Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Laiskistukaa lapset!

Nuutti Sinisalo
Blogit Megafoni 31.1.2013 13:00

Työnteon ja ahkeruuden maassa arvostetaan yhä vähemmän joutilaisuutta ja paikallaan olemista. Laiskuus koetaan ikäväksi asiaksi, joka ei ole vain henkilökohtainen valinta, vaan kaikilta pois. Sen paholainen yritetään potkia maamme lapsista niin kovaa ulos, että siitä syntyy itkua ja turtumista.

Synnyttyäni moderniin, teollistuneeseen tietotekniikkayhteiskuntaan olen monesti huomannut, kuinka laiskuuden selkäranka katkeaa. Samalla kuitenkin häviää pala myös omasta selkärangasta. Et enää jaksa välittää ilmastonmuutoksesta, siivoamisesta, tervehtimisestä tai hyvistä tavoista. Meillä päin varallisuutta ja verovaroja kerätään ihmisten viimeisistä mehuista niistäen.

En ole suinkaan verojen keräämistä vastaan, päinvastoin. Näillä varoilla pääsen kouluun sivistämään itseäni, syömään ilmaista laitosruokaa ja osalliseksi muihin huveihin, kuten röntgenkuvauksiin ja hammasreikien porauksiin, joista en muuten voisi edes haaveilla köyhän perheen poikana. Vaikka itse haluaisin saada kaikille mahdollisimman paljon hyvinvointia aikaan, se ei onnistu ilman pausseja työnteosta.

Eikö nyt ole juuri se aikakausi, jolloin vihdoin lasten voitaisiin antaa olla lapsia? He voisivat kehittää mielikuvitustaan ja kasvaa henkisesti tanakoiksi ja vantteriksi.

Suomalainen keskustelun ilmapiiri antaa ymmärtää, että maassamme ei siedetä laiskuutta. ”Maahanmuuttajat ovat laiskoja ja vievät verovarat!”, ”kreikkalaiset ovat lirissä vain, koska he ovat laiskoja”, ”nuoriso on työtöntä vain, koska he ovat laiskoja”. Monet nuoret tuntevat tällaisessa mediamyllyssä, että ei ole järkeä lähteä mukaan työmarkkinoille tai politiikkaan, koska niissä ei saa hetken rauhaa omille ajatuksilleen.

Ihmettelen, mistä nykyinen kyyninen laiskuuden karsastaminen johtuu. Oma sydämeni pomppaa aina kurkkuun, kun joku sanoo tarpeeksi monta kertaa sanan kiire.

Jos palataan ajassa taaksepäin esi-isiemme ja -äitiemme maahan, 1700-luvulle, naiset ja miehet, perheet ja suvut viljelivät yhdessä omia ja toistensa peltokaistaleita. Laiskureita ei katsottu hyvällä, koska kaikkien ruoka oli kiinni tuossa vehreässä pellossa. Helvetissä on paikka niille, jotka laiskuuden toimiin ryhtyvät (uskokoot ken haluaa). Pian pellot päätettiin jakaa isompiin ja helpommin hallittaviin alueisiin. Sitä kutsuttiin isojaoksi. Kaikki olivat tyytyväisiä. Näistä ajoista jäi henkiin se ajatus, että laiskat ihmiset ovat luontaista pohjasakkaa, ja jos syy on jossain, niin heissä.

Eteisestä kuuluu: ”Kalle herää!” ”Nyt lähdetään!”

Nykyajan sivistyneet vanhemmat ajattelevat, että laiskuuden kitkeminen pitää aloittaa jo nuorena. Heti, kun kädet ylettyvät haalarin lahkeisiin, äiti ei enää vedäkään niitä päälle. ”Kalle, sä olet jo iso poika, ja sun täytyis nyt ite osata nää jutut!”. Ei kestä aikaakaan, kun natiaiset pistetään pelaamaan nappulaliigaan, voimistelemaan, tanssimaan, kerhoon taiteilemaan, luistelemaan, roikkumaan telineistä, punnertamaan, hyppimään, juoksemaan, lyömään palloa, potkimaan, lyömään, venymään ja osallistumaan. Myös silloin, kun ei huvita.

Sunnuntaiaamuna maamme lapset vääntäytyvät irti unen kahleista vain voittaakseen FC Prosessointiteho ja Ponnistuksen. Näin he voivat näyttää, että tänään he taas voittavat itsensä. Tämän kaiken lisäksi kotona pitää hoitaa pyykki ja tiskivuori/vuoroja sekä tehdä läksyt. Pelaamista ja leikkimistä rajoitetaan, jollei hoida velvoitteitaan.

”Jaksaa, jaksaa Kalle!” ”Vielä muutama vuosi, niin sä oot kultamuru huipulla!”

Laiskuus on myös uuden hyvän luomista. Voi olla hyödyllistä kehittää tapa, jolla asioita ei tarvitse tehdä niin työläästi. Kaikki tieto on nykyään saatavilla, silti koulussa keskitytään sen ulkoa opetteluun. Eikä siihen, mistä tietoa helpoiten löytää. Samalla tavalla, kuin pää ei muista kaikkea, ei ihminen voi tehdä kymmentä projektia yhtä aikaa. Liiasta työstä seuraa romahdus, jolloin jumittuu paikoilleen ja oma laiskistuminen alkaa inhottaa.

Pinnistelevä ihminen kadottaa laiskuuden taidon ja haluaa, että muutkin tekevät niin. Muistakaa, vaikka olisin mielestänne väärässä, laiskuutta tarvitaan, sillä suomalaisilla on jo valmiiksi verenpaineongelmia. Laiskuus on työnteon jälkeen tuleva palautusmoodi, ja sen arvostusta täytyy nostaa. Jaksamista arkeen.

Nuutti Sinisalo

Keskustelu

Sitä voi viettää luovaa joutilasta laiskottelua, kun on ensin ahertanut ja vastannut sitoumukistaan sekä vastuistaan Jutalle, jotta tämän puolue voi ostaa ääniä oleskeluyhteiskunnasta päätoimenaan nauttivilta.

Nuutti Sinisalon leikillissävyinen juttu on ajatuksia herättävä ja oikein hyvää asiaa.
Koska mehän kaikki muistamme ainakin, että laiskuus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä.
Siispä vielä turhaa energisyyttäkin samalla säästäen laiskistamalla lapsia se johtaa psyyken lakien mukaisesti automaattisesti ainakin kuuden pahan muun synnin vähentyneen jaksamisen tekemiseen: ylpeyden, kateuden, vihan, ahneuden, ylensyönnin ja himon.Tosi nerokas oivallus siis tältä nuorelta blogistilta. Maailma pelastuu!
(Mikäli nyt sitten ei tilalle satu nousemaan tusina uusia).

Näitä luetaan juuri nyt