Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Masentuneiden nuorten harteilla on hyvinvointivaltio – vaikka asian tulisi olla päinvastoin

Blogit Megafoni 10.10.2019 14:03
Megafoni
Megafoni - avatar
Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Nuorten Ääni -toimitus tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

Hilla Vuorinen

Alamme valua yhteiskunnassamme siihen pisteeseen, että keskiverto nuori on masentunut – tai vähintäänkin ahdistunut. Pisa-tuloksista ollaan enemmän huolissaan kuin nuorten hyvinvoinnista, ja psyykkisten ongelmien katsotaan kuuluvan nuoruuteen. Se on väärin. Ei hukassa olevaa ole mahdotonta auttaa.

Hoitoketjuista ja niiden toimimattomuudesta on puhuttu paljon. Näennäisesti apua on saatavilla, mutta kukaan ei pidä huolta siitä, että apu tosiasiassa kohtaa nuoren tarpeen.

On hyvä, että kouluissa on psykologeja, mutta yhden ruuhkautuneen palvelun varaan ei voi nuorta jättää. Valinnanvaraa ei myöskään ole – joskus henkilökemiat psykologin kanssa eivät välttämättä kohtaakaan. Oman ja ystävieni kokemuksen mukaan, ahdistukseen ja unettomuuteen tarjotaan lääkkeeksi melatoniinia ja kirkasvalolamppuja. Monesti ongelmien juureen ei päästä käsiksi.

Vaikka nuorten ahdinko ei jonkun empatiahermoon osuisikaan, on asialla myös taloudellinen puoli. Nuorten mielenterveysongelmat ovat juuri se kansantauti, joka sahaa yhteiskuntamme tukipilareita. Ei ole varaa laittaa enää yhtäkään nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle, sillä tulevaisuudessa pulaa veronmaksajista on jo tarpeeksi. Miksi ihmiset innostuisivat tekemään lapsia, jos he kokevat, että nuoret voivat pahoin ja heistä ei kukaan pidä huolta?

Tilastoja nuorten pahonvoinnista on riepoteltu julkisuudessa pitkään. Päättäjien pitää ottaa vastuualueet toimeliaisiin käsiinsä, ei pidä tyytyä vain yksinkertaisesti toteamaan asioiden olevan pielessä. 

Nuorten kriisi on nyt pinnalla mediassa, kuten vanhustenkin tilanne oli vähän aikaa sitten. Yksi auttamistoimi ei kuitenkaan oikeuta unohtamaan koko ongelmaa. Vanhusten lailla nuoret tarvitsevat apua monilta eri tahoilta – ei voida olettaa, että ongelmia ei voida parantaa, sillä kaiken vallan nähdään olevan ylimpien kerrosten käsissä. Se on vain laiskuuden oikeuttamista.

Me nuoret sen sijaan voimme kaikki puhua niidenkin puolesta, jotka eivät itse siihen pysty. Voimme auttaa ottamalla mielenterveysongelmat vakavasti, mutta samalla tehden niistä puhumisen kynnyksen matalammaksi. Joskus paras apu ongelmiin voi löytyä ihan siitä läheltä, kun huolet osaa ottaa puheeksi ajoissa.