Liikunnan iloa eli timmit reidet ja kireä pylly?

Profiilikuva
Blogit Megafoni
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kylmän hien kelmu on kääriytynyt ympärilleni. Jalkani ovat sidotut maahan jähmettyneisiin pitkiin ja kömpelöihin keppeihin. Pakkanen pistelee tulenpunaisia poskiani ja nenänpäätäni. Hengitystäni ahdistaa, ja edessä häämöttävä ylämäki saa jokaikisen lihaksen särkevässä kehossani parkumaan epätoivosta.

Ymmärrän, miksen ole hiihtänyt useammin.

Televisiossa, radiossa, sanomalehdissä ja jopa etusivullani Facebookissa soi loputon virta selostusta Vancouverin talviolympialaisista. Verta, hikeä ja kyyneleitä vuodatetaan sekä kilpailuareenalla että kotisohvan kisakatsomossa. Hiihtoloma ja huikeisiin suorituksiin yltävät urheilijat innostavat ihmisiä tarttumaan suksiin ja monoihin.

Liikuntaa ja urheilua tuputetaan ihmisille kaikkialla. Tylsyyttä tihkuvaa arkea pitää piristää uusilla elämäntavoilla, treeniaikatauluilla ja pyykkilautavatsoilla. Ostoskeskuksissa pirtsakat myyntitykit hyökkäävät möhömahojen ja penkkiurheilijoiden kimppuun ja tarjoavat heille terveellisempiä, trendikkäämpiä treenipaketteja – vieläpä todella edullisesti!

Sohvaperunatkaan eivät saa rauhaa. Televisiosta pauhaa jatkuvalla syötöllä mainoksia tuotteista, joilla voi saavuttaa unelmavartalon minimivaivalla – vieläkin edullisemmin! Miltä kuulostaisi hauska vyö, joka kuluttaa kaloreita puolestasi? Eri laitteiden avulla mäkihyppääjän reidet on mahdollista treenata itselleen oman sohvan syleilyssä.

Tehokas mainonta ja Tv shop-propaganda näyttävät tepsivän. Koulukavereistani suuri enemmistö käy kuntosalilla tai peppu-vatsa-kiinteytyksessä.

Aivan kuin liikunnan ainoina funktioina toimisivat kiristys, timmiys ja pumppaus.

Mihin on kadonnut liikunnan ilo?

Liikunnan tulisi ennen kaikkea olla hauskaa eikä kullan kiilto silmissä suorittamista. Rasva palaa kuin huomaamatta, kun tekee jotain, josta pitää. Jokaisen tulisi löytää oma tapansa liikkua, oli se sitten hiihtäminen, tennis tai vaikka tanssiminen imuroidessa.

Itse rikoin rajojani vuodenvaihteessa, kun uskalsin kokeilla joogaa. Joogatessa ei tarvitse potea kansallistunnestressiä kisoista eikä kenenkään suoritusta tarvitse päihittää. Tärkeintä on oma kehitys ja tavoitteet. Olo on rauhallinen, kun saa tehdä omaan tahtiin.

Olen vihdoin löytänyt urheilulajin, joka ei saa minua paniikin partaalle.