Koulussa ei ehdi kysyä miksi

Koko yläasteen ajan olen ihmetellyt, kuinka opettajilla tuntuu olevan lähes joka aineessa kauhea kiire siirtyä asioissa eteenpäin, vaikka puoli luokkaa olisi vielä aivan ulalla edellisenkin asian suhteen. Opetussuunnitelma on ängetty niin täyteen läpikäytäviä asioita, että yhteenkään ei ehditä perehtyä syvemmin. Opiskeltavista asioista ehditään raapaista vain vähän pintaa ja sekin kiireellä.

Kun opeteltavaa asiaa on paljon, ei kaikkea millään ehdi sisäistää ja opiskelu muuttuu ulkoa pänttäämiseksi. Tällä tyylillä suurin osa opiskelluista asioista katoaa mielestä muutamassa päivässä niitä käsitelleen kokeen jälkeen. Kaiken maailman nippelitiedon sijaan olisi tärkeämpää keskittyä vain kaikkein olennaisimpaan niin, että siihen paneuduttaisiin kunnolla ja kaikilla olisi mahdollisuus ymmärtää mistä on kysymys.

Opetuksessa tunnutaan usein kiertelevän sanaa miksi. Matematiikassa opetellaan yläasteen aikana ulkoa kymmeniä kaavoja, mutta harvoin kerrotaan miksi juuri sillä kaavalla tulee oikea vastaus. Osaan kyllä esimerkiksi ratkaista yhtälöparin algebrallisesti yhteenlaskukeinolla, mutta minulla ei ole hajuakaan, miksi sillä tavalla tulee oikea vastaus. Biologiassa, fysiikassa ja kemiassa taas täytyy usein vain muistaa, että kun jokin asia on näin niin tapahtuu noin, tietämättä kuitenkaan miksi. Joskus opettajat eivät tunnu itsekään täysin osaavan opettamiaan asioita ja vaativat oppilaita muistamaan kokeissa sellaista, mitä eivät itsekään muistaisi.

Fysiikassa ja matematiikassa pitäisi opiskella enemmän sitä, miksi tietyillä matemaattisilla kaavoilla tulee oikeita vastauksia. Näin looginen päättelykykykin kehittyisi ja ulkoa opetteleminen vähenisi, kun asiat oikeasti ymmärrettäisiin. Itseäni myös kiinnostaisi tietää, missä noita kaavoja aivan käytännössä käytetään, mitä niiden avulla on saavutettu sekä milloin ja kuka ne on keksinyt. Nykyään, jos koulussa uskaltautuu kysymään miksi jotakin tiettyä asiaa opiskellaan, on vastaus yleensä, että se nyt vain kuuluu opetussuunnitelmaan.

Opiskelu kuitenkin motivoisi enemmän, kun tietäisi syyn opiskeltavan asian tärkeyteen.

Opetussuunnitelmaa pitäisi saada karsittua sen verran, että opeteltavat asiat olisi mahdollista harjoitella perusteellisesti. Jos opiskelua myös muutettaisiin osittain projektiluonteisemmaksi, olisi oppilailla itsellään enemmän valtaa päättää mihin asioihin he haluavat syventyä. Se toimisi hyvin sekä reaali- että taideaineissa. Ehkä tällä tavalla peruskoulun aikana ehdittäisiin opiskella harvempia asioita, mutta koulun päätyttyä olisi oppilailla silti enemmän tietoa ja osaamista kuin nyt.

Kun perusteet osattaisiin hyvin, olisi opiskelu jatkossakin helpompaa.