Kuka on vastuussa kasvatuksesta?
Olen usein kuullut kuinka kuinka lasten vanhemmat soittelevan opettajille työaikojen ulkopuolella ja joskus jopa kyselevät neuvoja lastensa kasvatuksessa. Onko lasten kasvatus oikeasti päiväkotien, koulujen, opettajien vai vanhempien vastuulla?
Opetushallituksen mukaan vanhemmilla on lasten kasvatuksesta ensisijainen vastuu. Koulun tehtävänä on kuitenkin antaa huoltajille lapsen koulunkäyntiä ja oppimista edistävää tietoa.
Missä kulkee raja? Saavatko vanhemmat siis soittaa opettajille työaikojen ulkopuolella, jos he tarvitsevat neuvoa lapsen oppimiseen liittyvissä asioissa?
Tietämättömyyttä siitä kenen vastuulla kasvatus on, seuraa opettajien rasittuminen sekä vanhempien epävarmuus siitä, miten paljon he saavat itse kasvatuksesta päättää. Tätä kautta ristiriitaiset tuntemukset siirtyvät myös lapsiin.
Nykyään jo päiväkodeissa opetetaan lapsille hyviä käytöstapoja. Sama linja jatkuu peruskoulussa. Kouluissa opetetaan paljon muuta itse oppiaineisiin kuulumatonta. Tästä on varmaan monille aikuisille tullut käsitys, että lasten opetuspaikat ottavat vastuun kasvatuksesta. On totta, että koulun on tarkoitus kasvattaa esimerkiksi sosiaalisen kasvatuksen ja tapakulttuuurin opettamisen kautta nuorista yhteiskuntaamme hyvin pärjääviä aikuisia.
Tämä ei kuitenkaan anna vanhemmille lupaa unohtaa itse näitä asioita.
Lapset ottavat paljon esimerkkiä vanhemmistaan, sillä heitä arvostetaan ja ihaillaan. Jos vanhemmat jättävät kasvatuksen kouluille, eivät nuoret saa kotona hyvää esimerkkiä oikeista toimintatavoista. Näin opetuksen vaikutus koulussa jää vajaaksi. Koulujen ja kotien tulee tehdä tiivistä yhteistyötä tavoitteiden täyttymiseksi.
Yhteistyö ei tarkoita opettajien vastuullistamista ja neuvojen pyytämistä kaikkiin maailman kysymyksiin. Vaikka opettajilla on koulutusta lasten kanssa toimimiseen, ei se oikeuta vaatimaan oman lapsen kasvausta tai vaihtoehtoisesti ohjeita siihen. Opettajilla on samanlainen oikeus vapaa-aikaan kuin muillakin töissä käyvillä ihmisillä. Omat vanhemmat tuntevat aina lapsensa parhaiten ja tietävät millaisessa ympäristössä ja kasvatuksessa tämä on pienestä asti elänyt, joten ensisijaisen vastuun tulee olla äideillä ja isillä. Vanhempien tulee siis päättää kasvatustapansa itse ja sovittaa ne yhteen koulun tarjoaman opetuksen kanssa.
Koulun ja kodin välinen kommunikaatio onkin hyvin tärkeää tiedotusmielessä. Koulujen pitäisi kertoa vanhemmille jo lapsen aloittaessa koulunkäynnin, miten vastuu jaetaan. Vanhemmilla tulisi myös olla oikeus tarkentaa ja kysellä toimintatapojen syitä, jottei mikään jäisi epäselväksi ja pääsisi muodostamaan epävarmuutta.