Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Kulttuurien tasa-arvoa opetukseen

Blogit Megafoni 30.1.2012 13:54
Sasu Ölander

Suomea on viime aikoina mainostettu monikulttuurisena yhteiskuntana. Melkein jokainen avustusjärjestö tai rasismia vastustava liike käyttää monikulttuurisuuskorttia. Onko Suomi todella monikulttuurinen? Jos määritämme monikulttuurisuuden sillä, miltä katukuva näyttää, olemme monikulttuurinen yhteiskunta. Parempi määritelmä olisi kuitenkin sellainen, jossa monikulttuurisen yhteiskunnan tunnusmerkit olisivat kulttuurien moninaisuus ja niiden tasa-arvoinen sekoittuminen. Tasa-arvoisella sekoittumisella tarkoitan hetkeä, jossa kulttuurit antavat ja ottavat vastaan vaikutteita samassa suhteessa. Näillä määritelmillä Suomi ei ole monikulttuurinen.

Suomalaista monikulttuurisuutta voisi kuvata hyvin allegorialla. On kaksi kaupunkia ja niiden välissä on joki. Joen keskellä on sirkus. Joen vasemmalla puolella on köyhä ja värillinen Suomi ja oikealla puolella on valkoinen ja hyvin menestyvä Suomi. Kerran vuodessa pidetään erilaisuudenjuhla. Valkoiset saapuvat sirkukseen ja värilliset astuvat lavalle. Värilliset näyttävät kulttuuriansa ja valkoiset haukottelevat. Kun juhla on ohi, valkoiset käskevät värillisten olla normaaleja. Värilliset ajattelevat, että heissä on jotain vikaa. Päivän päätteeksi värilliset toivovat olevansa normaaleja ja valkoiset katselevat kurjuutta ja miettivät, miten heitä voisi auttaa.

Meidän on lopetettava värillisten kulttuurien trivialisointi tai värilliset tulevat ikuisesti tuntemaan olonsa kuokkavieraiksi, toisen luokan kansalaisiksi. Koulujen opetussuunnitelmien pitäisi kattaa laajemmin erilaisten kulttuurien historiaa ja kirjallisuutta. Hyvä aloitus olisi arabialaisen kirjallisuuden ja historian lisääminen. Näin voisimme vähentää islamin pelkoa. Imperialismin ja siihen liittyvän rasismin opetusta olisi lisättävä. Nyt opetus on suppeaa ja yksipuolista. Opetus keskittyy nykyään mielestäni värillisten kehittymättömyyteen ja antaa sellaisen kuvan, että värilliset olisivat olleet passiivisia vastaanottajia ja valkoiset aktiivisia toimijoita. Aivan kuin värilliset olisivat vain istuneet ja hyväksyneet kohtalonsa, kun valloittajat tulivat. Rasismin ja imperialismin välillä oleva suhde joko unohdetaan tai se sivutaan pikkuasiana.

Samalla on lisättävä tietoisuutta siitä, että imperialismi tuhosi kaikkien värillisten yhteisöjä. Emme saisi keskistyä vain ainoastaan Leopoldin Kongoon vaan myös Brittiläiseen Intiaan ja Afrikkaan, Ranskan Indokiinaan ja Länsi-Afrikkaan, Yhdysvaltojen Filippiinit, Hollannin Indonesia, Kiinan oopiumsota ja Boksarikapina ja sadat välikohtaukset, joissa näkyi valkoisen miehen halveksunta värillisiä kansalaisia kohtaan.

Kulttuurillinen opetus ja laajempi historiallinen opetuspohja auttaisivat suomalaisia ymmärtämään paremmin tiettyjä poliittisia trendejä Euroopan ulkopuolelta. Samalla suomalaiset ymmärtäisivät paremmin millaisen taakan imperialismin perintö on jättänyt värillisten yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Tärkein opetus olisi, että sorto köyhdytti värillisiä, mutta rikastutti valkoista Eurooppaa. Tämän ymmärtäminen auttaa ymmärtämään miksi jotkut värilliset uskovat, että Euroopalla on velka, jota ei ole vieläkään maksettu takaisin.

Tavoite on se, että Suomen koulut siirtyvät Eurooppa-keskeisestä opetuksesta maailma-keskeiseen opetukseen.