Blogit

Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Lakatkaa lukemasta!

Blogit Megafoni 18.10.2011 07:18
Senja Rajalin

Nautin pitkistä aamuista, joina voin lukea sanomalehden kaikessa rauhassa aamiaispöydän äärellä. En lukisi lehteäni kannettavalta tietokoneelta tai sähköiseltä lukualustalta, vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus. Näyttöpäätteen äärellä en jaksa keskittyä pitkiin artikkeleihin, sillä saatavillani oleva rajaton määrä kiinnostavaa informaatiota tekee minut ahneeksi ja kärsimättömäksi. Perinteisen sanomalehden sivuilta en pääse eksymään tiedon risteileville sivupoluille yhdellä vaivattomalla klikkauksella.

En ole ainoa, jonka mielestä painetulla medialla on paikkansa tässä alati sähköistyvässä maailmassa. Me suomalaiset olemme ahkeria lehtien lukijoita. Ainoastaan 14 prosenttia meistä lukee sanomalehtensä vain verkkopalvelussa, kun taas suurin osa lukee lehtensä vain tai lisäksi painetussa muodossa, selviää Sanomalehtien liiton viimekeväisestä tutkimuksesta. Sanomalehdet tavoittavat suomalaiset paikkakunnasta tai iästä riippumatta. Nuoria lukijoita on Suomessa huomattavasti enemmän kuin suurimmassa osassa maailman maita.

Suomalaisten nuorten pärjääminen kouluvertailuissa on yksi suurimmista kansallisista ylpeydenaiheistamme. Koulujärjestelmää sopii toki kiittää, mutta se ei yksin riitä. Oppimista tapahtuu myös koulun seinien ulkopuolella. Sanomalehtien liitto on todistanut, että sanomalehtien lukeminen tukee nuorten oppimista sekä luku- ja kirjoitustaitoa. Monista tietolähteistä kerätty tieto syventää sen oppimista ja muistamista. Lehtien lukemisessa on myös se hyöty, että kun oppilaat törmäävät opetettaviin asioihin mediassa, heistä alkaa tuntua, että kenties opiskelusta voisi olla hyötyä myös ”oikeassa elämässä”.

Söisinkö vai lukisinko?

Kaupassa harkitsen pitkään lehden ostamista, sillä yksi naisten lehti voi helposti vastata hinnaltaan kahdeksaa litraa maitoa tai neljää pussillista leipää. Sitä päätyy väkisin miettimään, ravitseeko lehti tosiaan minua rahansa edestä. Viime kesänä matkatessani Ranskassa saatoin kävellä lehtihyllylle ja ostaa neljä aikakauslehteä hinnalla, jolla olisin Suomessa saanut vain yhden. Osasyynä hintaeroon on lehtien irtonumeroiden alv, joka on Suomessa poikkeuksellisen korkea. Tähän asti lehtien tilausmaksut ovat säilyneet verottomina. Ensi vuoden alussa tilanteeseen saattaa tulla muutos.

Hallituksen esitys sanomalehtien ja aikakauslehtien tilausmaksujen arvonlisäverosta osuu nuoriin lukijoihin kipeästi. Toteutuessaan se heikentäisi median moniäänisyyttä sekä tukisi eriarvoistumista.

Lehdet pyrkisivät siirtämään veroista koituvat kustannukset suoraan tilaajahintoihin säilyttääkseen tekijät ja laadun. Hintojen nousujen seurauksena monessa kotitaloudessa jouduttaisiin kiperän päätöksen eteen: luopuako aamukahvista vai -lehdestä? Luulenpa tietäväni, että monet opiskelijat, eläkeläiset, yksinhuoltajaperheet ja maahanmuuttajat jättäisivät lehden tilaamatta, kun postiluukun kolahdus kävisi heille liian kalliiksi.

Pienet putoavat pelistä

Arvonlisäveron voimaantulo horjuttaisi Suomen sananvapautta. Verosta kärsisivät eniten pienlehdet, joille jokainen tilaaja on tärkeä. Koko kansan sivistämiskeskukset eli kirjastot joutuisivat nekin vähentämään hankintoja. Suuren lukijakunnan kannalta merkityksettömät marginaalilehdet joutuisivat ensimmäisinä leikkauksien kohteeksi. Pienlehdet toimivat demokratian äänitorvina tuomalla esiin vaihtoehtoisia näkökulmia ja valtavirtamediasta poikkeavia aiheita. En halua tietää, millainen tilanne olisi tulevaisuuden Suomessa, jossa kaikki painettu media olisi keskitetty muutamalle suurlehtitalolle.

Hallituksen tulisi tukea kansalaisten tiedonsaantia aikakautena, jona sähköinen media tarjoaa yhä enemmän epäluotettavaa informaatiota. Printtimedian tulee säilyä elinvoimaisena verkkomedian rinnalla. Suurin osa ihmisistä on median sekakäyttäjiä, joille kelpaa mistä tahansa tietolähteestä hankittu tieto, kunhan se on luotettavaa ja mielenkiintoista. Perinteinen journalismi tavoittaa tulevaisuudessakin lukijansa, jos se vastaa uusiin haasteisiin laadulla sekä uusilla rohkeilla ideoilla.

Laatujournalismi vaatii syntyäkseen aikaa, resursseja ja avointa ilmapiiriä. Arvonlisävero muuttaisi toimituskokousten painopisteen lehden sisällön ideoinnista budjetin ja byrokratian setvimiseksi. Haluan, että toimittajat saavat jatkossakin keskittyä etsimään yhteiskunnan vaiettuja epäkohtia, eikä se onnistu, jos he joutuvat samalla pelkäämään työpaikkansa puolesta.

Vain sanoja paperilla

Nuorena lukijana haluan esittää hallitukselle kysymyksen: eikö lukemisella ole väliä? Luottavatko päättäjät siihen, että suomalaisten koulumenestys säilyy, vaikka lehdet jäisivät lukematta? Sanomalehtien lukemisella on tutkitusti myönteinen vaikutus myös nuorten äänestysaktiivisuuteen. Ihmettelenpä, miten hallitus kuvittelee suomalaisten nuorten jatkossa tietävän hallituspuolueet, jos lehtien lukeminen vähenee.

Verotuloja ei kertyisi valtion kassaan tavoiteltua summaa, sillä tilaajat vähenisivät. Sen sijaan verolla olisi tuhoisat seuraukset kansalaisten tiedonsaannille. Jos journalismia halutaan jostain rokottaa, voidaan säästää vähentämällä viestinnän alan opiskelijoiden määrää. On julmaa antaa ymmärtää, että journalismin parista riittäisi töitä kaikille halukkaille.

Arvonlisävero on arvokysymys. Lukutaidon ja yleissivistyksen luulisi olevan asioita, joita Suomessa halutaan suojella ja vaalia. Jos moniäänistä ja tasapuolista tiedonvälitystä leikataan, voidaan asettaa kyseenalaiseksi koko uuden hallituksen arvopohja.