Blogit

Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Maahanmuuttajakiintiöt – toivo vai turmio?

Blogit Megafoni 29.10.2011 06:34
Sasu Ölander

Pääkaupunkiseudun vanhemmat (HS, 20.10.2011) kannattavat maahanmuuttajakiintiöitä kouluihin. Puoluekartalla vain vihreät vastustavat kiintiöitä. Muissa puolueissa enemmistö kannattaa kiintiöitä tai mielipiteet eriävät puolueen sisällä. Vanhemmat toivovat, että kouluissa olisi kantasuomalaisenemmistö. Ideaa perustellaan maahanmuuttajien häiriökäyttäytymisellä ja suomen kielen oppimisvaikeuksilla.

Pelkojen takana on mielestäni usko siitä, että kantasuomalaislapset oppisivat vääränlaisia arvoja ja käyttäytymisnormeja maahanmuuttajilta. Vaikka unohtaisimme mitä nämä ”negatiiviset maahanmuuttajavaikutteet” todella tarkoittavat ja keistä nyt oikeasti puhutaan, niin ajaudumme silti kysymykseen ”ovatko kiintiöt suvaitsevaisuuden osoitus vai ei ja mitä ne voisivat tarkoittaa käytännössä?”

Jos maahanmuuttajakiintiöt suunnataan lähiöihin, niin vaarana on apartheid -rakenteiden synty. Kiintiöt voisivat ohjata maahanmuuttajaperheet muuttamaan vain tietyille asuinalueille. Toiminta rikkoisi vapautta valita asuinpaikka ja se näyttäisi vihreää valoa ghettoutumiselle, jota niin monet liberaalit pelkäävät. Toiminta varmistaisi sen, että kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat eläisivät aivan eri todellisuuksissa.

Keskittäminen voisi auttaa pienentämään opetuskuluja. Jos maahanmuuttajat keskitettäisiin tietyille alueille, niin mahdollinen tukirahoituksen suuntaaminen helpottuisi. Samalla kaikenlaisen opinnollisen tuen koordinointi olisi tehokkaampaa. Myös opetusta ja sen tuloksia olisi helppo tarkkailla.

Voisimme myös levitellä maahanmuuttajia tasaisesti ympäri kuntaa. Silloin ongelmana olisi kuljetus. Maahanmuuttajalapsia pitäisi kuskata kaukana oleviin kouluihin. Se kasvattaisi kunnan kuluja entisestään. Nykyisten periaatteiden mukaan oppilaan on saatava peruskouluopetusta lähikoulussa. Yhteiskuntarauhan nimissä idea voisi silti olla ihan hyvä. Jos kykenisimme totuttamaan nuoret eri kulttuureihin, niin suvaitsevaisuus voisi lisääntyä. Rahallisesti idea voisi tulla kalliiksi, kun pitää järjestää kaikkiin kunnan kouluihin valmius ottaa vastaan maahanmuuttajia.

Suurin ongelma ei ole oikeastaan toteutustavan tutkistelussa, vaan siinä, millaisista määristä ja kriteereistä me olemme puhumassa. Mikä on oikea määrä maahanmuuttajia kouluissa? Kantasuomalaiset eivät halua maahanmuuttajaenemmistöisiä kouluja. Jos pyrimme rajoittamaan maahanmuuttajien määrää kouluissa tätä tavoitellen, niin luvut olisivat 40 % -1 %. Silloin kantasuomalaiset tuntisivat olevansa vallassa. Rajoite näkyisi suoraan asuinalueissa. Maahanmuuttajien pitäisi melkeinpä varata koulupaikka ennen, kuin he kykenisivät muuttamaan alueelle. Tällöin koulut voisivat tehokkaasti rakentaa muurin ei-toivotuille ihmisille. Syntyisi kaupunginosia, joita voisi melkein kutsua ”sundown Town-alueiksi”. Alueita, joihin saa käytännössä muuttaa vain tietty määrä maahanmuuttajia, jollei halua käyttää koulukuljetusta. Kiintiöt voivat ohjata oikeaan suuntaan, mutta ne eivät toimi, jos kantasuomalaiset ovat haluttomia elämään maahanmuuttajien kanssa.

Maahanmuuttajakiintiöiden kriteerit tulevat tuottamaan vaikeuksia. Me emme puhu nyt positiivisesta syrjinnästä, jossa kiintiöt tuovat positiivisia tuloksia. On suuri vaara, että tällä toiminnalla saadaan aikaiseksi enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Näin ollen asia joutuu oikeuskanslerin varmisteluun, jotta ei tapahtuisi perustuslain rikkomista tai syrjintää tiettyjä etnisiä ryhmiä kohtaan. Jos todellakin aikoisimme asettaa maahanmuuttajatittelin kiintiöön kuulumiskriteeriksi, niin se estäisi rikkaiden ja keskituloisten maahanmuuttajien vapaan asumispaikan valinnan. Köyhien kohdalla tämä ongelma on vähäisempi, koska heille suurella varmuudella osoitetaan asuinpaikka. Etenkin jos olet pakolainen. Voisimme asettaa kriteerin etnisyyteen tai kieleen, mutta silloin syrjinnänvaara olisi suurempi.

Kiintiöiden ongelma tulee esille silloin, kun ne eivät liity positiiviseen syrjintään. Positiivinen syrjintä perustuu paikoin juuri kiintiöihin. Niillä voimme nostaa sellaisia, jotka muuten eivät pääsisi rakenteellisen syrjinnän takia virkaan. Heti, kun alamme rajoittaa kiintiöillä ihmisiä, niin uimme vaarallisilla vesillä. Virtaukseen on helppo joutua, mutta vaikeampaa on päästä irti ja kallista olisi korjata vauriot.