, koska samat asiat voi lukea kirjasta. Luokalla ja opettajalla ei ole mtn merkitystö ja näinhän juuri ei pitäisi olla. Koululla pitäisi olla oikeasti muukin rooli kuin huono tiedonvälittäjä. Ei ihme ettei kouluun jaksa kukaan mennä.

Kirjoitin: ”Niille pitää vaan sanoa, että soo soo, niin ne kato tietää, ettei näin saa toimia.”

En kirjoittanut, että kaikki on hyvin…heh.

Mitä luulet, kuka opettaa lapsille mikä on oikein ja mikä väärin? Oisko se yhteisö? Vanhemmat? Koulu? Kulttuuri?

On totta, että koulussa vietettään paljon aikaa, ja sen vuoksi koululla on suuri vastuu. Muttei koulua, perhettä yms asiota kannata lähteä pilkkomaan osiin yhteisön nimissä. Ne ovat kaikki sitä. Yhteisö opettaa yhteisöllisyyttä. Haukut väärää puuta. Koko suomalaisen kulttuurin pitäisi muuttua, ei pelkästään koulun. Yhteisöllisyys on aika epämääräistä tossa sun kirjoituksessa.

Miten koulu voi opettaa yhteisöllisyyttä, jos sen edustuma ympäristö, kulttuuri ja yhteuskuntajärjestelmä ihannoivat yksilöä.

Muutos lähtee muualta kuin koulusta. Ehkä näistä sinun kirjoituksista, kunhan jaksat miettiä hiukan pitemmälle noita sun ajatuksiasi.heh

Hienoa että puhutaan koulun rakenteista ja käytänteistä kun puhutaan hyvinvoinnista! Ne ovat usein asioita joista ei saa puhua, koska koulut ovat järjestäytyneet aikuisten työpaikoiksi (Lainaus Lea Pulkkiselta).

Yhteisöllisyyttä voidaan ihan oikeasti ryhmissä edistää, vieläpä niin että se on myönteistä. Se vaatii osaamista ja aikaa. Siis myös pysyvyyttä.
Koulun tehtävä on kasvattaa aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen sanoo Perusopetuslaki. Se tarkoittaa varmasti että on opittava ne taidot joilla voi myönteisesti toimia yhdessä muiden kanssa. Ihan varmana myös oppii paremmin yhdessä kuin yksin.

Näitä luetaan juuri nyt