Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Lääkäriin pääsee vain valehtelemalla

Maija Koivistoinen
Blogit Megafoni 24.2.2011 20:16

Olen onnekseni pysynyt melko terveenä elämäni ajan. Pienenä korvatulehdukset ja erinäiset pöpöt vaivasivat, mutta moneen vuoteen en ole lääkärin hoitoa tarvinnut. Vuoden jatkuneet nivelkipuni äityivät viikonlopun aikana niin pahaksi, että päätin kerrankin hyödyntää kunnallista terveydenhoitoa. Ajan varaaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelin.

Soittaessani terveyskeskukseen uskoin ihan tosissani, että saisin ajan parin viikon sisään, ehkäpä jopa samalle viikolle. Yllätyin, kun liian monen ”odottakaa hetki, olette linjalla”-hokeman ja kaikkien lääkäreiden vapaiden aikojen tutkimisen jälkeen kuulin, että vasta kuukauden päästä olisi mahdollisuus päästä vastaanotolle.

Terveyskeskuksilla on toki velvollisuus antaa aika päivystykseen, mikäli kivut tai muut vaivat vaikeuttavat arkea. Puhelimeen vastannut terveydenhoitaja oli kuitenkin koulutettu varsin ovelaksi. Hoitaja ei kysynyt: ”onko sulla kovat kivut?” vaan: ”ei sulla varmaan mitään hengenhätää ole?”. Moinen kiero kysymys, joka ei edes kuulostanut kysymykseltä, laittoi luun kurkkuun. Enhän ole tähän kuitenkaan kuolemassa, enkä myöskään halua viedä aikaa joltain, joka sitä enemmän tarvitsee.

Helsingissä paikalliset erot terveydenhuollossa ovat valtavat, sillä toisaalla ajan saa samalle päivälle ja ihan sille tutulle omalääkärille ja toisaalla saa särkylääkkeen voimalla selvitä vähän pidempään. Lähiterveysasemani ei ole koskaan kuulunut ensimmäisenä mainittuun iloiseen joukkoon, sillä kahdeksan lääkäriä ei mitenkään kata kaikkien asuinalueeni asukkaiden tarpeita.

Ennen kuin ratkaisu ongelmaan keksitään, kannattaa julmasti valehdella puhelimeen ja itkien valittaa kipuja, mikäli omasta terveyskeskuksesta ei muuten saa hoitoa. Myötäilemällä luurin toisessa päässä olijaa saa olla kipujensa kanssa yksin ainakin sen kuukauden verran.

Koska en itse, harmi kyllä, ymmärtänyt liioitella vaivaani, saan taas ensi maanantaina aloittaa puhelinrumban uudelleen, silloin pitäisi uuden lääkärin astua remmiin. Voin vain kuvitella, miten kuumana linjat silloin käyvät…

Maija Koivistoinen

Keskustelu

Lääkärisukulainen on neuvonut liioittelemaan vaivoja, varsinkin kipuja. Kipu on niin subjektiivista että liioittelu kannattaa aina jos haluaa saada hoitoa.

Ai puhelimella?

Kyllä se vaatii sitä, että suoraan terveyskeskukseen. Ja kun vielä sielläkin yrittävät heittää sinut ulos, niin nyrkkiä pöytään. Kirvestä ei ole tarvittu vielä.

No jopas, 5 minuuttia ja olet lääkärillä. Ei näitä taitoja puhelinmyynnillä opita. Eikä nöyryydellä.

Onpa joskus käynyt niinkin, että illan terveyskeskuspäivystyksessä (kun päivävuoroon ei pääse koskaan) on hoitaja/vastaanottovirkailija vähätellyt kipujani sekä ollut sitä mieltä, ettei päivystys olisi paikkani. Silti lääkäri, joka tutki minut, erikseen mainitsi, että olipas hyvä kun tulit, niin saat oikeat lääkkeet ja hoidon.

Joskus mietin, saavatko vastaanottovirkailijat/hoitajat bonuksia jonojen supistamisesta potilasta tylyttämällä? Miksi he muuten tekisivät niin, sillä eiväthän he mitään hyödy potilaille ilkeilemisestä?

..että muutkin on tän huomanneet. Olisi mukavampi olla asiallinen ja realistinen mutta olen itsekin huomannut omalla ja lasteni kohdalla ettei sillä saa apua. Ja turhaan ei olla menty sitä hakemaan.

Suomessa nämä terveyspalvelut ovat kaksijakoiset riippuen siitä oletko työsuhtessa vaiko et. Jos on töissä niin on työterveyspalvelujen asiakas, jossa ei kuuna päivänä törmää edelläkerrottuihin ongelmiin. Olen työssäkäyvä oululainen ja olen aina saanut vähääkään hankalemmissa tilanteissa lääkärinajan samalle päivälle Mehiläisen työterveysasemalta ja tarvittaessa samantien passituksen Mehiläiseen erikoislääkärille. Suomi on todellinen luokkayhteiskunta terveyspalvelujen suhteen. Ainut apu lapsiperheiden suhteen ovat lapsille otetut sairauskuluvakuutukset joiden avulla voi asioida ilman hirveää jonottamista yksityisillä lääkäriasemilla mutta eivät nuo vakuutuksetkaan mitään ilmaisia ole. Eivät vähävaraiset niitä pysty ottamaan.

Kyllä valehtelu paljastuu lääkärille ja muulle henkilöstölle. Ennen pitkää olet merkattu ja entäs sitten. Tosi hädässä Sinua ei uskota !

Nöyristely terveyskeskuksen vastaanoton tiskillä on sana joka kannattaa unohtaa koko rakennuksen ulko-ovelle. Jos olet sairas, olet sairas – eikä kellään, varsinkaan vastaanottoapulaisella, ole kanttia ryhtyä arvioimaan sairautesi hoidon kiireellisyyttä.
Pääkaupunkiseudulla Tosin on merkityt kaupunginosansa joissa terveyskeskukset ovat täysin kilpailukykyisiä yksityisen tarjonnan kanssa.
Ikävä kyllä suuntautuneet juuri niille alueille, joissa muutama ylimääräinen kymppi lääkärikustannuksissa ei muutenkaan haittaa pätkänkään vertaa.
Suomesta on pikkuhiljaa tullut kovien eurojen maa.

Pohjoismaissa niiden oletetusti kuulu sosiaalinen ”terveydenhoito” on myös alistettu ns. ”valtion edulle.” Kun aikoinaan Suomessa tarvitsin tulehtuneen tikun tai hyönteisen piston ulos jalasta, niin yksinkertainen operaatio muutettiin jatkoksi perverssiyksille, joita perässä kaahaava SS-upseeri Arvo Pentin Supo oli pannut pystyyn julkisesti sekä Helsingin kaduilla että muualla. Se tuotti ”elefanttijalan,” vaarallisen infektion, kuukauden ajaksi.

Vastaavasti Ruotsissa ehdotettiin siten ”psykologin apua.” Tanskassa tarvittu astmalääke prednisolon jäi antamatta, kun sen tarve oli selvä ja kiireellinen. Se vei intensiiviin ja hengityskoneeseen. Kun ”valtioiden etu” sitä vaati, toimi toistettiin. Nyt selitys oli, että yksi Köpiksen suurimmista sairaaloista ”ei ottanut verikokeita.” Eli sosiaalinen sairaanhoito on Pohjoismaissa osa poliittista systeemia, ei terveydenhoitoa. Ja tämä kuvaa juuri Pohjoismaita, ei maita, joissa lääkärit ovat lääkäreitä eivätkä poliittisten koneistojen sätkynukkeja.

Onko yliampumista tai kommunismia väittää, että suomalaiset on jo käytännössä jaettu terveydenhoitojärjestelmässä A-, ja B-luokan kansalaisiin varallisuuden ja maksukyvyn perusteella?
Maksukykyinen saa heti (valtion tukemana) tarvitsemansa hoidon yksityisvastaanotoilla, sekä tarvitsemansa lääkkeet, kun sen sijaan yleisessä terveydenhuollossa tilanne on kuvaamasi.

Ilkeydellä saa lapsille hoitoa ja olemalla tiukka ja napakka. Kiltit kuolee koteihin.

Hyvä keino on uhkailla, että jos ei aikaa tule, menen sitten illalla päivystykseen. Silloin löytyy myös yllättävää kyllä aikoja, vaikka sitä ennen kaikki päivän ajat olisivat loppu. Tässäkin on opittu hyvin kotiläksyt. Päivystysajat ovat varmasti yhteiskunnalle kalliimpia.

Lääkäripula on nähtävästi kääntynyt säästökeinoksi. Luukullä pyritään vielä neuvottelemaan asiakas kotiin tai muiden (yksityisten) palvelujen piiriin.

Onhan se todettu että hyvinvointiyhteiskunta kannustaa marttyyriasenteeseen.

Helsingissä lääkärien ilmeisesti kannattaa olla yksityislääkäreinä eikä hakeutua terveyskeskuksiin. Vaikka ehkä Helsingissäkin on hyviä terveyskeskuksia niinkuin täällä maalla, jossa lääkäriin pääsee seuraavana päivänä ja sairaanhoitajan vastaaotolle samana päivänä.
Viimeksi kun kävin, toiminta oli tosi joustavaa, lääkäri lähetti naapurihuoneeseen, jossa otettiin pikaisesti verikoe ja sen antamien tulosten jälkeen jatkettiin lääkärin luona. ”Lähete” oli pienelle muistilapulle kirjoitettu pikatestin nimi.

”Samppa kirjoitti:Kyllä se vaatii sitä, että suoraan terveyskeskukseen. Ja kun vielä sielläkin yrittävät heittää sinut ulos, niin nyrkkiä pöytään. Kirvestä ei ole tarvittu vielä.”

Täällä Turun ihmeellisessä kaupungissa jos toimit tuolla tavalla niin tulee vartija ja polliisit ja saat hoidon sijaan pamppua ja kaasua ja raudat ranteisiin ja nilkkoihin. Jos sitten satut kuolemaan kaasun aiheuttamaan allergiseen reaktioon kesken pamputuksen niin asianomaiset toteavat suomalaiskansalliseen tyyliin vain jottas UPS! Eikä siitä sen kummempia, tässä maassa kun saa hoitajat, lääkärit ja polliisit tappaa potilaat ihan ”vahingossa vaan” eikä tule kuin 160 euron sakot. Halvalla menee sano.

Näitä luetaan juuri nyt