Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Lakatkaa lukemasta!

Senja Rajalin
Blogit Megafoni 18.10.2011 07:18

Nautin pitkistä aamuista, joina voin lukea sanomalehden kaikessa rauhassa aamiaispöydän äärellä. En lukisi lehteäni kannettavalta tietokoneelta tai sähköiseltä lukualustalta, vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus. Näyttöpäätteen äärellä en jaksa keskittyä pitkiin artikkeleihin, sillä saatavillani oleva rajaton määrä kiinnostavaa informaatiota tekee minut ahneeksi ja kärsimättömäksi. Perinteisen sanomalehden sivuilta en pääse eksymään tiedon risteileville sivupoluille yhdellä vaivattomalla klikkauksella.

En ole ainoa, jonka mielestä painetulla medialla on paikkansa tässä alati sähköistyvässä maailmassa. Me suomalaiset olemme ahkeria lehtien lukijoita. Ainoastaan 14 prosenttia meistä lukee sanomalehtensä vain verkkopalvelussa, kun taas suurin osa lukee lehtensä vain tai lisäksi painetussa muodossa, selviää Sanomalehtien liiton viimekeväisestä tutkimuksesta. Sanomalehdet tavoittavat suomalaiset paikkakunnasta tai iästä riippumatta. Nuoria lukijoita on Suomessa huomattavasti enemmän kuin suurimmassa osassa maailman maita.

Suomalaisten nuorten pärjääminen kouluvertailuissa on yksi suurimmista kansallisista ylpeydenaiheistamme. Koulujärjestelmää sopii toki kiittää, mutta se ei yksin riitä. Oppimista tapahtuu myös koulun seinien ulkopuolella. Sanomalehtien liitto on todistanut, että sanomalehtien lukeminen tukee nuorten oppimista sekä luku- ja kirjoitustaitoa. Monista tietolähteistä kerätty tieto syventää sen oppimista ja muistamista. Lehtien lukemisessa on myös se hyöty, että kun oppilaat törmäävät opetettaviin asioihin mediassa, heistä alkaa tuntua, että kenties opiskelusta voisi olla hyötyä myös ”oikeassa elämässä”.

Söisinkö vai lukisinko?

Kaupassa harkitsen pitkään lehden ostamista, sillä yksi naisten lehti voi helposti vastata hinnaltaan kahdeksaa litraa maitoa tai neljää pussillista leipää. Sitä päätyy väkisin miettimään, ravitseeko lehti tosiaan minua rahansa edestä. Viime kesänä matkatessani Ranskassa saatoin kävellä lehtihyllylle ja ostaa neljä aikakauslehteä hinnalla, jolla olisin Suomessa saanut vain yhden. Osasyynä hintaeroon on lehtien irtonumeroiden alv, joka on Suomessa poikkeuksellisen korkea. Tähän asti lehtien tilausmaksut ovat säilyneet verottomina. Ensi vuoden alussa tilanteeseen saattaa tulla muutos.

Hallituksen esitys sanomalehtien ja aikakauslehtien tilausmaksujen arvonlisäverosta osuu nuoriin lukijoihin kipeästi. Toteutuessaan se heikentäisi median moniäänisyyttä sekä tukisi eriarvoistumista.

Lehdet pyrkisivät siirtämään veroista koituvat kustannukset suoraan tilaajahintoihin säilyttääkseen tekijät ja laadun. Hintojen nousujen seurauksena monessa kotitaloudessa jouduttaisiin kiperän päätöksen eteen: luopuako aamukahvista vai -lehdestä? Luulenpa tietäväni, että monet opiskelijat, eläkeläiset, yksinhuoltajaperheet ja maahanmuuttajat jättäisivät lehden tilaamatta, kun postiluukun kolahdus kävisi heille liian kalliiksi.

Pienet putoavat pelistä

Arvonlisäveron voimaantulo horjuttaisi Suomen sananvapautta. Verosta kärsisivät eniten pienlehdet, joille jokainen tilaaja on tärkeä. Koko kansan sivistämiskeskukset eli kirjastot joutuisivat nekin vähentämään hankintoja. Suuren lukijakunnan kannalta merkityksettömät marginaalilehdet joutuisivat ensimmäisinä leikkauksien kohteeksi. Pienlehdet toimivat demokratian äänitorvina tuomalla esiin vaihtoehtoisia näkökulmia ja valtavirtamediasta poikkeavia aiheita. En halua tietää, millainen tilanne olisi tulevaisuuden Suomessa, jossa kaikki painettu media olisi keskitetty muutamalle suurlehtitalolle.

Hallituksen tulisi tukea kansalaisten tiedonsaantia aikakautena, jona sähköinen media tarjoaa yhä enemmän epäluotettavaa informaatiota. Printtimedian tulee säilyä elinvoimaisena verkkomedian rinnalla. Suurin osa ihmisistä on median sekakäyttäjiä, joille kelpaa mistä tahansa tietolähteestä hankittu tieto, kunhan se on luotettavaa ja mielenkiintoista. Perinteinen journalismi tavoittaa tulevaisuudessakin lukijansa, jos se vastaa uusiin haasteisiin laadulla sekä uusilla rohkeilla ideoilla.

Laatujournalismi vaatii syntyäkseen aikaa, resursseja ja avointa ilmapiiriä. Arvonlisävero muuttaisi toimituskokousten painopisteen lehden sisällön ideoinnista budjetin ja byrokratian setvimiseksi. Haluan, että toimittajat saavat jatkossakin keskittyä etsimään yhteiskunnan vaiettuja epäkohtia, eikä se onnistu, jos he joutuvat samalla pelkäämään työpaikkansa puolesta.

Vain sanoja paperilla

Nuorena lukijana haluan esittää hallitukselle kysymyksen: eikö lukemisella ole väliä? Luottavatko päättäjät siihen, että suomalaisten koulumenestys säilyy, vaikka lehdet jäisivät lukematta? Sanomalehtien lukemisella on tutkitusti myönteinen vaikutus myös nuorten äänestysaktiivisuuteen. Ihmettelenpä, miten hallitus kuvittelee suomalaisten nuorten jatkossa tietävän hallituspuolueet, jos lehtien lukeminen vähenee.

Verotuloja ei kertyisi valtion kassaan tavoiteltua summaa, sillä tilaajat vähenisivät. Sen sijaan verolla olisi tuhoisat seuraukset kansalaisten tiedonsaannille. Jos journalismia halutaan jostain rokottaa, voidaan säästää vähentämällä viestinnän alan opiskelijoiden määrää. On julmaa antaa ymmärtää, että journalismin parista riittäisi töitä kaikille halukkaille.

Arvonlisävero on arvokysymys. Lukutaidon ja yleissivistyksen luulisi olevan asioita, joita Suomessa halutaan suojella ja vaalia. Jos moniäänistä ja tasapuolista tiedonvälitystä leikataan, voidaan asettaa kyseenalaiseksi koko uuden hallituksen arvopohja.

Senja Rajalin

Keskustelu

Milloin te sinisilmäiset oikein ymmärrätte, että tasa-arvoistaminen ja yleissivistyksen vaaliminen eivät ole millään valta- ja rahaeliitin tavoitelistalla?
Ei tuota eliittiä kiinnosta hevon karvan vertaa tasapuolinen tiedottaminen, tai koko kansan yleissivistyksen ja tasa-arvon vaaliminen.
Tälläkin hetkellä Suomessa on käytännössä vain kaksi valtaeliitin talutusnuorassa kulkevaa lehtikustantamoa, ja kyllä, tasapuolisesti jakavat ne samaa (dis)informaatiota. Paljonko tilanne tuosta enää voi verotuksella huonontua?

Luin itsekin Hesaria n. 30v joka päivä, kunnes Hesarin myötävaikutuksella tuli Halosesta presidentti. Peruin tilaukseni sitten heti maanantaina. – Valtalehtien tulisi olla poliittiseti puolueettomia!
-Muutos oli kyllä raju. – Ei pakonomaista tarvetta juosta postilaatikolle, ei enää kolareita eikä muitakaan onnettomuuksia, ei jokapäiväistä ”talouskriisiä” ja kukaan ei enää kuolekkaan, kun ei tarvi niitä kuolinilmoitussivuja katsella. – Joka aamu on peruspositiivinen olo mennä hymyssä suin töihin.
-Olen toki monesti pohtinut, että kyllä se journalistin ammattikin varmaan on kamala, kun joka päivä se lehti pitää kirjoittaa huolimatta siitä, että ei ole edes asiaa, eikä pelkkiä kuviakaan nyt sentään joka sivulle voi painaa!

-Lukemiseksi riittää hyvin SK kerran viikossa. – Siinä asiat on jo ehditty pohtia ja pureskella valmiiksi.
Ei ole mitään toimittajien väsyneitä keskiyöllä kirjoitettuja hötkyilyjä kuten päivälehdissä monesti tapaa olla.

Suosittelen kaikkia siirtymään hitaaseen tietoon mitä nopeimmillaan edustaa juuri Suomen Kuvalehden tyyppiset julkaisut ja lopettamaan hesareiden ym lueskelun ainakin paperisena. Sehän on sitäpaitsi ympäristörikos pahimmasta päästä.

Senjahan on niin irti reaalitodellisuudesta että toimittajuus näyttää itsestäänselvältä ammmatinvalinnalta!
23% ALV on syynä 300% korkeampiin hintoihin, JOS budjetissa jo lukkoonlyöty veromuutos sittenkin toteutuu jnejne…
Ja tärkeimpänä kaikista: ajetaan pompöösisti (arvopohja…tuhoisat seuraukset…) OIKEAA asiaa!

Morjens taas kaikki. – Unohtui yllä ihmetykseni sen suomalaisen lehdykäisen hinnasta. HS maksaa sunnuntaisin € 3,80/irtonumero. – Saman kokoinen ” Nice Matin” maksaa € 1,10 ja arkisin € 0,90! – Paperi on Ranskassa yhtä kallista ja ilmoituksia on HS:ssa aina enemmän, eli kyllä ero varmaan tulee kielestä? – Ehkä suomenkieli vaan maksaa enemmän?

Senjahan onkin jo päässyt sisään opiskelemaan zuurnalismia, noinhan tuossa tosiaankin lukee kun vähän tarkempaan katsoo ;-)

”Jos journalismia halutaan jostain rokottaa, voidaan säästää vähentämällä viestinnän alan opiskelijoiden määrää. On julmaa antaa ymmärtää, että journalismin parista riittäisi töitä kaikille halukkaille.”

Olen samaa mieltä kanssasi, erkki väinämö, siitä, että päivälehdissä julkaistaan valitettavan usein myös noita ”hötkyilyiksi” kutsumiasi juttuja. Päivälehdissä toimii kuitenkin myös taitavia journalisteja, jotka tekevät työnsä tarkasti ja huolellisesti. Vahva epäilykseni on, ettei journalismin laatu verouudistuksesta ainakaan parane.

Ympäristönäkökulma on tärkeä, ja sen takia katsonkin tärkeäksi paperin kierrättämisen ja uusiopaperin käyttämisen.

Suomalainen1, haluan huomauttaa, että lakiesitys on nyt valiokuntakäsittelyssä, eli sisältöön voidaan vielä vaikuttaa. Asiasta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä. Mielestäni on totuudenmukaista kertoa esityksestä antaen ymmärtää, että sen suhteen on vielä jäljellä toivoa.

Irtolehtien alv on tosiaan yksi syy maakohtaisiin hintaeroihin, ei ainoa syy. Kiitos huomautuksesta, Suomalainen1. Tarkensin sanavalintaani, jottei tekstistä välity väärä kuva.

Kun journalismin suuri, ikuinen visio on ollut, että uutinen on vasta se, kun postinkantaja puree koiraa, eikä se, että koira puree postinkantajaa, pitäkää toimittajat vaan tunkkinne :-)

Hyvän lehden tilaushinta, oli alv mikä tahansa, ei karkoita tilaajia. Jutunvääntäjien typeristä blogeista pitäisi saada rahaa, että edes vaivautuisi lukemaan moisia typeryyksiä ja itsestäänselvyyksiä.

Minun mielestäni painetulla medialla on paikkaa lähinnä nuotion sytykkeenä, kunhan lukulaitteet vähän kehittyvät. Kertakäyttöisen päivälehden painaminen paperille on tuhlausta. Sähköisen median tapauksessa jakelukustannus on paljon pienempi. Paperilehden käyttöliittymäkin on aika rajoittunut.

Toisaalta:

– Luen mielelläni hyvin kirjoitettuja uutisia ja muita kirjoituksia. Mainosrahoitteisista nettilehdistä niitä ei saa.

– Sanomalehteä lukiessa tulee selattua myös juttuja, joita ei ehkä tulisi nettipohjaisessa julkaisussa luettua. Tämä voi lisätä yleissivistystä.

Miten saisin yhtä aikaa parhaat puolet kummastakin maailmasta ?

Verotuelle tulisi olla kestävät perusteet. Sanavapaus kuolee, nuoriso hölmistyy yms. ovat ilman empiiristä aineistoakin hiukan epäuskottavia seuraamuksia lehdistön verotuen poistamiselle. Tämä asia on taputeltu monta kertaa mutta menköön. Netti on tuonut aidon väylän tiedolle, kun tieteellinenkin tieto ja tutkimus on helposti saavutettavissa – siis se tieto, johon usein toimittajilla ei ole aikaa tai halua perehtyä. Suomalainen lehdistö ei liene koskaan ollut mikään kansan valistaja, ellei tositiedoksi lasketa ilmoituksia viikonlopun rattijuopoista.

Aikoinaan 70 luvulla oli kirjamessuilla mainos: LUE ENEMMÄN LUULET VÄHEMMÄN mikä pitänee vieläkin paikkansa. Ota siis mieleinen kirja, lehti ja vaikkapa nykyisin netti ja lähesty totuuksiasi ja hyveitäsi alistumatta, muttei alistamalla!

Hyviä lukuhetkiÄ HEKTISESSÄ mualimassa!

Näitä luetaan juuri nyt