Kukaan meistä ei halua ehdoin tahdoin ottaa lainaa - eivät opiskelijatkaan

Kukaan meistä ei halua ehdoin tahdoin ottaa lainaa – varsinkaan silloin, kun työpaikasta ei ole hajuakaan. Minua yliopisto-opiskelijana pelkkä ajatus lainasta kauhistuttaa.

Hallituksen riveistä erityisesti kokoomus kannattaa opintotuen uudistamiseksi 3+2-mallia, jossa tukea saisi ensimmäiset kolme vuotta – kaksi seuraavaa opintovuotta sujuisi lainan turvin, ellei opiskelija sitten onnistu rahoittamaan opiskelujaan työnteolla. Tarkoituksena on saada nuoret nopeammin työelämään.

Yliopisto-opiskelu alkaa kuulostaa melkoisen pelottavalta vaihtoehdolta, jos valmistumisen jälkeen ei saakaan heti työtä opintovelkojen läähättäessä niskaan. Harvalla opiskelijalla vuorokauden tunnit riittävät täysipainoisen opiskelu lisäksi vielä työntekoon, jotta opinnoista selviäisi ilman opintotukea. Käytännössä laina olisi pakko ottaa.

Työelämään siirtymistä voisi nopeuttaa pureutumalla opintotarjontaan. Suomessa on paljon nuoria, jotka eivät koulutusohjelmasta valmistuttuaan saa oman alan töitä. On epäreilua tarjota nuorille opiskelupaikkoja vain siksi, että kyseiset opetusinstituutiot pysyisivät pystyssä.

Toinen mahdollisuus on tiivistää esimerkiksi yliopistotutkintoja. Yleissivistys on erittäin arvokasta, mutta monissa tutkinnoissa on löyhiä kohtia, josta niitä voisi lyhentää tai tiivistää ilman että ammatillinen pätevyys vaarantuisi.

Opintotukiehdotuksen valoisana puolena on kylläkin se, että jos valitsee itselleen alan, jolta työllistyy hyvin, vedetään työelämään usein jo kolmen vuoden jälkeen, jolloin valmistuminen toki saattaa viivästyä, mutta töitä on kuitenkin tiedossa, mikä hallituksenkin tavoite on.

Toisaalta tiedän myös, että suurten ikäluokkien entisistä yliopisto-opiskelijoista lainapelkoni voi kuulostaa lähinnä kosketusnäyttö-sukupolven ruikutukselta. Aikoinaan lähes kaikkien oli pakko ottaa opintolaina, koska nykyisen kaltaista opintotukea ei ollut. Käytännössä lainaa maksettiin takaisin useita vuosia. Siihen verrattuna uudistuksen mukanaan tuoma laina olisi pieni ainakin silloin, jos valmistuu hallituksen tavoiteajassa.

Kun hallitus sai joulukuussa 2012 työryhmältä ehdotuksen opintukiuudistuksesta, sen jäsenet varmasti tiesivät, mistä puhuvat – ovathan he opintolainansa maksaneet.

Mutta kuka meistä nuoremmista luopuisi ehdon tahdoin eduistaan ja ottaisi lainan, koska joku toinen sitä ehdottaa? Jos yhteiskunnalla on rahat vähissä, eikö opiskelijoidenkin ole tehtävä osansa talkoissa? Vaikka se pientä porua aiheuttaakin muun muassa Senaatintorilla, jossa järjestetään tänään mielenilmaus opintotukiuudistusta vastaan.