Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kuka on vastuussa kasvatuksesta?

Kerttu Rantala
Blogit Megafoni 8.4.2012 14:28

Olen usein kuullut kuinka kuinka lasten vanhemmat soittelevan opettajille työaikojen ulkopuolella ja joskus jopa kyselevät neuvoja lastensa kasvatuksessa. Onko lasten kasvatus oikeasti päiväkotien, koulujen, opettajien vai vanhempien vastuulla?

Opetushallituksen mukaan vanhemmilla on lasten kasvatuksesta ensisijainen vastuu. Koulun tehtävänä on kuitenkin antaa huoltajille lapsen koulunkäyntiä ja oppimista edistävää tietoa.
Missä kulkee raja? Saavatko vanhemmat siis soittaa opettajille työaikojen ulkopuolella, jos he tarvitsevat neuvoa lapsen oppimiseen liittyvissä asioissa?

Tietämättömyyttä siitä kenen vastuulla kasvatus on, seuraa opettajien rasittuminen sekä vanhempien epävarmuus siitä, miten paljon he saavat itse kasvatuksesta päättää. Tätä kautta ristiriitaiset tuntemukset siirtyvät myös lapsiin.

Nykyään jo päiväkodeissa opetetaan lapsille hyviä käytöstapoja. Sama linja jatkuu peruskoulussa. Kouluissa opetetaan paljon muuta itse oppiaineisiin kuulumatonta. Tästä on varmaan monille aikuisille tullut käsitys, että lasten opetuspaikat ottavat vastuun kasvatuksesta. On totta, että koulun on tarkoitus kasvattaa esimerkiksi sosiaalisen kasvatuksen ja tapakulttuuurin opettamisen kautta nuorista yhteiskuntaamme hyvin pärjääviä aikuisia.

Tämä ei kuitenkaan anna vanhemmille lupaa unohtaa itse näitä asioita.
Lapset ottavat paljon esimerkkiä vanhemmistaan, sillä heitä arvostetaan ja ihaillaan. Jos vanhemmat jättävät kasvatuksen kouluille, eivät nuoret saa kotona hyvää esimerkkiä oikeista toimintatavoista. Näin opetuksen vaikutus koulussa jää vajaaksi. Koulujen ja kotien tulee tehdä tiivistä yhteistyötä tavoitteiden täyttymiseksi.

Yhteistyö ei tarkoita opettajien vastuullistamista ja neuvojen pyytämistä kaikkiin maailman kysymyksiin. Vaikka opettajilla on koulutusta lasten kanssa toimimiseen, ei se oikeuta vaatimaan oman lapsen kasvausta tai vaihtoehtoisesti ohjeita siihen. Opettajilla on samanlainen oikeus vapaa-aikaan kuin muillakin töissä käyvillä ihmisillä. Omat vanhemmat tuntevat aina lapsensa parhaiten ja tietävät millaisessa ympäristössä ja kasvatuksessa tämä on pienestä asti elänyt, joten ensisijaisen vastuun tulee olla äideillä ja isillä. Vanhempien tulee siis päättää kasvatustapansa itse ja sovittaa ne yhteen koulun tarjoaman opetuksen kanssa.

Koulun ja kodin välinen kommunikaatio onkin hyvin tärkeää tiedotusmielessä. Koulujen pitäisi kertoa vanhemmille jo lapsen aloittaessa koulunkäynnin, miten vastuu jaetaan. Vanhemmilla tulisi myös olla oikeus tarkentaa ja kysellä toimintatapojen syitä, jottei mikään jäisi epäselväksi ja pääsisi muodostamaan epävarmuutta.

Linkki: Kodin ja koulun yhteistyö perusopetuksessa

Kerttu Rantala

Keskustelu

Huolestuttavaa, jos lapsilla ja nuorilla on epäselvyyttä asiassa. Vielä huolestuttavampaa, jos näiden lasten vanhemmille on epäselvää missä menee koulun ja kodin kasvatusvastuun välinen raja.

Lapsen kasvatusvastuu on yksiselitteisesti vanhemmilla. Koulu voi pyrkiä, ja varmasti useimmiten onnistuukin tukemaan tuota kasvatustehtävää. Monissa tapauksissa se taitaa onnistua jopa vanhempia paremmin. Saattaa olla, että varsinkin niissä tapauksissa, joissa vanhemmat täysin laiminlyövät kasvatuksen koulu on ainoa varsinainen kasvattaja, kavereiden ja kadun lisäksi. Mutta se ei poista vanhempien vastuuta mihinkään.

Valitettavasti vastuun hoitamatta jättämisestä ei taida näille vanhemmille muuta seurata, kuin korkeintaan lapsen huostaan ottaminen. Hyvin paljon yhteiskuntamme tilasta kertookin jostain muistiini tarttunut tieto, että 17.000 – 18.000 lasta on tällä hetkelläkin huostaan otettuina ja siten virkamiehen vastuulla.

Vastuu kuuluu vanhemmille ja koulu tukee kasvatusta. Ongelma on vapaan kasvatuksen saaneet vanhemmat, joille ei ole sisäistynyt mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. 60-luvun satoa nautitaan nyt ja tulos on hirveä huostaanottoineen.

Olin yläastelaisen poikani kanssa luokkaretkellä vastuuvanhempana. Siellä tuli tietynlainen kriisitilanne. Ehkä joitain oppilaita ärsytti opettajan liian pikkutarkka ”komentaminen”. Tästäkö sitten koululaisneidot kotiinsa soittelemaan, että tulkaa hakemaan pois. Tilanne laukesi kuitenkin, onneksi. Onneksi en ollut opettajan roolissa tuossa tilanteessa, jossa olisin joutunut käsittelemään kourallista pillastuneita murkkutyttöjä. Jotka eivät tietenkään piiruakaan kiistä omasta käsityksestään tapahtumien kulusta ja ongelmien aiheuttajasta. Puhelimessa rauhoittelin hätääntyneitä toisia vanhempia ja tapahtuman jälkeen lähetin kouluun kirjeen opettajan puolustukseksi.

Opettajat ovat lirissä.

Itserakkaat ja ehkä vastuustaan tietämättömät vanhemmat antavat mukuloidensa luuhata ties missä. Jo yksin netissä oleminen, jatkuva mielihyvän hakeminen ja täysin ilman rajoja eläminen sotkee lapsen ja nuoren pahan kerran.

Kuria voi tiukentaa ja vapauksia rajoittaa. Mutta parempi on olla yhdessä. Käydä kalalla, lenkillä tai edes saunassa yhdessä. Jälkikasvu muistaa yllättävän tavalliset asiat parhaimpina kokemuksina vuosia vuosia myöhemmin. Ellei vanhemmilla ole oikeaa yhteyttä lapsiinsa jo ala-astevaiheessa, niin sitä on todella vaikea luoda myöhemmin. Peli on menetetty liian monessa kodissa jo heti päiväkodin jäleen!

Voi olla, että työelämä tai elämä yleensä vaatii vanhemmilta liikaa. Silti he tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen kasvatustehtävässään. Se on niin vaativaa ja tärkeää. Lapset ovat ihania!

Se, että kouluissa on pakko kiinnittää huomiota myös tapakulttuuriin ja ihmisiksi elämisen aakkosten opettamiseen osoittaa, että liian monet kodit ovat laiminlyöneet kasvatusvelvollisuutensa. Koulun antamana esim. hyviin tapoihin opastaminen on vain päälleliimattua matkimista, joka unohtuu heti koulun porttien ulkopuolella. Hyvät niin kuin huonotkin tavat lapsi oppii havainnoimalla oman perheensä ja lähipiirinsä aikuisten käytöstä. Vanha vitsi kertoo opettajan kommentoineen oppilaan siivotonta kielenkäyttöä sanomalla: ”Kerro lisää kodistasi.” Ja tässä vitsissä on kyllä totta enemmänkin kuin toinen puoli.

Eihän näin selvästä asiasta pitäisi edes keskustella. Kodeilla ja vanhemmilla on jakamaton vastuu jälkeläisistään. Koulut, opettajat, koulukuraattorit ja -psygologit vaihtuvat, mutta vanhemmat pysyvät. Joissakin tapauksissa valitettavasti.
Kysymys pitkälti siitä, millaisen viestin koulu antaa. Jos opettajat suostuvat pääkasvattajan rooliin, monet mukavuudenhaluiset vanhemmat ottavat tarjouksen mielihyvin vastaan. On asetettava selvät rajat sekä lapsille että vanhemmille. Konkreettisesti se toimii esimerkiksi näin: lukuvuoden alussa vanhempia informoidaan asiallisesti, miten yhteydenpito opettajiin tapahtuu. Hyvä tapa on kertoa, että työasioista ei keskustella virka-ajan ulkopuolella. Tämä yleensä toimii ja kaikki soittelut iltasella tulevat varmasti tarpeeseen ja pahoittelujen kanssa.

Onkohan kuitenkaan kysymys siitä, kenen vastuulla lapsen kasvattaminen on? Opettajat sekä koulussa, että päiväkodeissa ovat usein omaksuneet roolin ns. ”vanhempainkasvatuksesta”. Opettajat esittäytyvät mielellään lapsen oppimisen ja kehityksen asiantuntijana ja ongelmia usein syntyy, kun vanhempien ja opettajan kuvaus lapsesta ei kohtaa. Tällöin asettuu vastakkain ”asiantuntija” vs vanhempi. Näin syntyy helposti epävarmuutta vanhemmissa ja tilanteita, joissa opettajaa kuunnellaan ehkä liikaakin.
Koulujen tehtäviin kuuluu kasvatus, ja se on muutakin kuin kirjoittajan mainitsema ”hyvät tavat”.
Kyseisiä aihekokonaisuuksia voi kukin tarkastella, vaikka opetushallituksen sivuilta. Hämmennys omasta tehtäväkuvasta ja vastuusta voi myös hämmentää opettajan.
Koulujen ja päiväkotien olisi syytä ryhtyä keskustelemaan aidosti, mitä tarkoittaa yhteistyö kodin ja koulun välillä ja mihin sillä pyritään. Kasvatusmaailmassa on paljon retorista puhetta ja vanhempien syyttelyyn sijaan olisi hyvä suunnata katse yhteistyöhön.

Äteristsi kirjoitti, että ”työasioista ei keskustella virka-ajan ulkopuolella”. Mikä on opettajan virka-aika? 08.00 – 16.00 vai se aika, jolloin opettajalla on opetusvelvollisuus. Tuo aikahan vaihtelee lähes päivittäin, joten mikä on opettajan ”virka-aika”?

Äteritsi tarkentaa. Kohtuullinen virka-aika opettajalle on juuri tuo 8-14 opetusvelvollisuudesta huolimatta. On huomattava, että operttajan palkkaukseen kuuluu osana ns. YT-aika, jota käytetään esimerkiksi yhteydenpitoon huoltajien kanssa. Sitä ei voi toteuttaa oppituntien aikana.

Näitä luetaan juuri nyt