Lukiossa lahjakaskin turhautuu
Englannin kokeissa pärjää pänttäämättä. Äidinkielen kursseista selviää lukematta ainoatakaan kirjaa.
Matematiikassa en ole oppinut juuri mitään uutta sitten yläasteaikojen – kemiasta, fysiikasta, biologiasta tai terveystiedosta puhumattakaan. Historiassa tai yhteiskuntaopissa en ole päässyt juuri muuta kuin syventämään peruskoulun oppimäärää.
Monilla tunnollisesti peruskoulunsa suorittaneilla lukiolaistutuillani tuntuu olevan sama ongelma. Peruskoulun päättötodistuksen eteen tehty työ on varmistanut paikan hyvässä lukiossa, ja peruskoulun vauhdilla lasketellaan lukion läpi juurikaan töitä tekemättä. Perustieto on hallussa ja opiskelun jalo taito on opittu jo kauan sitten, mutta uutta opitaan varsin vähän.
Keskimääräistä paremmin pärjäävillä oppilailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kituuttaa hitaampien vauhdilla, vaikka potentiaalia olisi vaikka mihin.
Oppilaitosten tulisi ottaa huomioon niin heikkojen kuin vahvojenkin oppilaiden tarpeet ja kyvyt. Nykyinen kompromissiratkaisu jättää lahjakkaiden oppilaiden potentiaalin valumaan tyhjiin ja heikommat jäävät vaille tarvitsemaansa tukea.
En ehdota tasoeroihin perustuvaan luokkajakoon palaamista, mutta haluaisin muistuttaa, että nykyinen luokaton lukiojärjestelmä on joustava tässä suhteessa. Miksei olisi mahdollista jakaa useampia aineita suppeaan ja laajaan oppimäärään, jotta jokainen voi taitojen ja fiiliksen mukaan valita itselleen sopivan tason opiskella? Näin voitaisiin välttää turhautuminen niin heikkojen kuin lahjakkaidenkin oppilaiden keskuudessa.