Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Lapsuus ilman sukupuolistereotypioita

Blogit Megafoni 13.3.2012 19:24
Maija Koivistoinen

Jo pienenä tyttövauvat puetaan vaaleanpunaiseen ja poikavauvat vaaleansiniseen. Lapset leikkivät sukupuoliroolien mukaisesti joko nukeilla tai autoilla. Balettia harrastava poika on kummajainen, samoin räiskintäpelejä pelaava tyttö. Aikuisena hakeudutaan tietoisesti miesten tai naisten alalle. Vaikka nyrkin ja hellan välistä on päästy pitkälle, on monien mielikuvissa ainoastaan miehen tehtävä tuoda leipä pöytään.

Passiin ja syntymätodistukseen meille on merkitty jokin biologinen sukupuoli, joka määrittyy fyysisten ominaisuuksiemme mukaan. Sukupuolen biologista merkitystä ei pidä tahallisesti piilotella, onhan meillä esimerkiksi hormoneihin liittyviä toimintoja, jotka eri sukupuolten välillä ovat erilaisia, ja saattavat toisinaan aiheuttaa hämmennystä. Sukupuoliin kohdistuvista rooleista ja stereotypioista olisi kuitenkin päästävä tasa-arvon nimissä eroon. Olisi korkea aika alkaa kohdella ihmisiä ihmisinä.

Viime vuoden lopulla julkaistu Ylen artikkeli yllättää: vaikka vakuutamme kohtelevamme kaikkia päiväkodin lapsia lapsina, teemme tiedostamattomia valintoja puhuessamme ja antaessamme ohjeita eri sukupuolten edustajille. Kun tytöltä vaaditaan hyvää käsialaa ja ainaista avuliaisuutta ja pojalta terävää matikkapäätä ja johtamiskykyä, saattaa lapsi tuntea itsensä vääränlaiseksi.

Omalla käytöksellään saa jo paljon aikaan, sillä lapsi oppii aikuisen esimerkistä. Kuka tahansa voi tarttua vasaraan tai kaulimeen ja näyttää, miten homma hoidetaan kotiin. Uusavuttomaksi ei saa heittäytyä vain siksi, että housujen tai hameen sisältö on askareeseen muka väärä. Vaikka asia saattaa kuulostaa itsestään selvältä, emme ehkä tiedosta kuinka syvälle sukupuolistereotypiat ovat juurtuneet kulttuuriimme.

Perinteisten sukupuoliroolien kannalla ovat ainakin useat Vauva.fi-sivuston käyttäjät, jotka kauhistelevat niin kutsuttua sukupuolineutraalia tai sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Suurinta kritiikkiä aiheuttaa pojan pukeminen mekkoon: ”Siis meidän naapurin lapselta Pertiltä katoaa identiteetti ja se tulee masentumaan aikuisena, kun se nyt kolmivuotiaana käyttää Barbie-hametta!” Mutta jos Pertti itse haluaa pukea hameen, miksi siitä tehdään niin iso numero? Helpointa olisi, jos kaikki vaatteet olisivat kulttuurissamme hyväksyttyjä kaikille. Ainakin minulle yksi sukupuolineutraaliuteen liittyvä asia on juuri se, että jokainen ihminen saa laittaa päälleen täsmälleen mitä itse haluaa – sukupuoleen katsomatta.

Hurjimmat kommentit Kaksplus-sivustolla rinnastavat sukupuolisensitiivisen kasvatuksen jopa pedofilian kaltaiseksi kauheudeksi, jossa lapselle ei anneta minkäänlaisia vaihtoehtoja. ”Siis tuolla tavallahan ne kasvattavat Pertistä homon!” -kommentti löytyy keskustelusta useammankin kerran. Mutta mikäli kasvatus onnistuu tavoitteiden mukaisesti ja Pertti löytää elämänsä kumppanin, ei hänestä tule homoa. Eikä myöskään heteroa. Hänestä tulee onnellinen, toisen ihmisen kanssa suhteessa elävä ihminen, joka pitää tärkeämpänä sitä mikä löytyy korvien kuin haarojen välistä.