Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kuka muu, jos en minä?

Megafoni
Blogit Megafoni 16.12.2014 13:54

Ennen en ollut sen kierrätyshenkisempi kuin kukaan muukaan. Olemme kierrättäneet perheessäni aina paperit, pullot, paristot, lasin ja ongelmajätteet, mutta lähinnä vain siksi, ettei ulkoroskis täyttyisi niin nopeasti. Kierrätyksestä meillä ei ole ikinä sen enempää puhuttu.

Kierrätys- ja luonnonmukaisuusintoni sai alkunsa maantiedontunnilla, jolla meille kerrottiin kasvihuoneilmiöstä ja ilmastonmuutoksesta. Kuvasarja sulavista jäätiköistä avasi silmäni. Katsoimme myös dokumentin hiilidioksidipäästöistä, eivätkä lukemat ole vieläkään jättäneet painajaisiani. Koin tuolla tunnilla järkytyksen, josta toipuminen vei päiviä.

Uusi järkytys koitti, kun mietin ilmastonmuutosta syvällisesti ja harmittelin, kuinka niin harva pistää tikkua ristiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Ajattelin sen johtuvan siitä, etteivät ihmiset tiedä siitä, ja olin vihainen, ettei heille anneta tarpeeksi informaatiota tärkeästä asiasta, joka koskettaa heidänkin elämäänsä.

Paitsi että annetaan.

Etsin silkasta mielenkiinnosta käsiini yläasteen maantiedon opetussuunnitelman. Siinä mainitaan yhteinen ympäristö ja ympäristöasiat. Ympäristöasioista puhuttaessa on vaikea olla mainitsematta ilmastonmuutosta. Ainakin kaikille enemmän tai vähemmän minun ikäisilleni on kerrottu samat järkyttävät faktat ilmastonmuutoksesta kuin minulle. Silti liian monet ikäiseni heittävät roskia luontoon, kulkevat mopoilla, vaikka joukkoliikenne toimisi vieressä, sekä laittavat roskikseen täysin kierrätyskelpoista tavaraa.

Miten ihmiset, jotka tietävät mitä ilmastonmuutos aiheuttaa, voivat saastuttaa ja silti elää itsensä kanssa?

Mietin asiaa kavereideni kanssa, ja yksi heistä sanoi, ettei häntä kiinnosta, mitä maapallolle tapahtuu sen jälkeen, kun hän on poissa. Hän ei jaksa välittää, mitä muut ihmiset tekevät tai ajattelevat, ja ilmastonmuutos on kuulemma tulevaisuudessa oleva hänen lastensa ongelma.

Toinen tuttuni taas kuulutti koulussa, kuinka hän ei usko ilmastonmuutokseen. Hän uskoo keskustelun sen ympärillä olevan ylireagointia, koska ilmastonmuutos on luonnollinen ilmiö.

Meidän vanhempamme ovat saattaneet ajatella samoin, minkä takia hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin koskaan ennen. Samaan aikaan metsiä hakataan. Ihmiskunta työntää vastuuta aina vain muiden hartioille, ja jo nyt se on tuhonnut paljon.

Kavereideni mielipiteet antoivat minulle uusia näkökulmia kasvihuoneilmiöön ja ilmastonmuutokseen. Ymmärsin myös, etten saa myytyä omaa aatettani muille, vaikka kuinka kovaa kiljuisin.

Olen aina pitänyt metsänkasvatusta ja vapaaehtoistyötä tärkeänä asiana, mutta ennen ajattelin, että kyllä sen joku muu hoitaa. Nyt, kun olen silmieni avauduttua seurannut muiden ihmisten käyttäytymistä ja ajattelutapaa ilmastonmuutosta kohtaan, olen huomannut, ettei hoida. Eikä sille ole tulevaisuudessa sen enempää aikaa kuin sille on nytkään.

Samalla tavalla kuin yksittäisen ihmisen yksittäiset teot saastuttavat, myös yksittäisen ihmisen hyvät teot auttavat parantamaan planeettamme kuntoa. On hienoa, että asia on otettu käsittelyyn opetussuunnitelmassa, mutta jokin on silti mennyt vikaan, koska ihmiset eivät mieti tekojensa seurauksia.

Yksi pykälä Suomen perustuslakiin kirjatuista perusoikeuksista on nimeltään ”Vastuu ympäristöstä”. Perusoikeudet eivät ole epämääräisiä käsitteitä tai toiveita vaan jokaisen suomalaisen oikeuksia. Suomessa valvotaan tarkasti, että nämä oikeudet toteutuvat, mutta miksei jokaisen vastuu ympäristöstä ole yhtä tarkasti valvottu kuin muutkin perusoikeudet?

Mielestäni asiat voitaisiin hoitaa sanoista teoiksi jo koulussa. Valtavasti saattaisi vaikuttaa esimerkiksi koko koulun yhteinen puidenistutuspäivä. Vaikkei ketään voi pakottaa välittämään ilmastonmuutoksesta, herääminen voi tapahtua hetkenä, jona tekee jotain konkreettista ja näkee työnsä tuloksen.

Mikä tärkeintä, jokaiselle tulisi olla helposti saatavilla oma tapansa vaikuttaa ympäristöön. Jos maantiedontunnilla opitut asiat eivät kaikkia pysäytä, niin jonkin muun pitäisi.

Megafoni

Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Nuorten Ääni -toimitus tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

Suosittelemme seuraavaksi

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt