Matkustamisesta jää hyvät muistot

Profiilikuva
Blogit Megafoni
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kaikki ovat joskus matkustaneet. Olipa kyseessä lomamatka rannalle Kreikkaan tai parin korttelin päähän kaverin luo. Molemmissa vaihtoehdoissa tulee vastaan erilaisia esteitä: ilmakuoppa lentokoneessa ja punaiset valot risteyksessä.

Mikä sitten on matkustamista? Onko se päämäärä vai itse matka? Mikä on parasta? Juna, lentokone, laiva tai auto, matka voi olla erilainen, mutta on ainakin yksi yhteinen asia: kotiovesta ulos astuminen ja oven sulkeminen takanaan.

Jos ajatellaan, että matka alkaa oven ulkopuolelta, avautuu monta eri matkustamisvaihtoehtoa. Jokaisella on omat kohteensa, verkostonsa, aikansa, hintansa ja elämyksensä. Yleensä ihminen yhdistelee monia vaihtoehtoja. Jos haluaa päästä vaikkapa Lontooseen, pitää saapua lentokentälle bussilla, saapuakseen bussipysäkille pitää kävellä.

Matka on kuin leikkisi palikoilla, joita asettaessa pöydälle tulee kymmeniä, ellei satoja eri vaihtoehtoja. Pitää hoksata, mikä asetelma on paras itselle. Tämän takia minä tykkäänkin reissun suunnittelusta.

Matka itsessään on osa reissua jonnekin, joten ei tarvitse valittaa takapenkiltä, että milloin saavutaan, vaan voi nauttia matkasta. Jos joku luulee, että se on mahdotonta, he eivät yritä. Paras tapa on pistää lempimusiikki soimaan ja alkaa tuijottaa ikkunasta ohikulkevia maisemia (jos et ole kuski tietysti) ja alkaa pohtia asioita siinä samalla.

Kaikilla liikennemuodoilla on sama tavoite, määränpää. Joillekin kuitenkin jotkut pienet seikat ovat syy, joka määrittää lopulta, minkä tavan liikkua valitsee: raiteilla luistelevan junan ääni, lentokoneen nousu- ja laskuvaihe tai hinta.

Ei tarvitse valittaa näytön äärellä, että nyt puhuu joku porvari, jolla on rahaa. Itse matkustan vielä, kun olen nuori ja pystyn siihen. Täten yllytän muitakin tähän hommaan, muuten tulette katumaan sitä, että ette ole matkustaneet tarpeeksi elämänne aikana. Näin käy ainakin ilmi matkajärjestäjä Sunshine.co.uk:n selvityksessä, jossa vanhoja ihmisiä kaduttaa matkustamisen vähäisyys enemmän kuin huonot ihmissuhteet (IS 21.2.2013).

Mutta ei tarvitse surra, jos ei ole rahaa tai aikaakaan. Aina voi mennä pyöräilemään lauantaiaamulla paikkaan, jossa ei ennen ollut.