Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kun väärämielinen samaan kahvipöytään sattui

Emilia Kettu Toivanen
Blogit Megafoni 21.4.2012 19:17

Median ja kahvipöytäkeskustelujen aallokossa on jo hyvän tovin poukkoillut puhe suvaitsevaisuudesta. Ihmisiä kehotetaan jatkuvasti avaamaan mielensä ja kiipeämään rohkeasti yli ennakkoluuloaitojen. On vallan mainiota, että ihmiset ovat reagoineet ja lähteneet keskustelemaan aiheesta. Mitä saa sanoa sananvapauden nimissä ja mitä ei? Mitä tehdä, jos joku puhuu rasistisesti bussissa? Gay pridekin on saanut lisää jonon jatketta jokakesäiseen kulkueeseensa. Toisaalta on kuulunut myös kommentteja siitä, kuinka suvaitsevaisto ei tee muuta, kuin paapoo milloin mitäkin vähemmistöä, ja jos on jostakin vähän eri mieltä, saa päällensä suvaitsevais-vihamielisen sanaryöpyn.

Niin, yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevaa kohtaan on kenties vielä helppoa tuntea empatiaa. Mutta nyt kyse ei ole pelkästään siitä, kuka suvaitsee ja kuka ei, vaan yleisestikin ihmisten välisistä mielipide-eroista. Mikä neuvoksi, kun pitäisi antaa tilaa ainoastaan ajatusmaailmaltaan erilaiselle ihmiselle?

Arkikeskustelussamme mustamaalaamme helposti ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla. Näin se on jokaisen ihmisen kohdalla, riippumatta siitä kuuluuko suvaitsevaistoon, vihaitsevaistoon vai ihan vaan korrektisti ilmaistuna ihmiskuntaan. Joku on heti ”ärsyttävä kusipää”, koska kannattaa jotakin tiettyä puoluetta. Joku on nolouden naurettavuus, koska kuuluu johonkin tiettyyn järjestöön. Jonkun kanssa taas ei voi puhua todellakaan mistään fiksusta, koska on selkeästikin pinnallinen siiderikikattelijablondi – ”en sillee tunne, mut hyi olkoon”. Puhumattakaan naapurin hihhuliperheestä, niillä varmaan syödään lounaaksikin ehtoollisateria ja Jeesuksen kuvia on taloyhtiön saunan lauteita myöten. Paitsi että ateistithan ne vasta noloja ovatkin.

Ongelmana tässä ei ole vain se, että emme suvaitse joka ikistä maantiekiitäjää niin pitkälle kuin auringonsäteet kantavat. Erityisen harmi tässä arki-ilmiössä on se, että emme pääse tarkastelemaan omaa ajatusmaailmaamme toisesta näkökulmasta. Emme pääse myöskään kyseenalaistamaan esimerkiksi jotakin itsestään selvänä pitämäämme arvoa – miksi ajattelemme niin kuin ajattelemme? Mitä ajattelutavalla haetaan? Onko ajattelutavassa jotain huonoja puolia? Ajatukset ja ideat eivät nimittäin kehity, jos niitä ei koskaan tarkastele erilaisesta, jopa vastakkaisesta näkökulmasta, tai jos niitä pui aina samanmielisten kanssa.

Totta kai voi tuntua hankalalta ja hiuksiaharmaannuttavalta keskustella ihmisen kanssa, joka ajattelee väärin, äänestää väärää tyyppiä, käyttää kaupungissa väärää kulkuvälinettä ja rumia kenkiä. Mutta on rikasta, jos saa keskusteltua erimielisen kanssa kiinnostavan väittelynomaisesti – ilman ylimielisyyden ja ruostuneella haravalla migreeniseen päähän hakkaamisen tuntua. Nokkava ja kettuileva asenne saavat vain toisen kavahtamaan ja loukkaantumaan – ja iskemään takaisin kolme kertaa lujempaa. Tällaisessa keskustelussa ajattelu ei kehity mihinkään muualle, kuin romukopan pohjalle. Sen sijaan vuorovaikutuksellinen keskustelu, jossa kummankin mielipiteet perusteluineen pääsevät vuorotellen estradille, voi antaa kummankin maailmaan aivan uudenlaisen näkökulman tarkastella jotakin itselleen ennestään vanhaa asiaa. Se ei tarkoita sitä, että omista mielipiteistä pitäisi luopua. Se tarkoittaa sitä, että koska kaikilla asioilla on kuitenkin kääntöpuolensa eikä mikään ole kovin mustavalkoista, voimme ehkä ymmärtää paremmin toisen ihmisen valintoja, tekemisiä ja elämäntapoja.

Jokaisella ihmisellä on oma historiansa: elämäntarina, johon on mahtunut monia käänteitä, yllättäviä sattumia ja valintoja. Ne ovat muovanneet ihmisen maailmankuvan sellaiseksi, kuin se sillä hetkellä on. Kunnioittamalla toisen maailmankuvaa ja mielipiteitä kunnoitamme toista ihmistä – joskaan se ei tarkoita edelleenkään sitä, etteikö asioista voisi väitellä. On myös sallittua kertoa, jos joku asia toisen ajattelutavassa loukkaa. Tällöin kyseisestä näkökulmasta voidaan keskustella, ja toinen osapuoli voi ehkä oikaista syntyneitä väärinkäsityksiä – tai sitten korjata omaa ajattelutapaansa, jos siihen sattuukin olemaan tarve.

Olemme jokainen omalta osaltamme vastuussa siitä, kuinka kuuntelemme toisiamme ja otamme erilaisuuden eri tasoilla huomioon. On huono asia, jos joku ei uskalla elää ja ilmaista itseään normaalisti ilman tyrmätyksi tulemisen pelkoa. Emmekä ehkä muista aina keskustella fiksusti eri mieltä olevien ihmisten kanssa. Mutta voimme aina ravistaa itseämme, viskata kylmää vettä lätäköstä niskaamme ja muistaa, että heilläkin on vain oma elämänhistoriansa. Ehkei meistä kumpikaan ole väärässä. Ehkä olemme vain kokeneet eri asiat eri tavoin.

Emilia Kettu Toivanen

Keskustelu

No näinhän se on. Paljon parantuisi jos muiden medioiden toimittajia informoitaisiin tästä myös, koska toimittajan pahantahtoisuus tuo vain lisää vastustusta sille mitä mitä alunperin on pitänyt puolustaa. Toisaalta tässä painaa myös sukupolvien välinen ero jonka huomaa helpointen homo/neekeri keskusteluissa, kun se on kuulemma ollut normaalia aikoinaan. Nykypäivän nuori ei käsitä näitä ja jopa sanojen merkitys on voinut muuttua. Välissä tuntuu että jänniteitä yritetään luoda keinotekoisesti, mikä VlTU*TAA suunnattomasti.

Nyt uusi juttu on netistä tuleva musta huumori/meemit joka ei tule koskaan aukeamaan kaikille, eikä ehkä tarvikkaan. Esim. Osama Bin Hitleristä ja Brevikistä on todella hauskoja juttuja joille voi nauraa ääneen, mutta voin kuvitella etten juuri tällä viikolla olisi nauranut, kun Brevik näkyi oikeudessa ja mieleen tuli mitä hän on tehnyt.

Muissa tapauksissa olisin nauranut ääneen ja niin varmaan seuraavalla viikolla teenkin. Ihan hyvällä omalla tunnolla, koska osaan myös nauraa itselleni.

Ennen oli mukavaa lukea työväen lehtiä, joissa otettiin kantaa, Kansan Uutiset oli rautaa, mutta Tiedonantaja oli uskontoa. Enemmistökommunistit olivat realisteja ja rehellisiä, ahkeria, oikeudenmukaisia kuten heidän lehtensäkin. Toivoisi että heikäläisiä olisi myös valtamedioissa nytkin.

Yksinkertaista, mutta totta. Ja oikeaan aikaan. Tämä on hitti.

Kyllähän nykyoloissa joutuu tavattoman paljon varomaan sanojaan. Aina ei edes taatussa seurassa tunnu mahdolliselta sanoa ääneen syvimpiä tuntojaan. Ajatuspoliisi on hyvissä voimissa, vaikka enää ei jahdataan neuvostovastaisia aineksia, kuten 1970-luvulla. Nyt ovat muut tahot ajatuspoliisin erityisen suojeluksen kohteena. Tällainen tilanne ei ole hyväksi oikein kenellekään. Se synnyttää patoutunutta vihaa, joka pahimmoillaan purkautuu väkivaltaisina tekoina. Ja ne, jotka ajattelevat ”oikein”, eivät tajua, että he eivät suinkaan edusta koko kansan, ei aina edes hiljaisen enemmistönkään käsityksiä. Näin siksi, että harva uskaltaa sanoa heille vastaan.

Joo. Luulin jo, että olisin eri mieltä. Mutta ei, kyllä se näin taitaa olla. Sotaan tarvitaan kaksi, mutta niin myös harmoniaan.

@ Nelmi

Kun haikailet Tiedonantajan ja Kansan Uutisten perään, ehkä et tiedä tai muista ettei sitten muita mielipiteitä sallittukaan. Pienikin poikkeama siitä linjasta jonka Kekkonen oli betonoinut ainoaksi oikeaksi uskonnoksi, lätättiin heti neuvostovastaisuudeksi.

Artikkelin kirjoittajalle: hyvää vauhtia ollaan menossa siihen suuntaan ettei kahvipöydässä tarvitse muita mielipiteitä kuulla kuin niitä mitkä maan johto on oikeaksi hyväksynyt.
Nyt on menossa vaihe että pienikin pohdiskelu vaikka nykyisen maahanmuuttopolitiikan järkevyydestä läimäistään heti littanaksi. Leimakirveessä lukee sitten Rasisti, Fasisti, Halla-aholainen, Impivaaralainen…Breivikiläinen!

Jopa netti, tuo Pandoran lipas, yritetään uudelleen sulkea. Onhan se onnistunut muuallakin, eikös Kiinassa nettikahviloissa puolueen apparatsikki kiertele netinkäyttäjien selän takana kurkkimassa ettei vain kirjoitella tai lueta mitään tuhmia asioita?

Verrattuna vaikkapa muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen Suomessa, sananvapautta on melko tavalla rajoitettu. Perusteena on yleisemmin ns. vihakirjoitukset.
Hyvä jos vihakirjoituksia poistetaan. Mutta ongelma on siinä kuka määrittää mikä on vihakirjoitusta.

Kun SDP:n kansanedustaja Päivi Lipponen heti Tampereen pitseriapalon savuavilla raunioilla julisti että se oli suomalaisten miesten rasistinen viharikos rehellistä ja ahkeraa mamu-yrittäjää kohtaan, se ei ollut vihakirjoittelua. Muualla tällaisen löyhäleuan poliittinen ura olisi katkennut siihen.
Tampereen poliisi ratkaisi rikoksen, asialla ei ollutkaan yli 2 miljoonaa suomalaista rasistimiestä vaan omistaja itse.
Ei ottanut presidentti asiaan kantaa, lausunnon antajahan oli nainen ja oikean poliittisen uskonnon edustaja. Helsingin vaalipiirin naiset palkitsivat Päivi Lipposen 4385 äänen voimin uudestaan eduskuntaan.

Nyt meuhkataan jonkun Erosen blogista, hänethän sitten taidetaan erottaa Hirvisaaren avustajan tehtävästä. Kumpi on vihakirjoittelua? Erosen lähinnä karkeaa huumoria oleva kirjoitus vai Päivi Lipposen tuosta vain kaikki suomalaiset miehet tuhopolttajiksi tuomitseva julistus, kumpi on todellista vihakirjoittelua?
Tietysti Erosen rökittämisen taustalla on sekin että se kohdistui lähinnä vähemmistövaltuutettuun, ex-presidentti Tarja Halosen erittäin läheiseen tyttöfrendiin.

Erään talouslehden kommenttipalstalla eräs erikoisasiantunjia tiesi että Halla-aho masturboi Breivikin kuvan edessä ja sitten levittää sormellaan ekkentaalit kuvan päälle. Ilmoitin viestin asiattomaksi. Eipä ollut moderaattorilla kiire kirjoituksen poistamiseen. Sehän oli vain sen yleisen linjan mukaista jonka SDP ja Vihreät ovat Suomelle antaneet. (sanan masturbointi tilalla oli kansanomaisempi ilmaus)

Että hyvää vauhtia Suomi on menossa nimenvaihdoksen suuntaan: Suomen Vieraskorean Sosialidemokraattinen Kansantasavalta.

”Thinking is a skill.” Ajatteleminen on taito, sanoo engelsmanni. Mutta niin on kuunteleminen ja vielä enemmin kuullun ymmärtäminen. Kaikkea ei voi eikä pidä hyväksyä, mutta ymmärtäminen on hedelmällisen vuoropuhelun edellytys. Ne molemmat taas helposti vaativat aikaa. Sitä on yhtä paljon kuin aina ennenkin. Omista valinnoista riippuu mihin sitä aikaansa käyttää.

Kun 1960-1970 luvuilla politiikka muuttui äärivasemmiston ehdoilla, ollaan nyt pikkuhiljaa lähestymässä toista ääripäätä. Kuten vasemmisto aikanaan, kohta myös oikeisto nimittää itsensä Ainoaksi Oikeaksi Totuudeksi. Kun vasemmisto tuhoaa kansantalouden, oikeisto tuhoaa yhteisöllisyyden, sekä kansallisesti että ylikansallisesti. Ja sen seurauksia kukaan ei toivo kokevansa.

Me ihmiset hallitsemme varsin hyvin minimit ja maksimit. Optimeissa on vielä paljon haastetta. Siksi kai ennakkoluuloton kuunteleminen ja ymmärtäminen ovat tärkeitä; kehittävän vuoropuhelun synnyttämiseksi?

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/04/vai-muka-enemmiston-terroria.html

Tampereen Aamulehdessä oli tänä aamuna (28.4) uutinen että hovioikeus oli muuttanut pitseriapalon sytyttäjien tuomioita.
Yksikään muu lehti ei ole kertonut edes KO:n tuomioista.
Eivätkä mitkään kommentit mene Aamulehdessäkään läpi missä mainittaisiin Päivi Lipposen raaka vihakirjoitus missä PL tuomitsi etukäteen rikoksen suomalaisten miesten rasistiseksi teoksi rehellistä maahanmuuttajaa kohtaan.
Yleensä pienemmistäkin tämän luokan jutuista kirjoitellaan oikeuden päätöksestä.

Ei tästä. Ainoa kommentti mikä hyväksytään on SO WHAT?!

Niin kauan kuin sananvapaudesta on edes rippeitä jäljellä, pidän tätä juttua esillä. Kun yksikään suomalaismedia ei enää huoli kirjoittelujani, joku media jossakin huolii.
Terveisiä Lipposslovakiasta!

Nyt kahden maahanmuuttajan raiskaaman tytön tekijöiden nimien julkaisu on saanut suvaitsevaiston tohkeisiinsa. Hakkarainen taas asialla! On tehty rikosilmoituksia Hakkaraista vastaan. Poliisi on sanonut ettei Hakkarainen ole rikosta tehnyt, nimet olivat oikeuden pöytäkirjassa. Vain uhrin, 15 vuotiaan tytön, ja kahden todistajan nimet olivat salaisia.

Nyt sitten syypää onkin Hakkarainen.
Facebookissa kerätään rahaa näille pahantekijöille. Uhkaillaan tyttöä uusilla raiskauksilla.

Ja mitä nämä venkulat saivat?
2 vuotta ehdonalaista.
Ja hakkarainen syyt niskoilleen. ’Tuhoaa nuorten maahanmuuttajien tulevaisuuden.’

MITÄ MEISTÄ MUUALLA AJATELLAAN?

Oso Blanco on oikeassa Tampereen asiassa. Miten maan korkeimmalta taholta voitiin seurauksitta ja vastoin parempaa tietoa kylvää epäilys kansan enemmistöä kohtaan ja ilmeisesti miesväestöä vastaan ? Erosta rökitetään, kun ei uskalleta käydä isomman saaliin kimppuun. Ei ole mitään pelättävää, jos olisi kaiveltu syitä ja motiiveja hätäiselle kannanotolle ja oikeastaan sekaantumisella viranomaistoimintaan, sillä onhan korkeantason vihje omiaan johdattamaan tutkijat väärille tutkintalinjoille. Onneksi poliisi on meillä ryhdikäs.

Näitä luetaan juuri nyt