Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Miksi ikävöidä Halmetta?

Ville Eklund
Blogit Megafoni 18.1.2010 14:51

10. tammikuuta luin internetistä uutisen Tony ”Viikinki” Halmeen kuolemasta. Minulle Halme oli aina persoona, jonka tempaukset riittivät pidemmänkin keskustelun sisällöksi ja huumorin lähteeksi. Suhteutumiseni tosimies- ja isänmaaimagon ympäröimään Halmeeseen on ollut aina nihkeä, ja ajattelin unohtavani miehen poismenon kuin kenen tahansa muunkin julkkiksen. Olin väärässä.

Käsittelin tapahtumaa muutaman päivän ajan iltapäivälehtien lööppisivujen ja netin loputtomien juoruvuorien lävitse. Vasta silloin tajusin, että menehtynyt ei ollutkaan minulle pelkkä vuori lihasta ja epäkorrekteja kommentteja: hän oli minulle kohde, johon suunnata närkästykseni maailman tilaa kohtaan, henkilö, josta repiä huumoria, kun maailman machoilu alkoi ottaa pottuun, ihminen, joka teksteillään tarjosi mielipiteilleni aina selkeän ja rohkean vasta-argumentin. Aloin jo ikävöidä Tony Halmetta.

Ikävöin Halmetta, koska tiedostin, ettei häneltä ollut enää odotettavissa uusia, keskustelua herättäviä edesottamuksia. En voinut enää ottaa kantaa hänen toimiinsa. Eihän arkipäiväiseen keskusteluun voi vetää vasta kuolleen ihmisen epäonnistumisia vitsin aiheeksi. Hengissä olevan kun voi sentään kuvitella puolustamaan itseään.

Harmistuksen tunteet saivat minut kiinnostumaan uudestaan tästä voimakkaasta persoonasta, jonka jokainen tuntee ainakin nimeltä. Halme oli ollut aikanaan monessa mukana. En voi olla arvostamatta ihmistä, joka on ehtinyt ja pystynyt 47 vuoden ikään mennessä työskentelemään nyrkkeilijänä, toimittajana, kirjailijana, kansanedustajana, vapaapainijana, henkivartijana, kalakauppiaana, laulajana ja kaupunginvaltuutettuna, osan aloista mainitakseni. Hämmentävintä on ajatella, että tämä moukaksi kuvailemani mies on myös menestynyt monilla kokeilemistaan aloista varsin kiitettävästi. Hänen julkaisunsa ovat myyneet tuhottoman määrän kopioita, äänisaalis oli vaaleissa valtava ja ensimmäinen puhe eduskunnassakin on saanut huomattavasti kehuja, puhumattakaan urheilupuolen saavutuksista. Kyseessä ei siis missään nimessä voinut olla mikään turha jätkä, vaikken häntä voi mielipiteittensä puolesta kunnioittaakaan.

Oudointa tässä kaikessa on tunteitteni ristiriitaisuus: yhtäaikaisesti halveksun ja ihailen henkilöä, jonka tunnen vain julkisten juorujen kautta. Kertaakaan tapaamatta, vain muiden ihmisten kirjoittamia tekstejä lukien olen muodostanut kuvan Helsingin Kullervosta, joka taistelee tietänsä eteenpäin, vahvoin mielipitein ja väärin valinnoin. Ehkä luomani mielikuva on oikea, sitä en tiedä, mutta tiedän, etten aio jättää selvitystyötäni tähän. Lisään kiinnostavien kirjojen listalleni jälleen uuden teoksen: ”Jumala armahtaa, minä en”.

 

Ville Eklund

Keskustelu

todella hyvin kirjotettu teksti! raikkaat sanavalinnat, hyvä rakenne ja selkeä luettava. laatua!

aihekaan ei ollut hassumpi. taitavaa tunteiden tulkintaa ja rohkeaa ulosantia.

Kiitos Eklundille kirjoituksesta! Se tuo oikein hyvin esille meidän nuorten miesten ristiriitaisia tuntoja Halmetta kohtaan. Monet varmasti arvostavat Halmetta juuri hyvänä läpänheittäjänä (sitä hän oli nimenomaan ennen viimeisiä vuosiaan), niitä hänen ”oikeita mielipiteitään” en itsekään arvosta.

Mutta mitä me kaikki haluaisimme olla: hyviä herjanheittäjiä.

Minäkin halveksi Halmetta. Siksi juuri halveksinkin kun olisi ehkä voinut odottaa jotain muuta, ei kai vain pelkästään saamatonta reppanaa kannata halveksia – sääliä pikemminkin. Mutta Halme ei ansainnut sääliä idiootimaisuuksillaan. En ymmärrä miksi yhden epäloogisen piripäärasistin kuolemasta on muodostunut joillekin suurmiehen poisnukkuminen.

V. Eklund kirjotti mun tuntoni melkeen pisteelleen. Oon myös kelaillu mielessäni hænen elämäntaivaltaan; monessa ehti ukko olla mukana. Ei se ilmeisestikään täys tyhjäpää ollu…

Halme ei ollut todellakaan mikään turha jätkä.

Monien mielestä ehkä on mutta ei minun mielestäni.

Epäile vaan, kyllä Jeesuskin diggaan Tuomastaan.

-Juice Leskinen

Hyvä Ville!

Kerrankin raikas ja omintakeinen juttu kaiken feministivöyhötyksen jälkeen. Tarkkailepa muuten palautettasi. Ara ja muut naiset jaksavat yhä edelleen mollata, miehiltä tulee hiukan ymmärtämystäkin poismennyttä kohtaan.

Näitä luetaan juuri nyt