Lisää ydinvoimaa!

Profiilikuva
Blogit Megafoni
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Fukushiman katastrofista on muodostunut historian toiseksi pahin ydinvoimalaonnettomuus, sijoittuen uhrittoman Three Mile Islandin edelle.

Onnettomuus onkin vetänyt kaiken mediahuomion paljon vakavammalta asialta, eli maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamista vahingoista, joihin ydinvoimalaonnettomuus toki lukeutuu.

Laitetaan näin ensialkuun faktat pöytään.

Tsunami ja maanjäristys ovat jo tällä hetkellä aiheuttaneet yli 10 000 ihmisen kuoleman, materiaalisista vahingoista puhumattakaan. Maanjäristys oli seitsemän kertaa voimakkaampi, kuin mikään aikaisempi ja 40 vuotta vanhan ydinvoimalan huoltoa ja turvatoimia laiminlyötiin. Worst-case scenariosta huolimatta kukaan ei ole kuollut. Pahimmassa tapauksessa ydinvoimalan lähiseutu muuttuu asuinkelvottomaksi pariksikymmeneksi vuodeksi.

Enemmistö suomalaisista ymmärtää ydinvoimasta yhtä paljon kuin texasilainen äärikristitty evoluutiosta tai muslimifundamentalisti feminismistä. Suurille massoille ydinvoima on jotain samankaltaista kuin noituus: käsittämätöntä, mahdollisesti hyödyllistä, varmasti vaarallista ja mitä kauempana omalta takapihalta, sen parempi. Ydinvoima nähdään ennen kaikkea teknisen edistyksen, riippumattomuuden ja globaalin kapitalismin symbolina.

Tämä on myrkkyä viheruskovaiselle, joiden mielestä juuri heillä pitäisi olla oikeus sanella ihmisille miten heidän pitäisi elää. Vihreä liike ei ole enää ympäristöliike, vaan sen ensisijaiseksi tehtäväksi on tullut länsimaisen elämäntavan arvostelu. Puhuminen vihreän uskovaisen kanssa joko ydinvoimasta, kasvisruokapäivästä tai eläinten oikeuksista on mahdotonta, sillä vihreä uskovainen tietää jo kaiken tarvitsemansa, eikä kukaan ”vääräuskoinen” voi olla tässä asiassa oikeassa.

Vain vihreällä on avaimet rousseaulaiseen paratiisiin. Viheruskovaisen ja uskonnollisen ihmisen ero onkin hiuksenhieno. Kummankin liikkeen pyrkimys on ottaa täydellinen kontrolli ihmisistä ja sanella heiden elämäntapansa. Ne ovat epärationaalisia, tunteisiin perustuvia, totalitarismiin pyrkiviä liikkeitä, joita vastaan pitää taistella, mikäli haluamme säilyttää nykyiset yksilönvapautemme.

Vihreä ei tarkastele ydinvoimaa energiantuotantona, eikä hän tarkastele siihen liittyviä riskejä. Se on tuomiopäivän airue, antikristus, jonka edustamaa perikatoa on jokaisen hyveellisen ihmisen vastustettava. Minkäänlaisilla tilastoilla, tosiasioilla tai faktoilla ei ole painoarvoa Vihreää Totuutta vastaa – samaan tapaan kuin katolinen kirkko ei voinut hyväksyä minkäänlaista todistetta siitä että Maa kiertää Aurinkoa.

Media on tarkoituksellisesti lietsonut pelkoa. Tällä en tarkoita vain sitä miten media puhuu ydinvoimasta, vaan sen välittämästä kokonaiskuvasta. Ydinvoima joutuu inkvisitioon johon muut energiatuotantomuodot eivät joudu, tapahtui mitä ikinä tahansa. Media ei ole yksin, vaan saa tukea politiikoilta, joiden intresseissä on pelon, turvattomuuden ja epävarmuuden lisääminen yhteiskunnassamme. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhimäki ja Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ovat jo vaatineet ydinvoimalan alasajamista presidentti Halosen korostaessa ydinvoiman olevan vain tilapäinen ratkaisu.

Ihmisillä on jostakin syystä harhainen käsitys, että ydinvoimala on ainoa energiamuoto jonka kautta voi syntyä kuolonuhreja. Ihmiset kuvittelevat, että vesivoimalan ainoa seuraus on pato, tyylivoimalan melu ja maiseman pilaaminen; järkyttävintä on kuitenkin ihmisten välinpitämättömyys hiilivoimaloita kohti.

Pienhiukkassaasteet aiheuttavat vuosittain puolen miljoonan ihmisen kuoleman ympäri maailmaa, minkä lisäksi hiilivoimalan päästää ympäristöön reilusti enemmän radioaktiivista jätettä kuin esimerkiksi ydinvoimala normaalikäytössä. Vihreätä liikettä tämä ei kuitenkaan kiinnostaa, vaan cityvihreä ajelee rauhallisesti polkupyörällään hiilivoimalan ohi ilman sen suurempia vihan tunteita.

Uusiutuva energia on arvostelun ulkopuolella – vai onko joku muka huomannut pikku-uutista Japanista, jonka mukaan vesivoimalan padon murtuminen pyyhki yli tuhat taloa pois kartalta, missäpä muualla kuin Fukushimassa? En löytänyt asiasta tietoja, mutta en ihmettelisi jos padon murtuminen olisi vaikuttanut Fukushiman ydinvoimalan toimintaan.
Muistamme kaikki Tsernobylin, mutta kuinka moni muistaa Banqiaon? Moni kuulee ensimmäistä kertaa 1975 sattuneesta vesivoimalaonnettomuudesta, jossa kuoli 230 000 ihmistä, kuusi miljoonaa taloa tuhoutui ja 11 miljoonaa kärsi sen aiheuttamista vahingoista.

Vihreät ja Perussuomalaiset ovat loppujen lopuksi vain kolikon kaksi eri puolta – kummatkin yksinkertaistavat asiat ja luulevat että nämä asiat ratkaisemalla kaikki ongelmat hoituvat. Perussuomalaisilla peikkona on kehitysapu ja EU, Vihreillä taas ydinvoima. Yhteinen nimittäjä löytyy kapitalismin ja yksilönvapauksien vastustuksesta. Liberaalille on aivan sama kieltävätkö Vihreät liharuoan vai Persut postmodernin tekotaiteen. Kummatkin huutavat: ”tämä valtiolaiva ajaa nyt karille ja hukkuu kuin Titanic, jos ette päästä minua ruoriin.”

Toisin kuin luullaan, Fukushiman onnettomuudella on ympäristöllisiä vaikutuksia myös Suomen ympäristöön. Suurpääoma saa luvan unohtaa kolmannen ydinvoimalaluvan ja koko Euroopassa alkaa ydinvoimaloiden hidas alasajo. Tämän seurauksena joudumme turvautumaan fossiilisiin polttoaineisiin.

En tiedä vihreistä, mutta minä en halua lisää hiilidioksidipäästöjä ilmakehäämme. Ovatko viheruskovaiset valmiina riskeeraamaan tulevien jälkipolvien terveyden? Haluammeko me palata 1800-luvun energiapolitiikkaan?