Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Lukiossa lahjakaskin turhautuu

Mikael Lehdes
Blogit Megafoni 22.10.2009 17:44

Englannin kokeissa pärjää pänttäämättä. Äidinkielen kursseista selviää lukematta ainoatakaan kirjaa.

Matematiikassa en ole oppinut juuri mitään uutta sitten yläasteaikojen – kemiasta, fysiikasta, biologiasta tai terveystiedosta puhumattakaan. Historiassa tai yhteiskuntaopissa en ole päässyt juuri muuta kuin syventämään peruskoulun oppimäärää.

Monilla tunnollisesti peruskoulunsa suorittaneilla lukiolaistutuillani tuntuu olevan sama ongelma. Peruskoulun päättötodistuksen eteen tehty työ on varmistanut paikan hyvässä lukiossa, ja peruskoulun vauhdilla lasketellaan lukion läpi juurikaan töitä tekemättä. Perustieto on hallussa ja opiskelun jalo taito on opittu jo kauan sitten, mutta uutta opitaan varsin vähän.

Keskimääräistä paremmin pärjäävillä oppilailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kituuttaa hitaampien vauhdilla, vaikka potentiaalia olisi vaikka mihin.

Oppilaitosten tulisi ottaa huomioon niin heikkojen kuin vahvojenkin oppilaiden tarpeet ja kyvyt. Nykyinen kompromissiratkaisu jättää lahjakkaiden oppilaiden potentiaalin valumaan tyhjiin ja heikommat jäävät vaille tarvitsemaansa tukea.

En ehdota tasoeroihin perustuvaan luokkajakoon palaamista, mutta haluaisin muistuttaa, että nykyinen luokaton lukiojärjestelmä on joustava tässä suhteessa. Miksei olisi mahdollista jakaa useampia aineita suppeaan ja laajaan oppimäärään, jotta jokainen voi taitojen ja fiiliksen mukaan valita itselleen sopivan tason opiskella? Näin voitaisiin välttää turhautuminen niin heikkojen kuin lahjakkaidenkin oppilaiden keskuudessa.

 

Mikael Lehdes

Keskustelu

Eiköhän lukioikäinen turhaudu missä vain. Omakuvan muovaaminen on tuskallista homma. Erityisen tuskallista se on koska joutuu hahmottamaan, ettei maailma muotoudukaan oman itsensä ympärille, vaan itse on sopeuduttava maailmaan.

Voimia vain, vaikka purkauksesi ei ihan järjettömimmästä päästä olekaan. Totuus kuitenkin on että vaikka koulujärjestelmämme ”tasapäistää”, se myös opettaa toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa. Joidenkin kohdalla jopa opettaa ymmärtämään erilaisista lähtökohdista ponnistavia ihmisiä. Pitkässä juoksussa se on kuitenkin yksilön näkökulmasta verrattomasti merkittävämpää kuin kuinka nopeasti saa tohtorin paperit.

Lukioiden pitäisi hahmottaa selvemmin oma tehtävänsä: jotkut koulut ovat huippuja varten ja toiset sitten taviksempien opinahjoja. Jos sisäänotossa keskiarvoraja on korkealla, opettajien pitää painaa kaasua niin, että vauhti riittää parhaille opiskelijoille. Jos vauhti on liian kovaa, opiskelija voi aina vaihtaa tavislukioon, jossa edetään rauhallisemmin.

Lukioiden kilpailu ja meriitteihin perustuva opiskelijavalinta tekevät jo nyt tasoryhmäjaon. Jako pitäisi vain saada näkymään myös sisällöissä ja pedagogiikassa, jotta se paremmin hyödyttäisi opiskelijoita – niin huippuja kuin heikompiakin. Miksi tätä pelätään?

Kyllä nykylukio aika paljon haasteita tarjoaa, jos niihin vain tarttuu. Kursseja voi ottaa enemmän. Lyhyen kielen voi vaihtaa pitkään kieleen. Voi opiskella nopeammin. Haasteeksi voi ottaa vaikkapa sen, että pärjää oppiaineessa, jossa kaikki tulokset eivät tule helposti sormia napsauttelemalla.

Komppaan Mikaelia! Lukiossa työtä joutui tekemään kerran kuudessa viikossa, kun koeviikko tuli, ja silloinkin vain vähän. Rehellisesti sanoen olisin kaivannut kirjaston täyttämiä iltoja kotitehtävien ja aineiden parissa raataen, mutta kun ilmankin niiitä sai keskiarvon yhdeksään, miksi vaivautua.

Mikaelin ratkaisuehdotuksesta olen kyllä eri mieltä. ”Miksei olisi mahdollista jakaa useampia aineita suppeaan ja laajaan oppimäärään.” Nykyisellä mallilla laajaa oppimäärä tarkoittaa useampia kursseja, ei vaikeampaa sisältöä. Toivoisinkin, että kuuden helpohkon kurssin sijasta tarjottaisi kolme vaativampaa ja työntäyteisempää. Silloin tahti olisi sopivan tehokas eikä jättäisi tilaa kuuden viikon velttoilulle.

Ymmärrän, jos vähän uuden oppiminen harmittaa lahjakasta opiskelijaa. Lukion aikana on kuitenkin hyvä oppia muutakin kuin anekdoottimaisia totuuksia ja knoppitietoutta, sillä lukio antaa mahdollisuuden sisäistää tietoa, ei pelkästään opettelemaan sitä ulkoa. Oman näkökulman kehittäminen saa hyvän alkumahdollisuuden lukiossa. Lisäksi lukio tuo eritasoisia ihmisiä yhteen, mikä varmasti heijastaa myös lukion jälkeistä aikaa. Työpaikoilla kun ei periaatteessa voi valita työkumppaneitaan, oli ihminen sitten kuinka lahjakas tahansa.

Turhautumisia tulee kaikille, myös minulle, kun huomasin käyväni viimeistä ruotsin kurssia sellaisen ihmisen kanssa, joka ei edes osannut sanoa ikäänsä millään vieraalla kielellä, mutta minua ei se kummemmin haitannut. Sain huomata ihmisten eritasoisuuden, vaikkakin käytin sen omaksi hyödykseni, sillä sain opettaa toista ryhmäläistä siinä missä hän ei onnistunut itsekseen. Haluaisinkin, että heikoimpiin suunnattaisiin enemmän voimavaroja. Lukio antaa lisäsysäyksen sille tietovirralle, jonka peruskoulu on jo luonut. Eikö kirjoittajan ole mahdollista syventää tietouttaan itsenäisesti, jos kerran lukio-opiskelu on helppoa? Liian tiedon ymppääminen kirjoihin lisäksi ei auta oikeastaan ketään, kun useilla kouluilla on ongelmia edes perusasioiden opettamisen laatimisessa lukujärjestykseen. Siksi olenkin eri mieltä nimimerkki Roosan kanssa kurssien vaikeuttamisesta.

Lukion voi tehdä itselleen niin vaikeaksi kuin sen itse haluaa. On pitkiä ja lyhyitä kursseja, laajoja ja suppeampia kurssikokonaisuuksia. Niistä lahjakkaan kannattaa valita ne vaikeimmat, jos ongelmaksi muodostuu lukio-opiskelun hidas kulku. Lisäksi on erikoislukioita, jotka mahdollisesti vastaavat lahjakkaampien opiskelijoiden tarpeisiin. En muuttaisi lukio-opetuksen laajuutta pelkästään lahjakkaimpien takia, sillä silloin unohdettaisiin myös ne keskiverto-oppilaat, jotka eivät tarvinne erityistukea, mutta eivät myöskään ylimääräistä tietoa. Kaikki puhuvat lahjakkaiden opiskelijoiden ongelmista liian helpossa lukiossa, mutta harva muistaa mainita vähemmän lahjakkaiden tilannetta: vaatimustaso on keskitasoisellekin oppilaalle varsin korkea, koska suppeammat kurssikokonaisuudet ovat muodostuneet keskivertoa paremmalle opiskelijalle.

Lukio voi tuntua helpolta, mutta lopullinen koe opiskelun tasolle saadaan ylioppilaskokeista ja myös lukiota seuraavasta elämästä. Oma asennekin merkitsee paljon. Ja tosiaan, eikö ole parempi , että kurssit ovat helppoja mutta ymmärrettäviä kuin liian vaikeaselkoisia lukiokävijöiden enemmistölle? Eikö vaivattomuus ollutkaan tavoiteltavaa? Olkaa tyytyväisiä tilanteeseenne, johon harva pystyy pääsemään. Haasteita tarjoavat sitten myöhemmin korkeakoulut, joita tosin myöskin parjataan välillä liian helpoiksi ja toisinaan taas liian haastaviksi.

Tuohan nyt kyllä helpotti vanhan peruskoulun matikanmaikan sydäntä. Tosin olen kyllä joutunut törmäämään myös siihen tosiasiaan,että esim. lukion pitkä matematiikka on osalle hyviäkin oppilaita haasteellista ja vaikeaa. Jopa kiitettävillä numeroilla peruskoulusta on vaikeuksia pitkän matikan tenteissä.Tämä taas selittyy silla peruskoulun läpijuoksemisella. Eli peruskoulussa ei ole tarpeen opetella hyviä työtapoja ja opiskelumetodeja, kun vähemmälläkin pärjää.

Komppaan ja en komppaa.

Esimerkiksi juuri pitkässä matematiikassa oppii kyllä uutta ja haasteita löytyy, vaikka kuinka peruskoulun päättötodistuksessa oli matikasta 10 ja vaikka kuinka on matemaattisesti lahjakkaasta perheestä. Sitten taas esimerkiksi yhteiskuntaoppi, kuten Mikaelkin sanoi, sujuu helposti ihan vaan sillä, että peruskoulussa sitä opiskeli, näin ainakin ensimmäisen kurssin kohdalla. Historiassa vähän sama; jokaisella tunnilla mietin, että mitäs tästä aiheesta puhuttiinkaan jo yläasteella. Toisaalta minusta on ihan mukava, että peruskoulussa saatuja tietoja pääsee syventämään. Täytyy kuitenkin muistaa, että lukio on vain yleissivistävä koulu, ei sen enempää. Ja haasteita tosiaan saa, jos niitä oikeasti haluaa etsiä. Helposta aineesta voi tehdä haastavamman opiskelemalla aiheesta enemmän, eikä vain sitä, minkä kirja näyttää.

Itse olen kolmannella vuodella lukiossa, siis abiturientti, ja olen huomannut tasoerot lukiossamme. Itse olen lahjakas kielissä ja englannin kokeista putkahteleekin kymppejä ilman lukemista. Englannin tunnit eivät juurikaan tarjoa uutta tietoa eikä haasteellisuutta siispä puuhailen yleensä jotain aivan muuta tunneilla.
Nimimerkki ”Lukiolaisen isä” tiedoksi vaan, että kieliäkään ei pysty lukemaan pitkänä ellei niitä ole aloittanut jo alakoulussa. Harmikseni minulla ei ollut mahdollisuutta aloittaa muita kieliä kuin englanti alakoulussa. Siispä joudun tyytymään lyhyempiin kieliin. Kuitenkaan niitäkään ei voi valita miten haluaa, sillä usein kielten kurssit menevät päällekkäin pakollisten kurssien kanssa. Tästä syystä en ole päässyt aloittamaan italian enkä venäjän opintoja, joudun tyytymään vain ranskaan ja espanjaan.
Keskiverto opiskelija joutuu tekemään töitä myös muulloinkin kuin koeviikon lähestyessä. Lukio osaa kyllä pitää opiskeljan työllistettynä varsinkin viimeisenä vuonna. Minulla juuri oli jakso, jossa oli 5 eri kertauskurssia, jossa jokaisessa täytyi kirjoittaa yksi essee per viikko eli se teki 5 esseetä viikossa. Enkä ole ainoa opiskelija, jolla on ollut sama ongelma. Monet opiskelijat luokallani ovatkin hyvin väsyneitä ja ovat onnellisia alkavasta lukulomasta. (Tiedän, että sen oikea nimitys on ”tenttiaika”, mutta se alkaa tässä vaiheessa tuntua enemmänkin lomalta kuin oikeastaan opiskelulta.)

Näitä luetaan juuri nyt