Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kuka määrää, ketä itkemme?

Taru Tiililä
Blogit Megafoni 28.1.2010 20:09

”Tiedätkö, minne menevät kansan kyyneleet, kun tuuli vie ne mennessään?”
– Alfred de Musset

”Tony Halme on kuollut”, kirkuivat iltalehdet mustaa keltaisella. Facebookissa joku oli keksinyt kirjaimille r, i ja p uuden merkityksen ja kehotti Halmetta mätänemään paloissa. Myös Kaarina Hazardin runosuoni kukki. Valitettavasti vitsin, möhkäleen muotoisen kotieläimen, niskamakkaran, mullin, sikaniskan, elukan ja katastrofin itkuiset läheiset eivät sen päälle ymmärtäneet.

Ihmetytti, kuinka syvästi tuntematonta voi halveksua.

Lehtien sivut kertoivat meille tarinoita miehestä, joka käytti viinaa, huumeita, aseita ja kieltä väärin. Miehestä, joka epäonnistui usein ja rajusti. Sävy, jolla tarinat kerrottiin, teki mieheen samaistumisen kovin vaikeaksi. Sen sijaan ne rakensivat lukijalleen kullasta ja viininpunaisesta sametista mahtavan valtaistuimen, jonka korkeuksista oli helppo syljeskellä alas kaljulle päälaelle.

Ja jos suu alkaa kuivua, voi syljeskelystä siirtyä osoitteluun ja räkänauruun. Matti ja Mervi ovat siihen täydellisiä kohteita. He ovat lypsäneet toisistaan ulos monta kossupullollista verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta ovat siitä huolimatta höyhenenkevyt rupattelunaihe taloyhtiön saunailtaan. Miksi? Koska meille on kerrottu, etteivät Matti ja Mervi ole kuten minä tai sinä. He ovat nykyajan hölmöläiset, kaksi kävelevää läppää, ja he kävelevät, jotta meillä olisi hauskaa.

Matti ja Mervi ovat maanneet väärän ihmisen kanssa, ottaneet väärää päihdettä ja rikkoneet vääriä lakeja. He ovat epäonnistuneet, he ovat siis epäonnistujia. Luusereita. Mainioita kohteita paskalehtien paskalle. Alain de Botton loi lukion elämänkatsomustiedon tunnilla näytetyssä puheessaan kuvitteellisen sympatia-akselin, jonka toiseen päähän hän asetti keltaisen lehdistön ja toiseen päähän läntisen perinteen murhenäytelmät. Molemmat kertovat ihmisten epäonnistumisesta, mutta murhenäytelmät soivat hahmoilleen sitä kaikista tärkeintä – myötätuntoa. De Botton huomautti, ettei kukaan ajattele Shakespearen Hamletia luuserina, vaikka hän onkin hävinnyt.

Jos lehdet ottaisivat enemmän vaikutteita murhenäytelmien tavasta käsitellä ihmisiä, epäonnistumisen pelko alkaisi hiljalleen tehdä tilaa myötätunnolle. Jos myötätunto katoaa, katoaa myös inhimillisyys.

Jos Shakespeare olisi kirjoittanut Tony Halmeesta, kenties Viikingin kodin eteen olisi sytytetty toinenkin kynttilä.

Taru Tiililä

Keskustelu

”Jos myötätunto katoaa, katoaa myös inhimillisyys.”

Välillä tuntuu että ei sitä enää kovinkaan paljon ole.

On pakko hieman puuttua kirjoituksen pohjana olevaan ajatusrakennelmaan. Olen täysin samaa mieltä siitä, että Matti ja Mervi ovat traagisia hahmoja, joiden raiteiltaan olevaa elämää keltainen lehdistö käyttää säälimättä hyväkseen, ja joille ihmisten myötätunto kuuluisi. He tulevat todennäköisesti sitä myös saamaan viimeistään muistokirjoituksissaan.

Tony Halme oli kuitenkin perustavanlaatuisesti erilainen ihminen. Hän halveksui avoimesti ja julkisesti kaikkia, jotka eivät sopineet hänen täydellisen ihmisen malliinsa (johon hän ei itsekään päihdesekoiluineen ja rötöstelyineen sopinut). Halveksunnan perusteeksi riitti sukupuoli, ihonväri, kansalaisuus, poliittinen kanta, seksuaalinen suuntautuminen, jopa ulkonäkö. Tonyn puheissa vääränlaiset ihmiset olivat pohjasakkaa, ali-ihmisiä, joille ei tarvinnut antaa ihmisoikeuksia. Lisäksi hän ihannoi avoimesti väkivaltaa. Mikä pahempaa, Halmeen poliittinen menestys kumpusi juuri tästä halveksunnasta ja ihmisten alhaisimpiin tunteisiin vetoavasta retoriikasta.

Kysymys kuuluukin: onko kohtuullista odottaa, että pahojakin tekoja tehneiden ihmisten kuuluu saada osakseen myötätuntoa? Kuinka paha pitää olla, että myötätuntoa ei enää odoteta? Pitäisikö kynttilä sytyttää myös Ibrahim Shkupollin muistolle? Entä Augusto Pinochetin? Stalinin?

Halmeen kuoleman jälkeenhän keltainen lehdistö käsitteli vainajaa silkkihansikkain ja lähti jopa rakentamaan postuumia langenneen sankarin kuvaa. Hazardin primitiivireaktiohan kohdistui ensisijaisesti juuri tähän. Myötätuntoa Halmeellekin siis riitti – ainakin niin kauan, kun sillä uskottiin myytävän lehtiä. Moni ei kuitenkaan jaksa ymmärtää, miksi niin vastenmielinen hahmo kuin Halme ansaitsisi mitään muuta kuin nopean unohduksen.

Hahaa! Pidin paljon kirjoittajan tyylistä ja kielikuvista.”Syljeskellä alas kaljulle päälaelle” , ”he kävelevät, jotta meillä olisi hauskaa” ja ”paskalehtien paskalle” ovat mainioita esimerkkejä kirjoitustavasta, joka sai minut hymyilemään. En niinkään ymmärtänyt tekstin tarkoitettua päämäärää ainakaan ensilukemalta puhumattakaan otsikosta. Aihe on ajankohtainen, kuukauden päästä ei olisi ollut. Tsemppiä!

on surullista kun suomessa ei eroteta mattimervi ja toni halmeen välillä
toni halme yksityisihmisenä on kuka on.
hän tietoisesti halusi poliitikoksi.
hän tuli valituksi Valtavalla äänimäärällä. eli toni Ajatusmaailma sai valtavan kannatuksen.
tonin ajatusmaailma on politiikka. ja nyt se sai virallista edustusta suomen korkeimmassa päättäjäelimessä. hänen poliittinen linjauksensa, plus tukijamäärä- vaikuttaa suomeen, ja erilaisiin ryhmiin, tuhansien ihmisten arkeen, turvallisuuteen, toimeentuloon ja elämään.

TÄSTÄ HALMEESTA hazard kirjoittaa.

matti on urheilija, mervi on business-ihminen.
yhdessä heillä on ongelmia.

myötätuntoa pitää tuntea yksilön kohdalla. shakespeare ei ole idiootti ja englanti on valovuosia suomen analyysikentästä. tällä sorry vaan, mutta typerällä analyysilla voidaan jatkaa myötätunnon linjalla myyrmannin pommittajan ja al-qaidan itse murheiskujen tekijöiden suhteen.
en väitä, että halme on pommittanut tai aiheuttanut suurta fyysistä hallaa- mutta linja jota hän veti- julkinen ja poliittinen minänsä – vie ja oli viemässä kollektiivisen sekasorron ja kivun levittämiseen.

aivojen käyttö please.

Nmimerkki ”Se suuri ero”, olen vähän eri mieltä!

Minusta sekä Taru Tiililän että Kaarina Hazardin perimmäinen pointti on sama: iltapäivälehdet käyttävät yksityisten ihmisten tragedioita materiaalina omissa tarinoissaan – ja se on hyväksikäyttöä ja väärin.

Halmeella on toki myös poliittinen rooli, ja sitä on pitänyt käsitellä kriittisesti – myös suhteessa Halmeen elämän omiin ristiriitaisiin valintoihin. Mutta se pitäisi pystyä tekemään poliittisen eikä viihdejournalismin keinoin.

Se, pitääkö Myyrmannin pommittajan kaltaista hahmoa kohtaan tuntea myötätuntoa, on sitten toinen kysymys. Auli Mantila onnistuu siinä romaanissaan Varpunen ilman, että se tunnu mitenkään sopimattomalta. Sen perusteella väitän: pitää.

”Tonyn puheissa vääränlaiset ihmiset olivat pohjasakkaa, ali-ihmisiä, joille ei tarvinnut antaa ihmisoikeuksia.”

Ja aivan samalla tavalla käyvät monet ns.suvaitsevaiset monesti tavallisten suomalaisten kimppuun eli Suomessa vääränälaiset ihmiset suvaitsevaisille ovat pohjasakkaa jota voi mollata niin paljon kuin huvittaa. Joka päivä voimme lukea natsiksi tai rasistiksi ja ties miksi haukkumisia pelkän mielipiteen vuoksi. Enkä ole mikään Halme fani todellakaan, kunhan olen tätä keskustelua seurannut tästä sivusta niin näin se menee.

Kuippa, jos jonkun mielestä kukaan toinen ihminen on pohjasakkaa, joita saa mollata vapaasti, hän ei voi uskottavasti kutsua itseään suvaitsevaiseksi. Aitoon suvaitsevaisuuteen kuuluu ihmisarvon ja kunnioituksen suominen kaikille ihmisille kansalaisuuteen, mielipiteeseen ja jossakin määrin jopa tekoihin katsomatta. Toisen ihmisen nimittely ei ole kypsää käytöstä, oli epäkunnioittava nimitys sitten mikä tahansa: neekeri, hintti, huora tai natsi (viimeksi mainittu toki aidosti natsimieliseen poliittiseen liikkeeseen kuulujat ja heidän ihannoijansa pois lukien).

Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitä tahansa mielipidettä pitäisi suvaita, jos kyseiseen mielipiteeseen sisältyy pyrkimys vahingoittaa toisia ihmisiä. Kukaan ei tosissaan väitä suvaitsevansa esimerkiksi väkivaltaa, ryöstelyä tai yleisen vaaran aiheuttamista. Rasismin keskeinen elementti on juuri irrationaalinen viha toisia ihmisiä kohtaan ihonvärin, ulkonäön tai syntymämaan perusteella. Rasismia ei pidä suvaita, sillä sen suorat seuraukset – syrjintä, pilkkaaminen, ääritapauksissa väkivalta – vahingoittavat sen kohteita.

(Pääosin täysin perusteeton, irrationaalisten pelkojen lietsoma) huoli maahanmuuton seurauksista ei ole rasismia, mutta valitettavan usein ”maahanmuuttokriittisyys” on vain kehnosti rakennettu julkisivu rasismille. Rasismisyytösten kanssa kannattaa silti olla varovainen, sillä niiden liiallinen ja perusteeton viljely aiheuttaa ikäviä vastareaktioita, ja asenteet vain kovenevat. Avain ongelmien selvittämiseen olisi realistinen keskustelu maahan- ja maastamuuton ja ylipäätään kansainvälistymisen eduista ja haitoista, johon kaikki asialliseen kommunikointiin kykenevät saisivat osallistua. Tällä hetkellä ilmapiiri ei näytä tämän suhteen kovin valoisalta.

”Avain ongelmien selvittämiseen olisi realistinen keskustelu maahan- ja maastamuuton ja ylipäätään kansainvälistymisen eduista ja haitoista, johon kaikki asialliseen kommunikointiin kykenevät saisivat osallistua. Tällä hetkellä ilmapiiri ei näytä tämän suhteen kovin valoisalta.”

Surullinen on keskustelun taso puolin ja toisin. Harmi, että ns. suvaitsevaiset tuntuvat olevan niitä jotka eivät todellakaan tajua tätä, vaan he oman oikeellisuuden harhoissaan ovat tulossa entistä suvaitsemattomimmiksi ja sitä leimaa aivan mieletön viha kaikkea suomalaisuutta kohtaan.

Kuippa, oletko siis sitä mieltä, että jos on missään suhteessa suvaitsevainen, ei voi olla tavallinen suomalainen ihminen? Se on mielestäni kovin loukkaavaa, sillä siinä keskustelussa, jota maahanmuutosta käydään, näytttävät osallistujat molemmin puolin mielipidelinjaa olevan ’tavallisia suomalaisia ihmisiä’. Niin minäkin.

En jaksa ymmärtää, miksi maahanmuuttajien tulo on niin valtaisa ongelma. En myöskään ’vihaa kaikkea suomalaisuutta’, vaikka ehkä tulkitset niin, koska en halua heti sulkea kaikkia rajojamme.

Maahanmuutto ei ole ongelmatonta. Tiedän sen itse muualle muuttaneena. Mutta koska minäkin sain muuttaa sekä pois että takaisin, miksi muut ihmiset eivät saisi sitä tehdä?

Suomeenkin on muuttanut paljon ihmisiä muualta. Voisimmeko suunnattoman rähinän sijaan miettiä, mitä tulisi tehdä, jotta nämä muuttajat ja varsinkin heidän lapsensa kykenisivät elämään täällä tavalla, joka toisaalta rakentaa tätä maata eikä toisaalta riko heidän omanarvontuntoaan? Maassa maan tavalla, toki, mutta maan tapoja on monia. Esimerkiksi helsinkiläisen trendinhaistelijan tapa, kainuulaisen korpierakon tapa, rannikon kalastajan tapa, lestadiolaisen suurperheen äidin tapa, katolilaisen mepin tapa, maallistuneen luterilaisen toimistorotan, ylöjärveläisen bussikuskin tapa, westendiläisen palkkajohtajan tapa… listaa sopii jatkaa kaikilla tuntemillaan suomalaistyypeillä.

”oletko siis sitä mieltä, että jos on missään suhteessa suvaitsevainen, ei voi olla tavallinen suomalainen ihminen?”

Itse maailmaa reisanneena ja kavereita pitkin maailmaa nähneenä, näen kuinka Suomi valuu johonkin tuntemattomaan ja ketään ei enää kunnioita yhtään ketään, vaan taisteluasemat on näköjään valmiina eikä keskustelua käydä, on olemassa vain yksi totuus, sen takia Suomi rupeaa tuntumaan yhä ahtaamalta paikailta eli pitää poistua takavasemmalle ja lähteä taas pois täältä.

Vast. tms.
Se mita Sina et nae ongelmaksi, ajatellet varmaan etta Sinun ajatuksistasi poikkeavat ovat rasisteja, fasisteja, ei- humaaneja kritstittyja jne….

Palaisitko maanpinnalle.

Kautta maailman on suurinpiirtein sama nakemys: terve, aikuinen ihminen on velvollinen omalta osaltaan, omalla tyollaan, elattamaan itsensa. Tai perheen jasenena hoitamaan taloutta, lapsia…

Suomeen kiihtyvalla nopeudella on tullut ja tulossa ihmisia joilla ei edes lahtomaassaan ollut edellytyksia hankkia edes osaa oman toimeentulonsa turvaamiseksi vaadittavaa panosta.

He kuitenkin edellyttavat, etta taysin vieras maa, josta he eivat ennen ’kotouttamista’ tienneet edes nimea, hoitaa heidat ja heidan sukulaisensa kehdosta hautaan. Tekematta mitaan.

Ei liene nahan varilla valia. Onko vari maito, maitokahvi, tai kahvi.
Jokaisen terveen ihmisen velvollisuus on hankkia toimeentulo ainakin itselleen omalla tyollaan. Jos monistaa itseaan, myos jalkelaisilleen.

Vaikea ymmartaa, eiko??

Ajatuksinesi olet edesauttamassa etta Suomi-niminen valtio katoaa maailmankartalta.

’Ursus Maritimus’ kiteyttää ehkä suunnilleen sen, minkä takia koko maahanmuuttoasiasta ei oikein viitsisi ikinä missään keskustella. Tyypillisen maahanmuuttokriitikon tapaan hänkin alkaa heti suu vaahdossaa selittämään siitä, miten kaikki maahanmuuttajat ovat vain työtä vieroksuvia pummeja, jotka odottavat ja vaativat että Suomen valtio heidät elättää. Oliskohan näin kuitenkaan? ’Ursus’ voi nyt sitten vaikka alkaa isoilla kirjaimilla vastaamaan tähän, että kyllä s*tana on, mutta se ei argumenttina kanna kovinkaan kauas.

Tai ehkä sen sijaan ’Ursus’ voisi kuvata, mitä asialle sitten voisi tehdä? Köyhä kielitaidoton perhe saapuu jäniksinä laivalla satamaan, ja sitten kun tulkin välityksellä on saatu selville, että he haluaisivat vain jäädä tänne, kun pelkäävät kotimaassaan ja haluaisivat jonkin paikan jossa elää, niin pannaan ne kumiveneessä keskelle Suomenlahtea, pohjoistuulella, että päätyvät jonkun muun vaivoiksi? Vettä mukaan vain jos on rahaa maksaa siitä.

Vai kannattaisiko ehkä pistää aikuiset kielikursseilla ja lapset kouluun, ja vuoden päästä laittaa etsimään töitä – varmaan täälläkin joku osaa ihan omakohtaisesti kertoa, kuinka ihanaa Suomessa on työttömyysturvan perusosalla löysäillä. Nythän maahanmuuttajat sijoitetaan herkästi jonnekin keskelle korpea, että mahdollisimman harva häiriintyy, ja sitten niille annetaan ruokaa aina ruoka-aikaan ja taskurahaa käyttöön ja sitten annetaan mädäntyä siellä vuosikausia, kun pohditaan, mitä tehdä niille. Kunnon kotouttamistoimilla olisivat jo maksaneet veroina takaisin koko kotouttamisen viiden vuoden kuluttua.

Enkä usko, että maailmassa Pohjoismaiden ulkopuolella on kovinkaan montaa maata, jonka asukas edes kykenee kuvittelemaan, että valtio olisi jotenkin velvoitettu pitämään kuin kukkaa kämmenellä; eiköhän aika moni tuosta porukasta tule paikoista, jossa on saanut koko elämänsä aika tiukkaan tehdä hommia hengissä säilyäkseen.

Mutta turhia tässä jaanailen.

Näitä luetaan juuri nyt