Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Mikä ihmeen protu?

Blogit Megafoni 13.3.2019 10:35
Megafoni
Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Nuorten Ääni -toimitus tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

Emma Jännes

Usein protuleirin käyneiden oletetaan olevan punavihreitä ateisteja, hippejä tai kuuluvan LGBT-yhteisöön. Protua luullaan rippileirin vastakohdaksi, kirkko- ja uskontovastaiseksi aivopesuleiriksi, jonka osallistujista koulitaan vegaaneja, kommunisteja, pakanoita ja homoja.

Protuleirit ovat poliittisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä, joissa käsitellään laajasti yhteiskuntaan sekä nuorten elämään liittyviä aiheita monista eri näkökulmista. Leirien järjestäjät ovat vapaaehtoisia, ja yleensä itse ennen protuleirin käyneitä. Leirejä järjestetään ympäri Suomea, usein kahdeksannen tai yhdeksännen luokan käyneille nuorille.

Ensimmäinen Prometheus- eli protuleiri järjestettiin yläkouluikäisten ET-opiskelijoiden aloitteesta vuonna 1989. Rippikoulutoimintaa on järjestetty Suomessa todennäköisesti jo 1730-luvulta lähtien.  Riparilla on siis pidemmät perinteet, enemmän näkyvyyttä ja vahvempi asema kuin protulla. Nämä leirit eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.

Kävin protuleirin viime kesänä kuultuani siitä hyviä kokemuksia. En tuntenut leiriltä ketään etukäteen, mutta pienen ryhmäkoon ja hyvän ryhmäyttämisen ansiosta tutustuimme nopeasti. Leirillä ei pidetty oppitunteja, vaan leiriläisiä pyrittiin osallistamaan kaikkeen toimintaan, mm. väittelyn ja näyttelemisen avulla.

Ympäri Suomea leirille tulleet nuoret olivat ihania tyyppejä, ja kaikki tulivat hyvin toimeen, vaikka joukosta löytyi keskenään hyvin erilaisia ihmisiä. Leiriläisistä muutama kuului kirkkoon, yksi oli käynyt myös riparin ja osa oli pesunkestäviä ateisteja. Useimmat kuitenkin vasta pohtivat suhdettaan uskoon ja uskontoon – leiriltä sai hyviä eväitä myös siihen.

Sekä leiriläisten että ohjaajatiimin seurassa oli helppo olla oma itsensä, sillä kellään ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja toisistaan. Oli vapauttavaa luoda ihmissuhteita täysin “puhtaalta pöydältä” ja vapaana kaikista muualla muodostuneista sosiaalisista rooleista. Myös henkilökohtaisia asioita uskalsi jakaa, sillä leirillä oli vahva luottamus. Ohjaajat olivat hyvin joustavia, ja leirin ohjelma mukautuikin sen mukaan, mikä oli parhaaksi juuri meidän leiriporukallemme. Mihinkään ei ollut pakko osallistua – ei edes paljon puhuttuun yhteissaunaan.

Leiriviikon aikana käsittelimme monia eri teemoja, kuten eriarvoisuutta ja identiteettiä. Pohdimme jatkuvasti syitä mielipiteiden rakentumiselle ja opimme perustelemaan omia mielipiteitämme sekä kuuntelemaan toisten näkemyksiä. Tämä edisti muiden ajattelutapojen ymmärtämistä ja siten myös erilaisuuden hyväksymistä. Siksi mielestäni on tärkeää, että protulle tulisi mahdollisimman paljon keskenään erilaisia ihmisiä. Erilaisten mielipiteiden omaavien ihmisten haastaessa toistensa ajattelua asiallisesti turvallisessa ympäristössä nuoren ajatusmaailma laajenee paljon enemmän kuin samanlaisen ajattelutavan edustajien ollessa kaikesta samaa mieltä ja ajatellessa asioita aina samalla tavalla.

Pidämme leirikavereiden kanssa edelleen yhteyttä, ja tapaamme satunnaisesti. Olen tutustunut protun kautta moniin ihmisiin myös leirini ulkopuolella.

Protun käyvien nuorten määrä on kasvussa, ja ensi kesänä järjestetään 70 leiriä joille on ilmoittautunut yhteensä ennätyksellisesti yli tuhat leiriläistä. OIen itse lähdössä ensi kesänä apuohjaajaksi protulle, ja toivon kasvavan osallistujamäärän tuovan entistä monipuolisemmin erilaisia ihmisiä, jotta protusta tulisi vieläkin avartavampi ja inklusiivisempi.