Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Miks susta tuli ope?

Eden Gebra
Blogit Megafoni 19.2.2013 10:00

Luokkalaisillani on tapana esittää uusille ja joskus myös vanhoille opettajille kysymys: ”Miks susta tuli opettaja?” Lähes jokaisen tarina on samanlainen.

Peruskoulun ja lukion lempiainetta on lähdetty opiskelemaan yliopistossa. Selvää suuntaa ei välttämättä ole ollut, mutta siitä on oltu varmoja, ettei ainakaan opettajaksi opiskella. Jossain vaiheessa on vain huomattu, että opettajaksihan tästä ollaan tulossa. Sivuaineeksi on otettu kasvatustiedettä, ja opiskelun loppupuolella sijaisuudet ovat tulleet mukaan kuvioon.

Onko ajatus selkeästä työnkuvasta motivoinut enemmän kuin itse työn sisältö?

Kysyin tästä aikakauslehdessä, jossa tein työelämääntutusmisjaksoni. Toimittajat, jotka olivat opiskelleet äidinkieltä yliopistossa kertoivat, että ilmiö on tuttu. Kuulemma suurimmalle osalle entisistä opiskelukavereista on käynyt samalla tavalla.

Osaan tosin kuvitella itseni samaan tilanteeseen.

Tietenkin haluan yliopistoon opiskelemaan, sehän on hieno paikka. Tietysti lukemaan sellaista ainetta, joka on ollut lempiaineeni lukiossa. Jos sitten selviää, että työllistymismahdollisuudet ovat kapeat, saatan minäkin alkaa pitää opettajan ammattia kelpona vaihtoehtona.

Työ vaikuttaa helpolta ja tutulta ratkaisulta: olemmehan me kaikki seuranneet opettajia työssään. Opettajan työstä saa ihan mukavaa palkkaa, kesäloma on pitkä, ja työ on sosiaalista.

Haluaisin kuitenkin kysyä, kuinka moneen ammattiin oikeasti työllistyy lukemalla esimerkiksi äidinkieltä, historiaa, maantietoa, matikkaa tai kieliä yliopistossa? Paljonko on vaihtoehtoja?

Suomessa ja maailmalla pidetään arvossa sitä, että suomalaiset opettajat ovat akateemisesti hyvin koulutettuja. Ohjaava sekä kannustava opettaja tarvitsee kuitenkin työmotivaatiokseen muutakin kuin tutkinnot.

Eden Gebra

Keskustelu

Matemaatikot ja tilastotieteilijät

– opettajina kouluissa, AMK:ssa (myös yliopettajia useita), yliopistossa (paljon ja
monipuolisesti)
– rehtoreina (paljon)
– biostatistikkona sairaalassa
– biometrikkona tutkimuslaitoksesa
– assistenttina yliopistossa
– tutkijana tutkimuslaitoksessa, yliopistossa
– matemaatikkona teollisuudessa, pankissa, vakuutuslaitoksessa
– ohjelmistosuunnittelijana
– suunnitteluinsinöörinä
– kirjailijoina
– kunnanjohtajina

Katsoin Oulun yliopiston matemaattisten tieteiden laitoksen alumneista 225 alumnia. Luettelen
muutamia ammattinimikkeitä (monia on useita, en toista):
Kunnanjohtaja
Tullihallituksen tulliylitarkastaja
Järjestelmäasiantuntija
Suunnittelija opintohallinnossa
Veroasiamies
Asiakaspäällikkö
Tutkija
Erikoissuunnittelija
Freelancer
Ohjelmistosuunnittelija
ATK-suunnittelija
Software Specialist
Projektipäällikkö
Suunnittelija
Ohjelmistotekniikan lehtori AMK
Palveluneuvoja (pankissa)
Test applications engineer
Järjestelmäsuunnittelija
Tuotevastaava
Yliopettaja AMK
Amanuenssi
Vakuutusmatemaatikko
Konsultti (SAS Institute Oy)
Hed of Sub region HR
Biostatistikko
Tietoturva-asiantuntija
IT-kehittämispäällikkö
Principal Engineer
Laatupäällikkö
Aktuaarijohtaja (Kuntien eläkevakuutus)
Vanhempi ohjelmistosuunnittelija
Biometrikko
Kehittämiskonsultti
Senior Analyst (Danske Bank)
Specialist
Matemaatikko (Valtiokonttori)
Trader (Maltalla)
Johtava neuvonantaja (Suomen Pankki)
Yrittäjä (TietoKaira)
Senior Design Engineer
Henkilöstöpäällikkö
Myyntijohtaja
Software Architect
SVV Designer
Manager
Senior IPR Specialist
jne.

Hyviä kysymyksiä. Yliopistoissa opetetaan paljon sellaisia asioita, joita on vaikea suoraan hyödyntää työelämässä, ellei satu päätymään kyseisen alan tutkijaksi tai opettajaksi. Kuten edellä kommentoineet kertovat, esim. matematiikka ei ole tällainen ala, vaan sitä tarvitaan kaikkialla, ja matemaatikko on tervetullut miltei mihin tahansa yritykseen tai julkiselle sektorille tekemään asioita, joita on yliopistossa oppinut, joskin yleensä käsiteltävät ongelmat ovat yksinkertaisempia kuin ne mitä yliopistossa tuli vastaan. Samoin esim. ekonomi tai juristi voi hyödyntää oman alansa osaamista lähes missä tahansa.

Yliopisto-opiskelussa työllistymisen kannalta tärkeää ei kuitenkaan ole vain se, minkä alan on valinnut pääaineekseen. Yliopistossa opetellaan tieteellistä ajattelua ja tieteellistä raportointia, ja nämä taidot ovat keskeisiä hyvin monenlaisissa tehtävissä, joihin ei kaikkiin edes ole olemassa omaa koulutuslinjaa. Tällöin työn sisältö opitaan tekemällä ja työnantajan ohjauksessa, ja taustalla olevat opinnot tarjoavat ikäänkuin työvälineet työn nopeaan omaksumiseen ja menestyksekkääseen, uutta luovaan suorittamiseen.

Esimerkiksi ohjelmistotalo tarvitsee tietenkin tietotekniikkaa opiskelleita palvelukseensa, mutta sille saattaa olla eduksi, jos asiakaskontakteihin ja ohjelmistosuunnitteluun osallistuu myös ihan muita asioita opiskelleita ihmisiä. Tiedän itse erään tällaisen yrityksen, jossa työskentelee mm. teologeja sekä pari germaanista filologiaa opiskellutta.

Peruskoulun alaluokkien opeksi käy seminaaripohjakin ja kurikin pysyisi parempana, kun ei liikaa teoretisoitaisi eikä sovellettaisi ihan kaikkia elämän kokemusta vailla olevia ns. tieteellisiuä tutkimuksia.

Yliopisto on tiedekorkeakoulu. Nimensä mukaiset ammattikorkeakoulut ovat erikseen. Yliopiston pääasiallisena tehtävänä on tuottaa erityisosaajia eri yhteiskunnan aloille sekä luoda uutta tietoa sekä tutkia erilaisia kohteita, joista tietoa saamalla voidaa viedä yhteiskuntaa eteenpäin ja oppia tuntemaan ympäröivää todellisuuttamme paremmin. Yliopistossa vain harvassa koulutuksessa saa suoraan pätevyyden johonkin ammattiin. Tällaisia ovat mm. luokanopettajankoulutus sekä lääketietteellinen.Yliopistoon ei kannata vain pyrkiä, koska se on ”hieno paikka”.

Tekstissä ei missään vaiheessa huomioida, että suuri osa opettajista ( luokanopettajat sekä lastentarhanopettajat) ovat opiskelleet koko yliopistouransa ajan pääaineenaan kasvatustiedettä tai kasvatuspsykologiaa eikä suinkaan vain sivuaineena. Joten suuri osa opettajista ei ole vain ajautunut ammattiinsa sattumalta vaan ovat joutuneet pohtimaan kovasti tulevaisuuttaan sekä näkemään valtavasti vaivaa päästäkseen sisälle haluamaansa koulutukseen ( Helsingissä on suhteessa koulutukseen hakijoiden määrään vaikeampi päästä sisälle luokanopettajankoulutukseen kuin lääketieteelliseen tai oikeustietteelliseen). Myös väittämäsi hyvästä palkasta on virheellinen sillä ei opettajan palkoilla herroiksi elele ja harvalla korkeasti koulutetulla alalla on samanlaista määrää vastutaa suhteessa palkkaan. Tämä epäsuhtaisuus toteutuu varsinkin luokanopettajien sekä lastentarhanopettajien kohdalla. Näillä opettajilla täytyy myös olla suhteessa parhaimmat didaktiset sekä pedagogiset taidot ( niitä painotetaankin suuresti koko opintojen ajan ) sillä varsinkin esi-ja alkuopetuksessa luodaan se ehdottoman tärkeä pohja oppilaan pärjäämiselle koulussa.Monet luokanopettajat lukevat itselleen pitkänsivuaineen jostain opetettavasti tuntiaineesta esim. historiasta tai yhteiskuntaopista, joka mahdollistaa myös opettamisen ylä-asteella.
Opettajan työ ei ole myöskään vain leppoisan sosiaalista toimintaa. Tästä osoituksena useat tutkimukset, jotka kertovat karua kieltä opettajien jaksamisesta työssään. Varsinkin monet uudet opettajat pohtivat työn vaihtamista toiseen ei niin stressaavaan. On siis hieman hölmöä maalailla kuvia helposta ja hyvä palkkaisesta ammatista, kun totuus on hyvin toisenlainen. Toki opettajien lomat ovat pidemmät kuin muualla, mutta tässäkin asiassa todellisuus ei ole tarua ihmeellisempää eikä opettajat vietä koko kesäänsä rannalla makoillen vaan sinne kouluun palataan kyllä hyvissä ajoin ennen oppilaiden tuloa. Opettajien työ ei myöskään lopu siihen hetkeen, kun oppilaat poistuvat luokasta. Työt jatkuvat vielä pitkälle tämän jälkeen korjaten kokeita, suunnitellen opetusta ja istuen erilaisissa kokouksissa sekä vanhempien kanssa keskustellessa.

Kirjoittajan toivoisi ottavan hieman paremmin selvää opettajan ammatista sekä yliopiston luonteesta ja tarkoitusperiaatteista.

Nelmi nimimerkillä ei ole selkeästi minkään tason käsitystä oppetajan ammatista tai siitä mitä yliopistossa opettajaksiopiskeleville opetetaan ja miksi.

Vader, olet oikeassa, mutta sinulta taisi mennä ohi tämän blogin idea. Siis että kirjoittajalta ei voida vaatia syvällistä perehtyneisyyttä aikuisten maailmaan, vaan hän tarjoaa meille ikkunan nuorten ajatusmaailmaan.

Näin saattoi päästä käymään. Pahoittelut. Iso käsi myös Sk-toimitukselle siitä, että tällainen blogi on tänne laitettu.

”Haluaisin kuitenkin kysyä, kuinka moneen ammattiin oikeasti työllistyy lukemalla esimerkiksi äidinkieltä, historiaa, maantietoa, matikkaa tai kieliä yliopistossa? Paljonko on vaihtoehtoja?”

Vastailin jo tuolla aikaisemmin, mutta kun näin televisiosta tieteiskirjailija Hannu Rajaniemen, juohtui mieleeni, että hän on työllistynyt kirjailijaksi lukemalla matematiikkaa ja fysiikkaa. Samoin toinen viime aikoina julkisuudessa ollut kirjailija Antti Leikas. Leikas toimi myös kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana. Matematiikan opiskelu pätevöittää ajattelemaan.

Tiedän monia henkilöitä, jotka ovat aloittaneet matematiikan opiskelun siksi, että halusivat opettajiksi, mutta ovat päätyneet muihin ammatteihin. Omatkin suunnitelmat siltä osin muuttuivat.

Vader kirjoitti: ”Myös väittämäsi hyvästä palkasta on virheellinen sillä ei opettajan palkoilla herroiksi elele ja harvalla korkeasti koulutetulla alalla on samanlaista määrää vastutaa suhteessa palkkaan. Tämä epäsuhtaisuus toteutuu varsinkin luokanopettajien sekä lastentarhanopettajien kohdalla.”

Ei ole virheellinen, vaan ainoastaan puolitotuus. Esimerkiksi lukion matikanopet tienaavat keskimäärin noin 4000 €/kk ja ammattikorkeakoulun tekniikan alalla saa muutaman ikälisän jälkeen sen 5000 €/kk ja viimeisten ikälisien jälkeen vajaa 6000 €/kk. Kyllä se on hyvä palkka, jos sen suhteuttaa työn vaativuuteen ja työsuhteen pysyvyyteen.

Lastentarhanopettajilla on huono palkka, myönnetään, eikä luokanopettajan palkassakaan ole hurraamista. Toisaalta: kirjastoalalla on vielä huonommat palkat, ja silti sitä työtä tehdään, ja aika harva kirjastotyöntekijä palkastaan valittaa.

”Jos matematiikka on tärkeää (ja niin varmasti on), yhtä tärkeää on matematiikan opetus. Matemaatikot, jotka eivät alennu kertomaan tiedoistaan suurelle yleisölle, ovat verrattavissa monimiljönääreihin, jotka eivät anna mitään hyväntekeväisyyteen.” – Paulos, J.A. (suom. Klaus Vala): Numerotaidottomuus.

Matematiikka ansaitsisi suurempaa arvostusta mediassa ja kansan keskuudessa. Luulen, että harva lukiolainen tietää, miten tärkea osa matematiikalla olisi – alasta riippumatta – hänen jatko-opinnoissaan, jos hän osaisi matematiikkaa. Matematiikka on korkean teknologian perusta, jota tarvitaan myös yhä useammilla ns. pehmeillä aloilla kuten vaikkapa sairaanhoidossa ja biologiassa.

Käsitys siitä, että matematiikkaa pääaineena opiskelleista tulee aina opettajia, elää sitkeänä kansan keskuudessa. Matematiikkaa opiskelleiden on helppo muuntautua erilaisiin töihin. Monet niistäkin matemaatikoista, jotka eivät ole ajatelleet ryhtyvänsä opettajiksi, suorittavat pedagogiset opinnot siltä varalta, jos joskus tulevaisuudessa haluaisivatkin opettajiksi.

Toisaalta moni esimerkiksi IT-alalla työskennellyt haluaa opettajaksi. Tarvitsee suorittaa pedagogiset opinnot, jos ne jäivät suorittamatta perusopintojen yhteydessä. Heillä ainakin on tietoa matematiikan opiskelun merkityksestä työelämässä.

Matematiikkaan kannattaisi panostaa jo peruskoulun puolella. Sen ei tarvitsisi olla kovin ryppyotsaista vaan pedgogisiin seikkoihin tulisi panostaa. Miksi? Kun opiskelija lukioaineita valitessaan hylkää matematiikan liian vaikeana ja työläänä niin hän käytännössä sulkee pois suuren osan tiedekuntia.

Opettajilla kouluissa on kelpo palkat. Samoja kerran opeteltuja totuuksia toistetaan, mutta yliopistoissa on jo toista. Siellä ollaan palkkakuopassa ilman virkoja ja todellisesssa hädässä. Perusopen tuntee ehdottomista oikeassa olevista mielipiteistä, mutta mitä ylemmäs mennään, sitä enemmän tietoisuus on lisännyt joustavuutta ja erilaisten näkökulmien oivaltamista. Kouluissa tarvittaisiin lisää matikkatätejä innostamaan varsinkin tyttöjä tarttumaan pitkään matikkaan, jolloin ei tarvitsisi myöhemmin valittaa palkan pienuutta. Kellä on älliä, niin matemaattis-luonnontieteellisille aloillehan he pääsevät kunnon palkoille.

Matikkatäti ja Tapanainen nostivat esiin tärkeän asian. Monelle psykologian opiskelijalle on tullut yllätyksenä, miten tärkeä apuväline matematiikka heille on. Myös biologian ja metsätieteen opiskelijat tarvitsevat matematiikkaa. Varmasti on paljon muitakin esimerkkejä aloista, joihin hakeudutaan ”ilman matikkapäätä”, ja joilla integraalit, todennäköisyysjakaumat jne tulevat pian vastaan. Matematiikan ja myös tietotekniikan osaamista tarvitaan todella monessa!

Kiitos tästä blogista! Vaikka vain harvat vaivautuvat kommentoimaan, luulen, että monet lukevat sen.

Kuten blogista selviää, matematiikkaa harrastamattomilla ihmisillä ei ole minkäänlaista käsitystä matematikan merkityksestä nyky-yhteiskunnalle. Mitenpä olisi, koska se ei näy missään muualla kuin koulujen matematiikan tunneilla – paitsi tietysti laskuoppi. Miksi media ei tule mukaan matematiikkatalkoisiin? Miksi televisioon ja radioon ei saada matematiikkailtoja, vaikka siellä on teemailtoja jos jonkinmoista? Urheilua pukkaa joka tuutista, mutta siitä huolimatta järjestetään teemailtoja. Turha täällä netissä on ruikuttaa, koska vain harvat asianharrastajat lukevat näitä kommentteja.

Nyt pitäisi alkaa hälytyskellojen soida, sillä kansainvälisen TIMSS-tutkimuksen (Kuparinen, Vettenranta, Nissinen) mukaan laskupäät lahoavat ja jo seitsemän maata on ohittanut Suomen matematiikan osaamisessa. Pisa-turistit karkaavat sinne, minne työpaikatkin.

Tapanainen on ihan oikeassa siinä, että jo peruskoulun puolella pitää panostaa. Siellä annetaan ne perustyökalut, joita tarvitaan kaikissa jatko-opinnoissa ja työelämässä.

Nelmi hyvä. Perus luokanopettajilla sekä lastentarhanopettajilla ei ole hyvät palkat suhteessa työn vaativuuteen sekä tutkinnon tasoon. On harmillista, jos sinä olet kokenut oman matematiikan opetuksesi pelkkinä samojen totuuksien toisteluina. Matematiikka nyt vain on alkeellisella tasolla hyvin pitkälti yksinkertaisten algoritmien opettelua sekä ymmärtämistä. Nykypäivänä opettajan koulutuksessa painotetaan tutkivaaoppimista sekä oppilaiden omaa oivaltamista ja näin pyritään samaan aikaan todellista ymmärystä opetetusta asiasta sillä tutkimuksilla on todettu, että oppilaan omalla oivaltamisella saadaan aikaan parhaat mahdolliset oppimistulokset. Opettajan tehtävä on auttaa ja ohjata tätä prosessia. Perusopetuksessa myöskin painotetaan tiedon joustavaa olemusta, mutta perusopetuksen tasolla ei voida lähteä liikkeelle siitä, että kaikki on joustavaa sillä perusteet on oltava hallussa ja asioita ei voida vielä viedä liian monimutkaiselle tasolle, johtuen jo ihan oppilaiden psyykkisen kehityksen tasosta. Tyttöjen saamikseksi matemaattisten aineiden pariin tehdään kovasti töitä ja samalla pyritään murtamaan niitä vanhanaikaisia ajatusmalleja tyttöjen ja poikien aineista.

Sinulla oli hyvä pointti korkeakouluopettajien ja varsinkin yliopistojen lehtoreiden kehnosta tilanteesta sekä palkkauksesta. Onkin kovin outoa, että yliopistojen lehtorit tienaavat heikommin kuin perusopetuksen parissa toimivat kolleegansa. Myös yliopistojen välillä on suuria eroja lehtoreiden palkan suhteen.

Suosittelen sinua tutustumaan nykyaikaiseen matematiikanopetukseen perusopetuksessa paremmin ja myöskin siihen miten nykypäivänä koulututetaan uusia matematiikanopettajia peruskouluun ja lukioihin.

Näitä luetaan juuri nyt